RIISTANRUOKINTA: riistarehut makutestissä.

Olen pitänyt riistanruokintaa lähes ympäri vuoden. Riistarehuna käytän kauraa. Ruokintakauden aloitan alkusyksystä hyvissä ajoin ennen termisen kasvukauden päättymistä. Aikaisin aloitettu ruokinta totuttaa sorkkariistan ruoansulatuksen tarjottavaan rehuun. Vaikka pääasiallinen rehu onkin kaura, niin täydennysrehuna käytän mm. Riista-Eloa.

Riistarehuja

Täydennysrehua olen käyttänyt pieniä määriä, jotta eläinten ruoansulatus tottuu rehuun. Täydennysrehu on kuitenkin hyvä lisä. Yksipuolinen viljarehu saattaa aiheuttaa hirvieläimille ruoansulatusongelmia. Riista-Elon huonona puolena on rehun nopea pehmeneminen kosteassa. Rehu puuroutuu.

Rehujen lisäksi tarjoan eläimille omenoita ja juureksia. Juurekset ovat tärkeitä varsinkin talvikaudella. Juureksista eläimet saavat tarvittavan nesteytyksen. Isommat kakkoslaadun porkkanaerät olen hakenut peräkärryllä paikallisilta tuottajilta. Runsaslumisina talvina olen tarjonnut heinää vaihtelevalla menestyksellä. Aina ei tarjottavat ruoat maistu eläimille. Naapuriseuran ruokintapaikalla saattaa olla sillä hetkellä paremmat tarjoilut tai ruokailuseura.

Ruokintapaikat ovat riistapellolla ja riistapellon läheisyydessä. Monipuolinen tukiruokinta nuolukivineen avonaisessa maastossa on sorkkariistalle turvallinen ja hyvä tapa ohjata eläimet pois maanviljelyksiltä, taimikoilta ja  maanteiden läheisyydestä. Runsaslumisen talven lisäksi kevättalvi ja alkukevät ovat kovaa aikaa riistaeläimille. Riistaruokinta tuleekin lopettaa vasta siinä vaiheessa, kun eläimet siirtyvät kesälaitumille.

Minulle riistan ruokintaan on tullut uutena tuotteena maissi. Päätin kokeilla rakentamani uuden ruokinta-automaatin avulla, mikä mainitsemistani tuotteista on maistuvin valkohäntäpeuroille ja metsäkauriille. Rehulaarin pohjalle laitoin pienen määrän eri lajikkeita: ohraa, kauraa, maissia ja Riista-Eloa. Asensin riistakameran kuvaamaan "rehubuffettia".

Buffet-tarjoilu valmiina

Ensimmäisenä paikalle makutestiin saapuivat kaksi nuorta peurapukkia. Yleensä Riista-Elo on ollut maistuvin vaihtoehto, mutta nyt peuroille näytti maistuvan maissi.

Parhaiten pukeille maistui maissi.

Vuodenaika saattaa vaikuttaa peurojen ruokailuun. Juurekset oli jätetty rauhaan ja omenoita oli vain hivenen maisteltu. Jatkoin makutestiä kiimakauden aikana.

Kiima-aikana valkohäntäpeuroilla on muutakin mielessä, kuin pelkästään ruokailu. Tämän huomasin jahtitornissa istuessani ja odotellessani sopivan peuran kellistämistä. Nuori pukki söi ruokinta-automaatista 15 minuutin ajan, jonka jälkeen poistui paikalta. Hetken päästä ruokinta-automaatin ympärille tuli todella isokokoinen pukki. Peurapukki ei ollut kiinnostunut ruokailusta laisinkaan, vaan haisteli ruokinta-automaatin ympäristöön jääneitä hajujälkiä muutaman minuutin ajan, jonka jälkeen poistui takaisin tulosuuntaansa.

Kiima-ajan jälkeen alkaa tankkaus vähälle jääneen ruokailun ja tulevan talven varalle. Peurojen pitää saada paksu rasvakerros kuluttavaa talvea varten. Tänä vuonna Etelä-Suomessa talvi alkoi hetkellisesti jo marraskuun alussa. Marraskuussa lunta oli parhaimmillaan 30 cm. Vähän ennen lumen tuloa oli jo monet pellot käännetty mullokselle ja aikaisin alkanut talvi toi peurat normaalia aiemmin ruokintapaikoille. Peurojen ruokailua oli mukava seurata pimeässä, lumisen maaston valaistaessa ruokintapaikkaa. Etelä-Suomessa pääsee harvoin tarkkailemaan yöaikaan peurojen kiima-ajan käyttäytymistä. Ruokinta-automaatilta katosi aina ensimmäisenä maissit. Syöjinä pääasiassa peurat. Satunnaisina vierailijoina rusakot, kauriit, supikoirat ja mäyrä. Jos ei halua ruokkia kuin peuroja, tulee automaatin rehulaarin syöttökorkeus nostaa korkeammalle.

Täydennysrehut ovat kalliita verrattuna riistarehuihin (kaura ja ohra). Täydennysrehuista ainakin maissi saattaa ruokinnoillani syrjäyttää osittain Riista-Elon ja uuden Peuran-Herkun http://www.raisioagro.com/documents/12626/830481/Riistarehumainos_A4.pdf/628b417b-9290-496a-a2e7-fe4f234a9148 Riista-Elon ja Peuran-Herkun huonoina puolina on hukkamäärät tuotteen nopean huonontumisen takia, varsinkin kosteissa olosuhteissa. Kuiva ja aurinkoinen kevättalven sää on parasta aikaa Riista-Elon ja Peuran-Herkun säilyvyydelle. Toivottavasti uuden Peuran-Herkun kilohinta tulee olemaan kuluttajaystävällinen. Maissi on täydennysrehuista säänkestävin ja makutestin aikana maistuvin. Ruokintapaikoillani päärehuna säilyy edelleen rehukaura edullisuuden, säilyvyyden ja maistuvuuden takia. Riistamaissin käyttö lisääntyy kuitenkin täydennysrehuna.

Riistan ruokinta-automaateista lisää täällä.


Teksti ja kuvat; PO

ÄÄNENVAIMENTIMET METSÄSTYKSESSÄ

Äänenvaimentimen yhtenä tarkoituksena on vähentää laukaisuäänestä johtuvaa melualtistusta. Ampuma-aseen aiheuttamaa laukausmelua kutsutaan impulssimeluksi. Työterveyslaitoksen määrittelyssä impulssimelulla tarkoitetaan nopeita äkillisiä iskuääniä sisältävää melua, esimerkiksi takomista, ampumisesta tai sähköpurkauksista syntyviä painehuippuja. Puhutaan myös iskumelusta.

Äänenvaimentimet metsästykseen

Liian voimakas melualtistus ampujan ja ampumaympäristön läheisyydessä oleville saattaa aiheuttaa kuulovaurion. Kuulovaurio voi ilmetä kuulon alenemana, tinnituksena eli korvien soimisena tai ääniyliherkkyytenä.

Tämän päivän ampuma-aseiden kompaktit äänenvaimentimet hidastavat laukauksesta syntyviä ruutikaasuja erittäin hyvin. Äänenvaimentimien valikoima on myös runsas. Kiitos siitä kuuluu osittain pohjoismaisille äänenvaimenninvalmistajille. Kilpailu vaimenninmarkkinoista parantaa vaimentimien laatua ja pudottaa kuluttajahintoja alaspäin.

Omassa käytössäni äänen vaimentaminen eli vaimennustehokkuus voisi olla oikeastaan viimeisenä valintakriteerinä. Kyttäysjahdissa pyrin suojaamaan korvani joka tapauksessa kuulevilla kuulosuojaimilla. Valinta painottuu enemmän lyhyisiin ja kevyisiin vaimentimiin. Kompaktit vaimentimet ovat mieluisia käyttää jahdissa. Kevyet vaimentimet eivät myöskään muuta metsästyskiväärin tasapainoa liian häiritsevästi.

Toinen kriteeri on parempi osunta. Vaimennin vähentää rekyyliä ja laukausmelua parantaen näin ollen omalta osaltaan kiväärin käyntiä. Olen kuullut myös väitteitä, että vaimentimet vähentävät piipun jännityksiä ja värähtelyä, jonka takia vaimennin parantaisi osuntaa. Uskon kuitenkin enemminkin rekyylin ja äänen vähentymisen vaikuttavan parantavasti osuntaan.

Kolmantena tärkeänä seikkana pidän suuliekin vähentämistä. Suuliekin vaimentaminen on tärkeä ominaisuus kyttäysjahdissa. Patruunan syttyminen patruunapesässä synnyttää suuliekin, joka saattaa hämärässä hetkellisesti sokaista ampujan vaikeuttaen riistaeläimen kuolinjuoksun seuraamista. Mikäli ei ole tiedossa ammutun riistaeläimen oikea pakosuunta, vaikeutuu riistaeläimen jäljestys.

Kevyissä metsästyskäyttöön suunnitelluissa alumiini- ja hiilkuituvaippaisissa äänenvaimentimissa on laukausrajoituksia. Esimerkiksi AimZonic Predatorissa laukausrajana on kymmenen laukausta, jonka jälkeen vaimentimen tulee antaa jäähtyä.

Kompaktit äänenvaimentimet ovat kuitenkin kompromisseja. Ne eivät välttämättä vähennä suuliekkiä ja ääntä yhtä hyvin kuin isot äänenvaimentimet. Tämän päivän lyhyet ja kevyet vaimentimet kuitenkin vaimentavat riittävästi ääntä, vähentävät suuliekkiä ja rekyyliä.

Vaimentimen valinnassa kannattaakin keskittyä omaan jahtimuotoon ja radalla tehtyihin harjoittelumääriin. Mikäli olet innokas harjoittelemaan liikkuvaan hirvitauluun, niin suosittelen teräksistä vaimenninta. Alumiinisillakin vaimentimilla pärjää radalla, kunhan muistaa kohtuuden laukausmäärissä ja antaa vaimentimen hirvisarjojen välissä jäähtyä kunnolla.

Metsästys- ja asealan lehdissä on ollut erilaisia uusien vaimentimien testejä ja esittelyjä. Esittelyjä käytetyistä vaimentimista ei sen sijaan ole. Seuraavaksi käyn läpi muutamia vaimentimia joita olen käyttänyt jahdeissa ja ampumaradalla. En tee vaimentimille desibelimittauksia yksinkertaisesti siitä syystä, ettei minulla ole oikeanlaisia välineitä impulssimelun desibelimittauksiin. Vaimentimet olen punninnut talousvaa`alla. Vaimennustehot ovat maahantuojan ilmoittamia. 

ASE UTRA SL5i (cal .30)

Ase Utra SL5i

Vihdoin ja viimein myös Joensuun yrityskin on keventänyt äänenvaimennintaan. SL5i vaimentimet ovat uudistettuja ja kevyempiä versioita aikaisemmasta S series SL5 vaimentimesta. Ase Utran SL5i vaimentimet on valmistettu tarkkuusvalukomponenteista ja kokoonpantu hitsaamalla. Materiaalina SL5i vaimentimissa on 300 sarjan ruostumaton teräs.

SL5i on ollut kivääreideni (6,5x55 ja .308 win) nokassa keväästä alkaen ja olen ollut vaimentimeen tyytyväinen. Laukausmäärä vaimentimella on tähän mennessä ollut noin 300 laukausta. SL5i:n mukana tulee cordurasta valmistettu väreilysuoja, joka vähentää väreilyä. Väreilysuoja helpottaa myös kuuman vaimentimen irrottamista tai kiinnityksen tarkastamista.

Peura ammuttu apuna mm. Ase Utra SL5i

SL5i toimii hirviradalla, eikä vaimentimessa ole laukausrajoituksia. Ainoa miinus tähän mennessä on lämpöväreily. Lämpöväreily häiritsee pääasiassa metsästyslatausten testaamista. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikki vaimentimet lämpöväreilevät useamman laukauksen aikana, varsinkin kesähelteillä. Hirviradalla ja metsästyskäytössä olen ollut vaimentimeen tyytyväinen.

Pituus: 105 mm + kierreosuus ( jatkaa asetta n. 108 mm. )

Paino: 350 g

Halkaisija: 44,70 mm

Vaimennusteho: 22-30 dB

Valmistaja: Ase Utra

Maahantuoja: Sako Oy

Sh: 309€

AIMZONIC PREDATOR (cal .30)

AimZonic Predator

Tämä vaimennin on ollut jo muutaman vuoden mukana tositoimessa. Vaimennin on mukavan kevyt, mutta jatkaa rakenteestaan johtuen hivenen muita vaimentimia enemmän aseen pituutta. Tämä vaimennin on kuitenkin kumimaisen pintamateriaalin johdosta ollut käytössäni vähiten ”helähtävä” osuessaan oksaan tms.

Maahantuoja mainostaa vaimentimen valmistetun kevyestä alumiinista, jossa vaimentimen patentoitu Cyclone-teknologia varmistaa hyvän vaimennustason ja tehokkaan rekyylin vähennyksen.

AimZonic:iin saa myös kierreadapterin (piippumutterijärjestelmä), jolloin vaimenninta voi käyttää myös muissa aseissa, joiden piipuissa on eri vaimenninkierre. Vaimentimen värivalikoima on laaja, tai oikeastaan poikkeuksellinen verrattuna muihin markkinoilla oleviin vaimentimiin. On camo-kuvioista, valkoista, keltaista, oranssia ja perinteistä yksiväristä mustaa.

Olen käyttänyt vaimenninta myös hirvirataharjoituksissa. Jokaisen hirvisarjan (10 lks.) jälkeen olen pitänyt tauon vaimentimen jäähtymistä varten maahantuojan suosituksen mukaisesti. Laukausmäärä tällä vaimentimella on ollut tähän mennessä noin 500 laukausta. Olen ollut vaimentimeen tyytyväinen. Miinuksena laukausrajoitukset ja vaimentimen pituus.

Pituus: 150 mm ( jatkaa asetta n. 138 mm. )

Paino: 320 g

Halkaisija: 49,50 mm

Vaimennusteho: 23-26 dB

Valmistaja: AimSport Sweden AB

Maahantuoja: Hjorth Urheilutukku Oy

Sh: 249€

SCHULTZ & LARSEN  HARDCORE TMD 45

Schultz & Larsen Hardcore TMD 45

Tätä vaimenninta mainostetaan vaimentimena, joka ei helähdä osuessaan oksaan tms. verrattuna muihin vaimentimiin. Kyseinen vaimennin helähtää kuitenkin ihan samalla tavalla kuin muutkin ontot metalliputket. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta.

Maahantuoja mainostaa vaimentimen kiinnityksen kiristyvän ammunnan aikana tiukemmaksi. Olen ampunut vaimentimella noin 1600 laukausta. Alkuvaiheessa ammunnan jälkeen vaimentimen teräsydin kierteineen juuttui piippuun kiinni kun taas ulkokuori (vaimentimen alumiinivaippa) irtosi teräsytimen kierteistä. Sain vian korjattua ruuvilukitteella, jonka jälkeen teräksinen sisuskalu on pysynyt kiinni ulkokuoressa. Vaimentimen pitää jäähtyä kunnolla ennen irrottamista.

Vaimennin vaimentaa hyvin ja on ollut käytössä riittävän hyvä. Vaimenninta pystyy lyhentämään maksimipituudestaan irrotettavien modulien ansiosta. Moduleiden irrottamiseen tarkoitetut työkalut voi tilata maahantuojalta. Olen lyhentänyt vaimenninta alkuperäisestä yhden modulin verran. Moduleiden vähentäminen luonnollisesti lisää suuliekin määrää hämärässä. Tämän huomasin ampuessani lyhennyksen jälkeen hämärässä naaraspeuraa.

Peuran vasa kaadettu apuna mm. S&L TMD 45

Kiväärin piippu menee osittain vaimentimen sisälle jo ennen kiinnityskierteitä, josta johtuen vaimennin ei kuitenkaan kovinkaan paljoa lisää aseen pituutta verrattuna kooltaan lyhyempiin vaimentimiin. Vaimennin ei myöskään häiritse aseen alkuperäistä tasapainoa.

Vaimentimen moduliratkaisusta löytyy hyvää ja huonoa. Hyvä puoli on vaimentimen muunneltavuus metsästettäessä sekä vaimenninta huoltaessa. Tämä vaimennin mahtuu purettuna pienempäänkin ultraäänipesuriin. Miinuksena on liian monta liikkuvaa osaa eli vaimennin on alttiimpi vioille kuin yhdestä komponentista valmistettu vaimennin. Laukausmäärä huomioituna alumiininen vaimennin on ollut kuitenkin hyvä metsästyskäyttöön suunniteltu perusäänenvaimennin.

Pituus: 198 mm ( jatkaa asetta n. 116 mm. yhden poistetun modulin jälkeen )

Paino: 380 g

Halkaisija: 49,55 mm (paksuimmasta kohtaa)

Vaimennusteho: Ei tiedossa.

Valmistaja: Schultz & Larsen, Tanska

Maahantuoja: Gyttorp Finland

Sh: 239€

BR-TUOTE

BR-tuotteen vaimentimet

BR-tuotteen vaimentimet ovat tunnettuja Reflex-vaimentimistaan. Nämä ”perunanuijat” toimivat vielä hyvin kyttäysjahdissa ja ampumaradalla. Ne vähentävät hyvin suuliekkiä ja vaimentavat laukausääntä. Laajemmin metsästyskäytössä ja ampumaradalla liikkuvaan maaliin ammuttaessa vaimentimet häiritsevät aseen tasapainoa ja ovat raskaita käytössä. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä jatka aseen pituutta yhtä paljon kuin uusimmat äänenvaimentimet. Vaimentimen kiinnityskierteet eivät sijaitse heti vaimentimen päässä, vaan vaimentimen sisällä noin puolivälissä vaimenninta.

Kaalivaras kaadettu, apuna mm. BR-tuotteen vaimennin

Liikkuvaan jahtiin ja riistamaaliammuntaan löytyy jo parempia vaimentimia. Aiemmin omistamani vastaavanlainen AseUtran Northstar oli pudota kiväärin kanssa jahtitornista liian etupainoisuuden takia. Yhtenä hyvänä puolena näissä vaimentimissa on kuitenkin laukauskestävyys. Vastaavanlaisia vaimentimia käytetäänkin edelleen mm. riistamaali- ja reserviläisammunnoissa.

.338 Win Mag.

Pituus: 215 mm ( jatkaa asetta n. 110 mm. )

Paino: 600 g

Halkaisija: 50,73 mm

Vaimennusteho: Ei tiedossa

Valmistaja: BR-tuote

7,7 mm

Pituus: 200 mm ( jatkaa asetta n. 95 mm. )

Paino: 570 g

Halkaisija: 50,50 mm

Vaimennusteho: Ei tiedossa

Valmistaja: BR-tuote

ÄÄNENVAIMENTIMEN HUOLTAMINEN

Ammunnan ja metsästysreissun jälkeen tulee vaimennin irrottaa aseen piipusta. Piipun vaimenninkierteet on hyvä puhdistaa piipun puhdistuksen yhteydessä ja öljytä laadukkaalla aseöljyllä. Kierteiden puhdistuksessa voi käyttää apuna hammasharjaa tai piipun puhdistukseen tarkoitettuja nylon- tai kupariharjoja. Riippuen tietenkin lian määrästä ja pinttyneisyydestä. Myös vaimentimen kiinnityskierteet tulee puhdistaa ja öljytä. Vaimennin kannattaa säilyttää hyvin tuulettuvassa paikassa.

Vaimentimen huoltaminen

Jotkin vaimenninvalmistajat myyvät myös omaa vaseliinia / aserasvaa kierteisiin. Vaseliinin / aserasvan huonona puolena on lian kertyminen kierteisiin. Olen käyttänyt kierteiden puhdistamiseen Tetra Gunin Action Blasteria ja öljyämiseen Break Freen CLP:tä. Yksi hyvä aine kierteiden puhdistamiseen on myös yleisöljy WD-40.

Vaimentimet kannattaa huoltaa kunnolla vähintään kerran vuodessa. Vaimentimet voi puhdistaa perusteellisesti esim. ultraäänipesurissa. Yksi valmistajien suosittelema puhdistustapa on vaimentimen liottaminen valopetroolissa, jonka jälkeen vaimennin kuivataan esimerkiksi paineilmalla. Valmistajan huolto-ohjeita kannattaa noudattaa tuotteen toimivuuden ja ampumaturvallisuuden takia.

Teksti ja kuvat PO

Lähteet; Työterveyslaitos ja maahantuojien käyttöohjeet.

HIRVI TIETOSANAKIRJA

Kirjaesittelyn kirjan on julkaissut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kirja on julkaistu vuonna 2001. Kirjan tekijät ovat Kaarlo Nygren ja Maija-Leena Wallen. Tekijät ovat seuranneet hirven tutkimusta ja hirven metsästystä aitiopaikalta lähes kolmenkymmentä vuotta. Tekijät ovat merkinneet muistiin vuosien ajalta ihmisten kysymyksiä, joihin kirjassa pyritään antamaan vastauksia. Kirjan avustajat ovat tutkijoita, luontoharrastajia, ammunnan asiantuntijoita ja luontovalokuvaajia.

Hirvi Tietosanakirja

Sivuja kirjassa on yhteensä 163. Aineisto on luokiteltu aakkosjärjestyksessä. Kirjassa on piirroksia, sekä mustavalko- ja värivalokuvia.

Kirjan kuvitusta

Hirvi tietosanakirja on erinomainen kirja hirvimiehelle tai -naiselle, joka haluaa tietää enemmän hirvistä ja hirvenmetsästykseen liittyvistä aihealueista. Tämä kirja kannattaa ostaa ja samalla tukea suomalaista riistan tutkimustyötä. Kirjaa myy Luonnonvarakeskuksen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos http://www.rktl.fi/julkaisut/j/377.html


Teksti ja kuvat PO

VILLA-ASEPUSSI

Kyttäyskojuun tai torniin siirryttäessä yhtenä edellytyksenä on äänettömyys. Suojaamattoman aseen kolinat ja metalliset kilahdukset tai asepussista syntyvät äänet karkoittavat helposti riistan lähialueelta. Varsinkin hirvieläimillä on tunnetusti hyvä kuuloaisti. Talvisella pakkaskelillä äänet kuuluvat vielä selvemmin.

Villa-asepussi

Yhtenä vaihtoehtona hiljaiseen siirtymiseen on lampaan villasta valmistettu vihreän värinen pehmeä ja äänetön villa-asepussi. Asepussia saa kahdella eri pituudella, 113 cm ja 120 cm. 113 cm:n asepussi painaa 390 grammaa. Asepussin korkein kohta aseen tähtäinkiikaria ajatellen on 19,5 cm. Villa-asepussia voi käyttää myös muuhunkin, kuin pelkästään aseen kuljettamiseen. Asepussin voi asettaa ampuma-aukkoon aseen alle tueksi, samalla suojaten aseen etutukin alaosaa. Asepussi käy myös istuinalustana lämmittäen metsästäjän takalistoa. Asepussi menee pieneen tilaan ja siinä on ripustuslenkki säilytystä varten.

Ampuma-alusta

Istuinalusta

Villa-asepussissa voi aseen omaa hihnaa käyttää kannattimena. Ase sujautetaan pussiin ja vetoketjut laitetaan sen verran kiinni, että asepussi pysyy aseen ympärillä suojaten asetta. Asepussi suljetaan asepussin läpässä olevalla nahkaisella napilla. Mikäli asehihna häiritsee tuelta ammuttaessa, löytyy asepussista myös omat pienet reiät asehihnalle. Reiät ovat vetoketjun vetimien yhteydessä. Reikiin sopii esimerkiksi asehihnoissa käytettävät pikalukot. Myös Sako kivääreiden hihnalenkit sopivat kyseisiin reikiin. Kannoin yhdistelmäasettani molemmilla tavoilla. Päädyin kuitenkin aseen kantamiseen siten, että asehihna on kiinni aseessa. Vetoketjun kestävyys rasituksille hivenen epäilytti.

  

Asepussi on mukavan äänetön ja kevyt. Lampaan villasta valmistettua asepussia voisi kutsua asesukan ja asepussin risteymänä asevillasukaksi. Yksi tuunaus asepussiin kannattaa tehdä. Asepussin vetoketjun vetimet pitävät kilinää. Vetimien ympärille kannattaa pyöräyttää esimerkiksi pehmeää maastokuvioista teippiä. Teippaamalla saa kilinän loppumaan. Teippaamisen jälkeen aseen kuljettaminen, aseen poistaminen asepussista ja takaisin laittaminen asepussiin onnistuu varmasti äänettömästi. Villa-asepussin materiaali ei kuitenkaan suojaa asetta sateelta.

Teipattu vetoketjun vedin

Käytin villa-asepussia yhdistelmäaseeni kuljettamisessa koko talvikauden ja olin asepussiin todella tyytyväinen. Kevyt, äänetön ja asepussin helppo muunneltavuus mm. ampumatueksi ovat tämän asepussin etuja verrattuna jäykempiin eri materiaaleista valmistettuihin asepusseihin. Mikäli metsästäjä kaipaa äänetöntä asepussia metsästysaseensa suojaksi, niin tässä on sellainen. 

Yhdistelmäaseen esittely löytyy täältä; https://nordicguns.blogspot.fi/

Teksti ja kuvat PO

KIRJAESITTELYSSÄ SUURRIISTAN METSÄSTYS

Kirjan on kirjoittanut tunnettu erätoimittaja Jere Malinen. Jere Malinen tunnetaan suurimmalta osin Metsästys ja Kalastus lehden kirjoituksista, sekä aiemmista metsästysaiheisista kirjoista.

Esittelyssä olevan kirjan julkaisuvuosi on 2014 ja kirja on toimitettu yhdessä Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa. Otavakonserni julkaisee myös Metsästys ja Kalastus lehteä. Kirjassa sivuja on yhteensä 216. Kirjassa käsitellään kotimaista suurriistaa ja sen metsästystä. Kirjan kirjoittajan lisäksi valokuvat on tunnettujen metsästys- ja luontoalan ihmisten ottamia.

Kirja on hyvä perusteos, jossa käsitellään eri suurriistalajeja. Kirjassa tuodaan eri eläinten osalta esille myös riistatutkimuksen tuloksia. Kokenut hirvenpyytäjä ei välttämättä löydä hirven osalta mitään uutta tietoa, mutta ainakin allekirjoittanut löysi mielenkiintoisen aiheen hylkeenpyynnistä eli vesiriistasta.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja kuvitettu. Kirjassa arvostetaan kaikkea suurriistaa, eikä esimerkiksi sorkkariistaa tuomita vahingonaiheuttajiksi tai tautien levittäjiksi. Suomen Tietokirjailijat ovat tukeneet kirjahanketta.

ISBN 978-951-1-27860-3

Teksti ja kuvat PO

Lintukoiran perustottelevaisuus

Aiempi metsästyskoirani oli englanninspringerspanieli. Karkoittavana koirana springerspanieli oli toiminnan koira. Pusikot ja ryteiköt eivät olleet esteenä – riistaa oli löydettävä. Paikallaan passissa oli turhauttavaa, oli pakko ulista kun mitään ei tapahtunut. Tessu eli 12,5 vuotiaaksi. Hyvä tavallinen metsästyskoira, jonka avulla sai sorsasaaliin parhaimmassa tapauksessa tuplattua.

Vuosien tauon jälkeen kotipaikan ja metsästysmuotojen muuttuessa tuli tarvetta taas metsästyskoiralle. Oikean koirarodun valitseminen oli alussa hankalaa. Kuuntelin liikaa kavereita ja heidän koirakokemuksiaan. Valinta oli pakko yksinkertaistaa. Paras mahdollinen koira siihen mitä metsästän.

Pentuvaihe oli uuteen laumaan ja isäntään totuttamista. Saatuamme koiranpennun kotiin aloitin koiran kouluttamisen leikin varjolla. Etsittiin makupaloja ja noudettiin pehmoleluja. Haisteltiin riistaeläimiä ja mielellään oltaisiin syöty siivetkin heti sulkineen päivineen. Naapurista saman kennelin koira, reilun vuoden vanhempana toimi leikkikaverina ja totutteli pentuamme koiranelämään.

Pentuvaihe

Turvallinen ympäristö selkeineen rajoineen. Omistajan asennoituminen johdonmukaisuuteen, päättäväisyyteen ja harjoituksissa nopeaan reagointiin. Näitä ohjeita minulle alkuvaiheessa taottiin päähän kasvattajan järjestämissä koulutustapahtumissa ja kouluttajan toimesta yksityisessä koulutuksessa.

Valitsemani uroskoira on nyt kolmen vuoden ja neljän kuukauden ikäinen. Rodultaan käyttölinjan labradorinnoutaja. Noutaa pienriistan ja jäljestää sorkkaeläimet. Vuosien aikana olen huomannut koiran kiinnostuksen lähes kaikkeen riistaan. Myös sellaiseen mihin en ollut koiraa ajatellutkaan. Ilveksen jäljet kiinnostavat ja yhteenotot pienpetojen kanssa.

Pentu- ja nuorenkoiran kasvuvaiheessa opettamani asiat ovat edenneet kohtuu hyvin. Kynsisaksien esille ottaminen tuo koiran vapaaehtoisesti syliin selälleen kynsien leikkaamista varten. Haulikon tai kiväärin esille ottaminen ja sillä ampuminen on hieno juttu, ja heti kun saa luvan niin ampumataululle pitää päästä ensimmäisenä. Autosta poistutaan vasta luvan saatua. Tässä muutamia esimerkkejä onnistumisista. Seuraavaksi niihin vaikeampiin asioihin.

Lintukoiran perustottelevaisuuskoulutus on kaiken A ja O. Nuoren koiran kasvuvaiheessa tulee uhmaikävaiheita ja kouluttaminen menee vaikeaksi. Jos jokin alkoi koulutuksessa mättää ja mikään ei oikein sujunut pidin taukoa koulutuksessa tai vaihdoin koulutusaihetta. Välillä oli hyvä harjoitella jäljestystä, jossa koira joutui hivenen hidastamaan intoa pysyäkseen mielenkiintoisen hajun jäljillä.

Onnistunut jäljestys

Luoksetulo, sivullaseuraaminen ja eri koiran ohjaamiseen tarvittavat komennot onnistuvat suht hyvin. On kuitenkin yksi tärkeä asia mikä ei aina onnistu, se on seis-komento. Pysähtyminen käskystä riistatilanteissa, joissa on paljon riistalintuja ja hajuja, on vaikeaa – varsinkin mikäli etäisyys ohjaajaan kasvaa. 

Fasaanijahdissa rittää noudettavaa.

Kyseinen tottelemattomuus on johtanut muutaman kerran tilanteeseen mitä ei pitäisi tapahtua - koira alkaa metsästää itselleen, eikä isännälle. Koira tulisi siis päästää tositoimiin vasta kun perustottelevaisuus on täysin hallinnassa. 

Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin koko ajan menossa ja maltti kasvaa iän myötä niin koiralla kuin isännällä. Aiemmista isännän virheistä huolimatta, koulutus jatkuu...

Vielä jaksaa damit kiinnostaa.

Tiivistettynä:

- hanki metsästyskoirasi tunnetulta ja sitoutuneelta kasvattajalta (kennel)

- noudata saamiasi kasvattajien / ammattilaisten ohjeita

- osallistu koulutuksiin

- hanki alan kirjallisuutta

- älä luovuta

Teksti ja kuvat PO

AMPUMATUKI JAHTITORNIIN

Hyvä ampumatuki on perusta onnistuneelle riistalaukaukselle. Paras ampumatuki olisi tietenkin ampumapöytä tai vähintään tuki aseen takaosalle. Aina ei ole mahdollista ampua kunnon tuelta. Mikäli käytät useita eri jahtitorneja tai metsästät vieraana tuntemattomassa paikassa on liikuteltava ampumatuki hyvä ratkaisu. Tämän kaiteeseen laitettavan ampumatuen voit täyttää haluamallasi täytteellä.

Mikäli tiedät, ettei tukea tarvitse mukana kovinkaan paljoa kanniskella tai teet tuesta jahtikoppiin tai -torniin pysyvämmän ratkaisun, niin voit täyttää tuen vaikka kokonaan puhallushiekalla. Kevyimmän version saa mm. airsoft-kuulilla täytettynä ja medium-painoisen hylsyjen kiillotuspurulla. Sivulerpakkeet on kuitenkin hyvä täyttää tasapuolisesti raskaammalla täytteellä, jotta tuki pysyy hyvin paikoillaan kaiteessa tai alustassaan.

Oman tukeni sivulerpakkeet täytin puhallushiekalla ja varsinaisen tukityynyn lintujen ruokintaan tarkoitetulla pähkinäsekoituksella. Pähkinäsekoituksen piti olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta se on osoittautunut toimivaksi. 

Täytteet kannattaa laittaa kosteudelta suojaan vaikka minigrip-pusseihin tai ohuempiin pakastepusseihin. Pussissa täyte myös pysyy varvemmin, eikä valu ulos mikäli täyttöaukon vetoketju aukeaa vahingossa.

Vastaavanlaisia tuotteita on eri hintaisia ja laatuisia.

Teksti ja kuvat PO

PIENPETOPYYNTI - varasuunnitelma

Aiemmassa kirjoituksessani https://nordichunt.blogspot.fi/2016/07/loukkupyyntiin-valmistautuminen-12.html mainitsin varasuunnitelmaksi supien väijyntä- tai houkuttelumetsästyksen. Pyynti on tapahtunut joko väijymällä supien kulkureiteillä, houkuttelemalla haaskoilla tai hätääntyneen saaliseläimen ääntä matkimalla.

Hornady V-Max & Sierra Varminter HP

Alkukaudesta pienpetojen nahoilla ei ole arvoa, joten olen päätynyt metsästyspatruunaa valitessani käyttämään nopeasti laajenevia ns. varmint-luoteja. Käytän pääsääntöisesti kahta luotityyppiä, Hornadyn V-max ja Sierran Varmint HP luoteja. Kyseisten luotien pysäytysteho on hyvä ja pienpeto menettää henkensä välittömästi. Ampumapaikalle ei myöskään tarvitse hakea koiraa jäljestystä varten.

Supi ammuttu .30-06 Hornady V-Max patruunalla

Metsästysaseet sen sijaan vaihtuvat riippuen jahtipaikasta ja -tavasta. Husqvarna metsästyskiväärissäni https://nordicguns.blogspot.fi/ käytän Sierran Varminter-luotia. 30-kaliiperisissa kivääreissäni ja 222-yhdistelmäaseessani käytän Hornadyn V-Maxia.

Husqvarna 6,5x55SE & Hornady Varminter HP (amet 100m)

V-Max .30-06 amet 100m (kasa mitattu osumien ulkoreunoilta)

Sierran Varminter-luodit ovat reikäpäisiä ja Hornadyn V-max-luodit ovat polymeerikärjellä varustettuja. Luodit ovat osoittautuneet käytössäni tarkoiksi ja tehokkaiksi pienpetojen pysäyttäjiksi. Kyseiset luodit ovat olleet mieluisia luoteja ladata ja käyttää. Jahtipaikoissani ampumamatkat eivät ole kovinkaan pitkiä. Kohdistan aseeni 50-100 metrin etäisyyksille. Pienpetojen pillityksessä on hyvä kohdistaa kivääri 150 metrin etäisyydelle. Etukäteen tiedetyt maasto-olosuhteet määräävät kuitenkin kohdistusetäisyydet.

V-Max

Linkit luodinvalmistajien sivuille;

1. https://www.sierrabullets.com/store/product.cfm/sn/1700/264-dia-65mm--85-gr-HP

2. http://www.hornady.com/store/V-MAX-bullets

Teksti ja kuvat PO

Loukkupyyntiin valmistautuminen 2/2

Syötit voi aluksi heitellä loukun ympäristöön ja sisälle loukkuun. Mitä enemmän syöttiä sen paremmat ja houkuttelevammat hajut leviää lähiympäristöön. Laukaisunaruna voi käyttää kestävää siimaa tai  narua. Laukaisunaru voidaan kiinnittää syöttiin lävistäen tai syötin ympäri sitoen. 

Syötti laukaisunaruineen asetetaan loukun umpinaiseen päätyyn. Syöttiin kiinnitettävän laukaisunarun saa parhaiten pujotettua loukun päädyn läpi esim kepillä, jonka päähän on kiinnitetty taivutettu naula. Keppiä apuna käyttäen on helppoa siirellä myös syöttiä.

Syöttikeppi

Mikäli syötti on sijoitettu keskelle loukkua tai ulkoreunalle, on vaarana supin vahingoittuminen jäädessään lauenneen yläosan alle. Näin ei saa tapahtua. Loukun ulkopuolelle sivuille voi laittaa ohjureiksi puunrungot, joilla ohjataan supien kulkua turvallisemmin loukun sisälle.

Vielä ennen laukaisunarun asettamista laukaisimeen, on syytä tarkistaa loukun yläosan oikea laukeaminen ja alasputoaminen. Näin tehtynä varmistetaan, ettei ylä- ja alaosan väliin jää mitään tyhjää tilaa mistä loukkuun jäänyt supi pääsisi pakenemaan. Samalla säädetään sopiva korkeus loukun yläosalle. 

Seuraavaksi viritetään loukku. Virittäminen tapahtuu siten, että loukun yläosan kannatin-naru tai -ketju, sekä syötin laukaisunaru (kuvassa punainen naru) asennetaan laukaisimeen. 

Loukun yläosan kannatinketju

Laukaisin valmiina

Loukku pitää tarkastaa kerran vuorokaudessa. Mikäli ei viitsi käydä tarkastamassa loukkua päivittäin kannattaa hankkia loukkuvahti. Loukkuvahti lähettää tarvittaessa tilatiedon, sekä hälyttää loukun laukeamisen. Tiedot loukkuvahti lähettää tekstiviestillä.

Loukkuvahti asennettuna

Myös lähettävä riistakamera käy vallan mainiosti. Loukku tulee kuitenkin tarkastaa, mikäli loukulta ei ole tullut vuorokauden aikana kuvaa. Loukkuvahtiin palaan uudelleen tarkemmin syksyn aikana.

Loukku viritetty ja valmiina pyyntiin

Teksti PO kuvat PO ja LO

Loukkupyyntiin valmistautuminen 1/2

Elokuun 1. päivänä alkaa pienpetojen pyynti. Omalta osaltani se tarkoittaa supikoiran (Nyctereutes procyonoides) pyyntiä KaNu-loukulla. Loukkupyynnin lisäksi pyrin rajoittamaan supikoirien leviämistä myös houkuttelu- ja väijyntämetsästyksellä.

Mielestäni paras ja toimivin tapa, ainakin loppukesästä ja alkusyksystä, on pyytää supit loukulla. Hämärässä liikkuvina yöeläjinä supien ampuminen vielä vihertävässä ja peitteisessä maastossa on ilta- ja yöaikana hankalaa.

Alkukaudesta luonnossa on vielä runsaasti muutakin ravintoa tarjolla, kuten esimerkiksi metsämarjoja, joten aikuiset supit ovat vielä arkoja loukkujen suhteen. 

Alla riistakameran ottama kuvasarja loukun yläosaa tarkkailevasta aikuisesta supista. Loukku ei ole vireessä. Loukun yläosa on kiinnitetty teräskettingillä puuhun. Normaalisti teräskettinki on kiinni laukaisimessa.

Seuraavat kaksi kuvaa eri päivältä.

Loukkuvalmistelut teen jo heinäkuussa tasoittamalla loukun pohjaverkon maa-aineksella. On tärkeää, että supin tassujen alla on luonnollinen tuntuma loukussa liikkuessaan. En ole katsonut tärkeäksi peittää loukun yläosaa esim. havuilla.

Kun loukku on saatu alustan osalta valmiiksi, alkaa syötin asettaminen loukkuun. Paras ravintohoukutin, minkä olen havainnut toimivan, on ehdottomasti kala. Kalan perkuujätteet ja lahnat ovat syöttejä, joita käytän eniten. Myös supi itsessään toimii hyvänä ravintohoukuttimena. Supi on kuitenkin parempi paloitella pienempiin ruhonosiin. 

Koiran kuivamuonanapeilla voi houkutella supeja lähimaastosta pikkuhiljaa kohti loukkua ja loukun sisälle. Varsinkin talviaikaan lemmikkien kuivamuonat ovat hyvä lisähoukutin. Alkuvaiheessa kokeilin myös pesukarhun virtsaa houkutteluhajusteena. Loukku on toiminut myös ilman hajustetta.  

Teksti ja kuvat PO

HAMPURILAISPIHVIPURISTIN

Alussa ajattelin, että tuollainen turhake pitää ostaa kun kerran halvalla saa. Tarkemmin ajatellen puristin osoittautui ihan hyväksi keittiövälineeksi.

Pihvipuristin kahdelle pihville

Hirven tai peuran jauhelihapihvit valmistuvat samankokoisina ja paistoaika kaikille pihveille on sama. Pihveistä tulee tasalaatuisempia. Huonona puolena lisää tiskiä.

Hirvipekonihampurilainen

Vastaavanlaisia ja hintaisia yhden tai kahden pihvin puristimia löytyy netti- ja kivijalkakaupoista.

Teksti ja kuvat PO

Tuholaiset riistapeltojen kimpussa.

Alkukesästä Balttian maista ilmavirtojen mukana vaeltaneet miljardit hyönteiset aiheuttivat maanviljelijöille harmaita hiuksia. Onneksi sateet ja muutamat kylmät yöt tuhosivat osan hyönteisistä.

Riistapeltojen viljelyssä täytyy olla jatkuvasti valmiudessa tarvittaviin suojelutoimiin. Juhannuksen aikoihin kylvettyjä riistapeltoja on pitänyt käydä tarkkailemassa harva se päivä, vaikka peltoon olisikin levitetty kasvien suojeluaineita. Tarvittaessa ruiskut on pitänyt kaivaa esille uudestaan melkein heti ensimmäisten ruiskutusten jälkeen. Kalliimmalla peitatulla siemenellä on jo paremmat selviytymismahdollisuudet.

Kaalia (ei riistapelto)

Myöhään suoritettu kylväminen vähentää tuholaisriskiä. Oikea ajankohta tulisi olla kesäkuun loppupuolella. Ainakin eteläisessä Suomessa liian aikaisin kylvetyt riistapellot ovat herkempiä tuholaisille ja rikkakasveille.

Mikäli pelto on jäänyt vailla valvontaa syövät esimerkiksi kirpat rehukaalien taimenet muutamassa päivässä. Jos vahinko on jo sattunut, niin vielä ehtii kuitenkin kylvää pellot uuudelleen. 

Teksti ja kuva PO

KIRJAESITTELYSSÄ LINTUKOIRAT

Lintukoirat, koulutus ja metsästys on Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisema (2006) suomenkielinen kirja lintukoirien kouluttamisesta. Kirjan on kirjoittanut Sten Christoffersson. Sivuja kirjassa on 287. Sten Christoffersson on ruotsalainen freelance kirjoittaja ja valokuvaaja. Hän on kirjoittanut useisiin kansainvälisiin metsästyslehtiin metsästyksestä ja metsästyskoirien kouluttamisesta jo usean vuosikymmenen ajan.

Kirjan takakannessa kuvaillaan kirjaa seuraavanlaisesti;

”Kirjassa perehdytään noutavien ja ylösajavien lintukoirien kouluttamiseen ja niiden kanssa metsästämiseen. Pennun ja nuoren koiran varhaisopetuksesta edetään täysikasvuisen koiran perus- ja jatkokoulutukseen. Sen jälkeen siirrytään opettamaan todellisessa metsästystilanteessa. Ohjeet ovat perusteellisia, asiantuntevia ja käytännössä testattuja. Tehokkaiden koulutusmenetelmien avulla lintukoirasta kasvaa aikanaan tottelevainen ja taitava metsästyskoira. Tekstiä täydentää monipuolinen kuvitus.”

ISBN-10:951-1-211114-5

ISBN-13:978-951-1-21114-3

Kirja on ollut allekirjoittaneen yksi lempikirjoista noutavan lintukoiran kouluttamisessa. Pentuvaiheesta aina koiran aikuisikään asti - ja edelleen…

PO

SUOMI R16 ELECTRO ASEKAAPPI

Elektronisella lukolla varustetun asekaapin ostaja on suurelta osin nettitietojen varassa. Liikkeistä kyllä löytyy asekaappeja, mutta lähes kaikki kaapit myymälöissä on varustettu avainlukolla. Suurimpaan osaan asekaapeista saa lisähintaan sähköisen koodilukon. Uuden asekaapin löysin kuitenkin loppujen lopuksi nettisivuja selaamalla.

Tarvitsin muiden turvakaappieni lisäksi koodilukolla toimivan asekaapin, jossa voisi pitää avainlukollisten kaappien avaimia, sekä tietenkin väljempää säilytystilaa nykyisille ja tuleville ampuma-aseilleni.

Kaappi toimitettiin postin rahtikuljetuksena kotiovelle. Kaapin sain siirrettyä sisätiloihin kahden miehen voimin nokkakärryillä. Siirrettävä asekaappi on syytä sitoa esim kuormausliinoilla kiinni nokkakärryihin. Tarvittaessa myös muuttopalveluyritykset siirtävät kaapin haluamaasi paikkaan. Nokkakärryistä asekaappi kannattaa siirtää pahvin tai jonkin muun lattiasuojan päälle, jonka jälkeen kaappi on helpompi siirtää lopulliseen sijoituspaikkaan. Kaapin alle jäänyt ylimääräinen pahvi on helppo leikata kaapin reunoja myöten.

Suomi R16 Electro Asekaappi

Lukitus asekaapissa on kampalukitus koodilukolla (hyväksytty SS 3492 mukaisesti). Kaapin materiaali on 4 mm teräs. Asekaapin sisältä löytyi sisustusta varten pitkä väliseinälevy ja kaksi pienempää hyllylevyä. Lisäksi kaapissa oli kaapin takaseinään kiinnitettäväksi solumuovipehmuste ja lattiapohjaan solumuovinen pohjamatto. Takaseinään kiinnitettävä solumuovipehmuste oli valmiiksi uritettu aseiden piippuja varten. Piippu-uria oli yhteensä yhdeksän.

Kampalukitus

SS 3492

Asekaapin pohjassa on neljä reikää ja seinässä kaksi reikää kaapin kiinnittämiseksi 10 mm pulteilla - joko lattiaan tai seinään, tai sekä että. Kaapin paino on 152 kiloa, joten kaappia ei lain mukaan tarvitse pultata rakenteisiin kiinni. Suosittelen kuitenkin kaapin kiinnittämistä säilytystilan rakenteisiin.

Asekaapista en löytänyt mitään laatuvikoja. Kaappi on ruotsalaisen Scandinavian Safe:n valmistama. Koodilukon käyttöönotto on yksinkertaista, eikä mitään ongelmia ilmaantunut lukon käyttöönotossa. Koodilukko saa virtansa 9V paristosta. Paristo on vaihdettavissa koodilukon kotelon alta. Numerokoodeja voi koodilukkoon asettaa 1-2 välillä.

Asekaappia mainostetaan 16:sta jopa 20:lle ampuma-aseelle. Totuus on valitettavasti kuitenkin jotain aivan muuta mikäli kivääreissäsi on optiikkaa. Tähtäinoptiikalla varustetut kiväärit vievät kaapista suurimman tilan, eikä kaappiin sitten enää oikein muuta mahdu. Mikäli haluaa sulloa kaapin täyteen aseita, tulee aseet säilyttää kaapissa asesukissa kolhujen ja naarmujen välttämiseksi.

Asekaappi ei ole ”valmislaatikosta”, vaan sitä joutuu hivenen tuunaamaan. Asekolhujen välttämiseksi asekaapin kaikkiin sisäseiniin ja oven sisäpuolelle kannattaa leikata esim retkipatjasta solumuovilevyjä. Mittaleikatut levyt voi kiinnittää kaapin sisäseiniin joko kaksipuolisella teipillä tai liimaamalla. Asekaapin mukana tulleeseen uritettuun solumuovipehmusteeseen kannattaa lisätä materiaalia syvyyden lisäämiseksi. Näin tehtynä kiväärit eivät nojaa kaapin takaseinään tähtäinkiikarien varassa.

Uritettu solumuovipehmuste

Kaapin strategiset mitat:

Ulkomitat: 1500 x 550 x 400 mm

Sisämitat: 1490 x 540 x 330 mm

Tilavuus: 330 l

Paino tyhjänä: n. 152 kg

Teksti ja kuvat; PO