Riistametsällä (Nak & Æd) tv-ohjelma.

Luonnosta voi nauttia monin tavoin. Yksi niistä nautintatavoista on luonnollisesti metsästys. Yle on esittänyt jo vuosien ajan tanskalaista tv-sarjaa Riistametsällä. Ohjelma poikkeaa totutusta luonto-ohjelmasta. Ohjelmassa on tarkoitus onnistua ja saada saalista, sekä valmistaa saadusta saaliista luonnonolosuhteissa maittavaa ruokaa. Varasuunnitelmakin löytyy, mikäli ohjelman aikana ei ole jahtionnea. Suunnitelma poikkeaa yleensä normaalista riistaruoasta. Varasuunnitelmana on syöty mm. varista, pesukarhua, näätää jne.

Metsästyksen hoitaa Jörgen Skoubue ja kokin tehtävät hoitaa ammattikokki Nikolaj Kirk. Ohjelma on huumoripainoitteinen ja miesten välinen henkilökemia on mainiota seurattavaa. Ohjelmassa on tarjolla rentoa tanskalaista ulkoilma-hyggeilyä välillä aika huonoissakin sääoloissa.

Jörgen Skoubue on aloittanut työuransa Tanskan yleisradiossa jo vuonna 1977. Skoubue on esiintynyt Tanskan televisiossa erilaisissa puutarha- ja ulkoilmaohjelmissa. Skoubue on vapaa-aikanaan myös innokas mehiläistenhoitaja. Nikolaj Kirk on puolestaan työskennellyt eri ravintoloissa ja kiertänyt maailmaa tutustuakseen paremmin kansainvälisiin makuihin. Kirkin maittavat ja joskus hivenen erikoisetkin reseptit löytyvät ohjelman nettisivuilta.

Riistametsällä

Tanskalaista Nak & Æd tv-sarjaa on tehty tähän mennessä kahdeksan tuotantokautta. Tätä kirjoittaessa Suomessa näytetään viidettä tuotantokautta. Alkuvaiheen tuotantokausissa liikuttiin Tanskassa ja muissa Pohjoismaissa mukaan lukien myös Suomessa. Suomessa Vampulassa jahdattiin valkohäntäpeuraa vahtimismetsästyksenä. Kyseinen jakso esitettiin ensimmäisen kerran Suomessa kesällä 2013. Suomi-jaksossa herroja nauratti kun he joutuivat pitämään eristetyssä kyttäyskopissa silloisen lain vaatimia oransseja huomiovaatteita. Uudemmissa jaksoissa metsästetään ja kalastetaan mm. Yhdysvalloissa ja Afrikassa.

Linkki Yle Areenan sivulle.

Teksti; P.O.

Retkitukun Alaska Blaze 3D Pro metsästyspuku.

Eräalan julkaisuissa esitellään usein uusia erävaatteita ja niihin liittyviä innovaatioita. Teen tästä poikkeuksen ja esittelen käytössäni olevaa vanhaa jahtivaatetusta. Retkitukun Alaska Blaze 3D Pro metsästyspuku on ollut käytössäni reilun kolmen vuoden ajan. En ole erityisemmin kalvovaatteiden ystävä ja jos sää vain sallii, niin puen liikkuvassa jahdissa ylleni hengittävämpää vaatetusta. Metsästyksen lisäksi puku on ollut käytössäni koiran kanssa ulkoillessa. Maaseudulla maanteiden reunuksilla kulkiessa kirkkaan värinen vaatetus näkyy hyvin autoilijoille. Puvun kalvo-ominaisuudet ovat sitten lisäplussaa.

Puvulle ei ole tehty mitään kestävyystestiä vaan se on ollut normaalikäytössä. Esittelyssä oleva metsästyspuku on Retkitukun ensimmäistä mallia ja tällä hetkellä pukua on päivitetty joiltain osin. Omistan myös vanhempaa Gore-Tex- ja Miporex- kalvovaatetusta, sekä uudempaa Muston, Deerhunterin ja Browningin Pre-Vent kalvollisia metsästysvaatteita. En ole vaatealan ammattilainen. Kirjoitan pelkästään omista kokemuksistani ja havainnoista. Esittelyn metsästyspuvun olen ostanut omilla rahoillani.

Alaska Blaze 3D Pro

Lainsäädäntö määrittelee minkälaisia varusteiden tulee olla hirvieläinten metsästyksessä. Metsästysasetuksessa (22§) mainitaan seuraavaa: "Kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästyksessä metsästykseen osallistuvien on käytettävä oranssinpunaista tai oranssia päähinettä tai päähineen suojusta ja ylävartalon peittävää vaatetta. Oranssia tai oranssinpunaista väriä on oltava vähintään kaksi kolmasosaa vaatteen ja päähineen näkyvästä pinta-alasta.

Edellä 1 momentissa säädetty vaatimus ei kuitenkaan koske metsästäjää, joka metsästää rakennelman suojasta tai metsästysjousella."

Lainsäädännöllä ei puututa esimerkiksi pienriistan pyytäjien varusteisiin, mutta jokainen joka haluaa harrastaa turvallisesti, varsinkin seuruejahdissa, pukeutuu oranssiin tai vastaavanlaiseen näkyvään vaatetukseen. Näkyvän vaatetuksen etuna on myös se, että muut ulkoilijat näkevät alueella olevat metsästäjät ja käynnissä olevan metsästyksen.

Alaska Blaze-puvussa on valmistajan oma sateen ja tuulen pitävä Rain-Stop-kalvo. Puvun kankaan materiaali on 100% polyesteri. Puvun maastokuviossa (HD) on pyritty valmistajan mukaan suomalaiseen maasto- / metsätyyppiin. Takin hihoista ainakin löytyy tammenlehtiä ja joitain kuusen oksia, sekä pieniä käpyjä. Ehkä kuitenkin koivunlehdet olisivat lähempänä Suomen luontoa. Puvusta ei löydy merkintää valmistusmaasta, mutta mitä ilmeisemmin se on valmistettu Aasiassa.

Radiopuhelintasku

Takista löytyy tasku radiopuhelimelle, hihatasku, etutaskut ja ventiloitu povitasku. Takin hupussa on kiristysmahdollisuus lukoilla, sekä tarrakiinnityksellä. Takin huppu on irrotettavissa. Hupun napit ovat pitäneet hupun tiukasti kiinni takissa, eikä huppu ole irronnut kesken metsästyksen.Vyötärö on kiristettävissä lukolla ja hihansuut tarroilla.

Hupun kiristyslukko

Housuissa taskut löytyvät reisistä ja edestä. Oikean puoleisen reisitaskun sisältä löytyy patruunoille omat paikat. Takataskuja ei ole. Housuissa on joustava vyötärön säätö. Housujen kiinnitys on mahdollista joko vyöllä tai henkseleillä. Housujen henkselinapit löytyvät edestä ja takaa. Lahkeet on kiristettävissä vaelluskenkien päälle tarroilla, sekä myös pohkeiden kohdalla on tarrakiristysten avulla säätövaraa. Tarrakiinnitysten avulla saa lahkeet helpommin saappaisiin ja vaelluskenkiä käytettäessä pystyy vähentämään housujen tarttumista esimerkiksi risuihin.

Housun lahkeiden säätövara

Vetoketjut takissa on teipattu paremman vedenpitävyyden takia. Takin sisäpuoleista tuuletusta saa tarvittaessa tehostettua avaamalla kainaloiden alla olevat vetoketjut. Povitaskussa, kainaloissa ja housuissa on normaalit vetoketjut. Vetoketjuissa ei ole ilmennyt ongelmia.

Kainalon tuuletusaukko ja teipatut vetoketjut

Metsästyspukua olen käyttänyt kyttäysjahdissa alkukaudesta. Loppukaudesta olen siirtynyt lämpimämpään topattuun metsästyspukuun. Kyttäysjahdissa puku saisi olla vielä hivenen äänettömämpi. Sadekeleillä liikkuvassa jahdissa tai koiran kanssa ulkoilessa puku on ollut käytössä ympäri vuoden. Puku istuu XL-koossa ylläni hyvin ja puvun sisällä on tilaa vielä reilumpaankin kerrospukeutumiseen.

Puvun kalvo-ominaisuudet on toiminut vesisateessa ja tuulessa, eikä iän tuomaa kalvon haurastumista ole ollut havaittavissa. Puvun pesun olen pyrkinyt pitämään minimissä, ettei kalvoon tule ylimääräisiä rasituksia. Pesun olen tehnyt pyykinpesukoneessa urheilutekstiiliohjelmalla ilman linkousta. Pesuohjeet löytyvät sekä takista että housuista.

Pesuohjeet

Yleensä housut joutuvat kovemmalle rasitukselle kuin takki. Tätä kirjoittaessa huomasin koiran kynnen tehneen noutoharjoitusten yhteydessä kynsillään reiän takin selkämyksen alaosaan. Alla olevaa kuvaa klikkaamalla saa kuvan suuremmaksi. Kuvasta näkee Rain-Stop-kalvon vahamaisen pinnan.

Rain-Stop-kalvo koirankynnen jäljiltä

Mikäli puvun kanssa joutuu sateella metsässä ryömimään ja muutenkin pitämään kovaa vauhtia yllä, niin ainakin allekirjoittanut on joka tapauksessa märkänä hiestä puvun sisäpuolelta - kuten kaikissa muissakin kalvovaatteissa vastaavanlaisissa olosuhteissa. Sateella varsikenkiä käytettäessä housunlahkeiden kastuessa, muuttuvat lahkeet epämielyttäviksi. Siksi olen käyttänyt sateella maastossa mielummin kumisaappaita, joihin housujen lahkeet menevät ihan mukavasti ilman lahkeiden aiheuttamaa painetta tai hankautumista jalkaa vasten. Radiopuhelin taskussa saattaa häiritä ampumista vasemmalta puolelta. Takin oikealla puolella ei ole taskua radiopuhelimelle.

Enemmän rahaa sijoittamalla saisi varmaan paremman ja laadukkaamman metsästyspuvun, mutta mielestäni Alaska Blaze 3D Pro-puvussa on hintalaatusuhde kohdillaan. Metsässä tätä jahtipukua ei tarvitse säästellä tai varoa jos jokin puvussa menee rikki. Puvun rikkoutuessa ei tapahdu kovinkaan suurta taloudellista tappiota. Vuosien aikana olen ollut metsästyspukuun tyytyväinen. Edessä on nyt kuitenkin uuden takin hankinta. Uusia housuja en vielä tarvitse.


Teksti ja kuvat; P.O.

Baschieri & Pellagri Supermagnum STEEL 42 EXTRA VELOCITY 12/89

Aiemmin toukokuussa kirjoitin B&P:n Dual Shock 12/76 patruunoista. Tällä kertaa koeammuin B&P:n Supermagnum Steel 42 Extra Velocity 12/89 teräshaulipatruunoita. Haulilataus on patruunan nimen mukaisesti 42 grammaa. Lähtönopeudeksi tehdas lupaa kyseiselle lataukselle 435 m/s ja paineeksi 950 baria. Nyt testatun patruunan haulikoko on kooltaan suurempi verrattuna aiemmin sivuillani tehtyihin patruunatesteihin. Haulikoon numero on 2 (3,5 mm). Tehdas suosittelee patruunaa käytettäväksi hanhen kokoiselle riistalinnulle.

Avatun patruunan latauskomponentit

Avasin patruunan nähdäkseni patruunan komponentit ja samalla laskin patruunan sisällä olevien haulien määrän. Hauleja patruunassa oli yhteensä 237 kappaletta. Patruunan ruuti on B&P:n M410/3. Ruuti on väriltään tumman harmaata nitroselluloosaruutia. Patruunan sisällä oleva muovinen haulikuppi on mallia STEEL 44 CAL 12 H 7.  Ammuttaessa haulikuppi avautuu neljään sakaraan. Patruunan muovihylsyn metallikanta on 20 mm.

RADALLA

B&P Supermagnum STEEL 42 EXTRA VELOCITY 12/89

Patruunat koeammuin 35 metrin matkalta tuelta ampuen. Matkan olin mitannut Leupoldin laseretäisyysmittarilla. Patruunat koeammuin tuttuun tapaan 120 x 120 cm:n kokoiseen pahvitauluun (remonttisuoja). Koeammunnan aikana lämpötila oli + 21 astetta. Testiaseena oli Winchesterin SX3 haulikko ja vaihtosupistajana Carlson`s Ported Cremator Long Range. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin Competition Electronicsin ProChrono Digital luodinnopeusmittarilla. Lähtönopeudet mittasin piipunsuulta.

Ensimmäisenä koeammunnan jälkeen kiinnitin huomion patruunoiden nopeusvaihteluihin. Ryhdyin jo epäilemään luodinnopeusmittarin paristojen hiipuvan. Testasin varmuudeksi toisia patruunoita, jotka tiesin tasalaatuisiksi. Kyseiset patruunat käyttäytyivät nopeuksiltaan kuten ennenkin.

Vika ei siis ollut luodinnopeusmittarissa vaan B&P:n patruunoiden lähtönopeusvaihtelut olivat nopeusmittarin näytön mukaisia. Patruunoiden lähtönopeusvaihtelut olivat 302 ja 413 m/s välillä. Suurin osa ammutuista patruunoista lähempänä 300 m/s.

Osumakuvioita tarkastellessa sain osumaprosentin keskiarvoksi 67%, tiheyden keskiarvoksi 2,5 ja aukkojen keskiarvoksi 7. Aukot vaihtelivat 5-10 välillä. Ammutut haulikupit näyttivät normaaleilta.

YHTEENVETO

Tällä kertaa koeammunta osoitti kyseisen patruunaerän olevan nopeuksiltaan vaihtelevaa, eikä osumakuviokaan ollut riittävän hyvä jahtikäyttöön. Patruunat eivät osoittautuneet ammuttaessa tasalaatuisiksi. Osumakuvioita tarkastellessa löytyi ampumataulusta 75 cm:n ympyrästä liikaa aukkoja. Patruunoiden lähtönopeudet jäivät reilusti alle tehtaan ilmoittaman lähtönopeuden. Jollain toisella ase- ja supistajayhdistelmällä tulokset saattaisivat olla parempia.

Välillä patruunoita kannattaa koeampua myös muiltakin etäisyyksiltä. Varsinkin mikäli ammutulla patruunalla saa hyvän osumakuvion 35 metrin matkalta. Tuolloin kannattaa kokeilla miten kyseinen patruuna käyttäytyy lyhyemmillä ja pidemmillä matkoilla. Haulikuvioita tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomio kuvion tasalaatuisuuteen koko 75 cm:n ympyrän sisällä, eikä pelkästään tiheisiin haulikuvioihin.

TEHTAAN PATRUUNATIEDOT

Kaliiperi: 12/89
Haulikoko: nro 2 (3,5 mm)
Lataus: 42 g
Lähtönopeus: 435 m/s
Paine: 950 bar
Made in Italy

Tämän kesän osalta vesilintupatruunoiden testiammunnat olen saanut päätökseen. Kaikkia koeammuntoja en ehtinyt käsitellä blogissani. Osan koeammunnoista tein avarammalla supistajalla. Alkavan jahtikauden osalta saattaa blogi-kirjoituksiin tulla hivenen taukoa. Pyrin olemaan enemmän metsällä ja vähemmän tietokoneen äärellä. Toivotan lukijoille mieleenpainuvia ja antoisia jahtihetkiä.

Teksti ja kuvat; P.O.
           

FOB Sweet Copper patruunat ja Carlson`s Ported Cremator.

Ranskalainen FOB-patruunatehdas on toiminut yli 30-vuoden ajan ja kuuluu Nobelsport-konserniin yhdessä ranskalaisen Tunet-patruunatehtaan kanssa. Yritys mainostaa tuotteitaan pääasiassa ranskankielellä.

Sweet Copper ja Carlson`s Ported Cremator

Kyseessä on kuparihauleilla ladattu patruuna. Patruunoiden käyttötarkoitus on vesilinnustuksessa. Yritys mainostaa käyttävänsä patruunoiden valmistuksessa laadukkaita CIP-mitat omaavia latauskomponentteja. Patruunoiden tuotekehittely tehdään yhdessä aseseppien, metsästäjien ja urheiluampujien kanssa. Patruunoiden valmistusprosessi käy läpi tarkan laadunvalvonnan, jossa panostetaan ennen kaikkea turvallisuuteen.

Päätin kokeilla kuinka patruunat toimisivat Winchester SX3-haulikossani Carlson`s Ported Cremator Long Range tarvikesupistajalla. Kokeilin kahta eri kuparihaulipatruunaa. Toinen patruunoista on 12/70 kaliiperissa, jonka haulilataus on 34 grammaa. Haulikoko kyseisessä patruunassa on numero 5 ( 3.0 mm ). Toinen patruunoista on kaliiperissa 12/76, jonka haulilataus on 40 g ja haulikoko numero 4 ( 3.25 mm ). Patruunat on suunniteltu lyijyn korvaaviksi patruunoiksi. Ammuttaessa kyseisiä patruunoita haulikon tulee olla teräshaulikelpoinen.

Carlson`s Choke Tubs on toiminut Yhdysvalloissa supistajien ja asetarvikkeiden valmistajana 25 vuotta. Carlson`s Ported Cremator Long Range tarvikesupistaja on uusimpia Carlsonin supistajia. Cremator-supistaja julkistettiin vuonna 2015. Carlson`s mainostaa käyttävänsä supistajassaan uutta Triple Shot Technology eli TST-tekniikkaa, jossa supistuskartio rakentuu kolmesta vähittäin tiukentuvasta renkaasta. Näin ollen lopullinen supistusaste saavutetaan sulavammin vähentäen mm. hauliparven epämuodostumia, hajahaulien määrää, sekä lyhentää hauliparven pituutta eli pitää haulit paremmin kasassa pitkittäissuunnassa. Supistajan piipun ulkopuolelle jäävän osan reiìtys vähentää aseen nousua ja rekyyliä laukauksen aikana.

Carlson`s Ported Cremator Long Range

Ennen testiä purin molemmat patruunat ja laskin käsin patruunoiden haulimäärän. 12/70 patruunassa oli hauleja yhteensä 253 kappaletta ja 12/76 patruunassa hauleja oli yhteensä 245 kappaletta.

Patruunarasiasta patruunoita tarkastaessa yritin löytää poikkeavuuksia esimerkiksi patruunan stuukkauksen, mahdollisten pintavikojen tai ulkoisten mittojen suhteen. Kummassakin patruunarasiassa on patruunoita yhteensä 25 kappaletta.

Kaliiperin 12/70 patruunoista löysin kaksi patruunaa tarkempaan tarkasteluun. Näissä patruunoissa toisessa näytti stuukkaus tiukemmalta ja toisessa avarammalta verrattuna muihin patruunoihin. Otin nämä patruunat sivuun lähtönopeusvertailua varten.

Kaliiperin 12/76 patruunarasiasta löysin myös kaksi sivuun otettavaa patruunaa. Toisessa patruunoista on patruunan stuukkaus jäänyt hivenen avoimemmaksi verrattuna muihin rasian patruunoihin. Toisesta patruunasta löysin hylsyn kannan ja hylsyn välistä ylimääräistä materiaalia. Päätin ottaa molemmat patruunat koeammuntatestiin nähdäkseni mahdollisia lähtönopeusvaihteluita. Mitään käyttöriskiä ei kyseisissä patruunoissa näkynyt, vain pientä poikkeavuutta muihin rasian patruunoihin verrattuna.

RADALLA

Patruunoiden haulikuviotestin toteutin ampumaradalla tuelta ammuttuna. Ampumaetäisyyden 35 metriä olin mitannut laseretäisyysmittarilla. Patruunat koeammuin 120 x 120 kokoiseen pahvitauluun. Koeammunnan jälkeen etsin taulusta osumakeskipisteen, jonka ympärille piirsin kaksi ympyrää. Ulompi ympyrä taulussa oli halkaisijaltaan 75 cm ja sisempi ympyrä 37,5 cm.

Patruunoiden lähtönopeudet mittasin piipunsuulta Competition Electronicsin ProChrono Digital luodinnopeusmittarilla. Lämpötila koeammuntojen aikana oli +21 astetta.

Koeammunnassa FOB 12/70 patruunoiden osumaprosentin keskiarvoksi tuli 67 ja tiheysluvun keskiarvo 2.1. Aukkojen keskiarvo oli 5. FOB 12/76 magnum-patruunan osumaprosentin keskiarvoksi sain 76 ja tiheysluvun keskiarvoksi 2.6. Aukkojen keskiarvo 7. Lähtönopeuksien keskiarvo 12/70 patruunalla oli 412 m/s. 12/76 magnum-patruunan lähtönopeuden keskiarvo oli 336 m/s.

YHTEENVETO

Luodinnopeusmittarilla mitattaessa molemmat FOB-patruunat osoittautuivat lähtönopeuksiltaan erittäin tasalaatuisiksi. 12/70 patruunoiden lähtönopeus oli suurempi kuin maahantuojan esitteessä ilmoittamat tuotetiedot.

Patruunoiden latauskomponenteista sai laadukkaan vaikutelman. Poikkeavuus stuukkauksessa tai muut poikkeamat patruunassa eivät vaikuttaneet patruunoiden toimivuuteen. Myös haulikupit toimivat ammuttaessa normaalisti. Koeammunnassa FOB-patruunat osoittautuivat laatupatruunoiksi.

Carlson`s Ported Cremator Long Range tarvikesupistajalla sai aikaiseksi todella tiukkoja kuvioita 35 metrin ampumamatkalta. Yhtään aukkoa ei tullut ampumataulun 37,5 cm:n sisäympyrään. Koeammuntatulosten perusteella kyseisellä supistajalla voi ampua pidemmältäkin matkalta.

Ammuin aiemmin Winchesterin Drylok 12/89 patruunoita Carlson`s Blind Side Long Range tarvikesupistajalla. Blind Side-supistajalla ammuttu patruunaesittely löytyy täältä.

Vaikka molemmat supistajat on tarkoitettu pidemmille ampumamatkoille, niin siitä huolimatta eroja löytyy. Tuolloin Blind Side-supistajalla ammuttaessa Drylok-patruunoiden osumaprosentin keskiarvo oli 61 ja tiheysluvun 1.8. Cremator-supistajalla osumaprosentin keskiarvo on 74 ja tiheysluvun 2.6. Koeammunta.net sivulla on yksi Drylok 12/89 koeammuntatulos, joka on ammuttu Cremator-supistajalla.

Osumat ampumataulussa ovat keskipainotteisia, eikä taulun ulommalla kehällä. Mikäli ammuttaessa tulee 35 metrin tai lyhyemmältä matkalta osumaksi napakymppi, saattaa olla, ettei riistasta jää paljoa syötävää lautaselle. Ainakin saa sylkeä hauleja ruokailun lomassa.

Carlson`s Ported Cremator Long Range tarvikesupistaja on nimensä mukaisesti tarkoitettu pidemmille matkoille ja ainakin nyt käytetyssä testihaulikolla osumakuvion tiheysluvut sen myös osoittivat. 35 metrin matkalta ammuttaessa ampumatauluun tuli joka tapauksessa aukkoja taulun ulkokehään. Haulikuvion tulisi olla tasainen ja 75 cm ympyrän sisällä aukkoja mahdollisimman vähän.

TEHTAAN TUOTETIEDOT (Oy Hjorth Ab:n tuotekuvasto)

FOB Sweet Copper 12/70

Kaliiperi: 12/70
Haulikoko: nro 5 (3.0 mm)
Lataus: 34 g
Lähtönopeus: 375 m/s
Made in France

FOB Sweet Copper 12/76

Kaliiperi: 12/76
Haulikoko: 4 (3.25 mm)
Lataus: 40g
Lähtönopeus: 345 m/s
Made in France

CARLSON`S Ported Cremator Long Range

Valmistajan kotisivut


Teksti ja kuvat P.O.

Winchester Drylok ja Blind Side 12/89 vesilinnustuspatruunat.

Yli 150 vuotta vanha Winchester on tunnettu metsästysaseiden ja -patruunoiden valmistaja. Yrityksen historia sai alkunsa Yhdysvalloissa toukokuussa 1866.

Ensimmäiset haulikonpatruunat Winchester esitteli vuonna 1886. Kyseessä oli metallihylsyinen ja myöhemmin pahvihylsyinen haulikonpatruuna kaliipereissa 10, 12, 14, 16 ja 20. Vuonna 1900 Winchester esitteli ensimmäiset savuttomat haulikonpatruunat. 1920-luvulta alkaen Winchesteriltä ilmestyi lisää uusia haulikkokaliipereita ja niihin soveltuvia patruunoita eri käyttötarkoituksiin. Ensimmäiset teräshaulipatruunat Winchester julkisti jo vuonna 1976.

Patruunoiden lisäksi Winchester on yksi merkittävä uudisraivaaja mitä tulee haulikuvioiden kehittelyyn ja parantamiseen. Vuonna 1969 Winchester julkisti haulikon piipun sisään kierrettävän supistajaholkin (WinChoke). Vaihdettava supistajaholkki tuli vakiintuneeksi käytännöksi lähes kaikkiin haulikoihin 1990-luvulta alkaen. Winchester kuuluu yhdessä Browningin ja Mirokun kanssa FN-Herstal yhtymään.

Koeammun kaksi Winchesterin eri merkkistä vesilinnustuspatruunaa kaliiperissa 12/89. Molempien patruunoiden haulimateriaali on terästä. Drylokin haulit ovat perinteisiä pyöreitä hauleja, kun taas Blind Side-patruunan haulit ovat kuution muotoisia. Drylok esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1993 ja Blind Side-patruunat esiteltiin Shot Showssa vuonna 2011. Outdoor Life ja NRA American Hunter lehdet valitsivat Blind Side-patruunat vuoden tuotteeksi.

Winchester Blind Side ja Drylok 12/89

WINCHESTER DRYLOK 12/89

Winchester Drylok-patruunat on suunniteltu pysymään sisältä kuivina märissä vesilinnustusolosuhteissa. Winchester Drylok-patruunoiden vesitiiviys on valmistettu Drylok-menetelmällä. Patruunan tähtistuukkaus on tehty kuumahitsauksella kosteuden estämiseksi. Patruunan välitulppa on vedenpitävä sen kaksiosaisen rakenteen johdosta ja patruunan nalli on lakattu vesitiiviiksi. Patruunan teräshaulit on pinnoitettu ruostumisen ehkäisemiseksi. Drylok-patruunoita valmistetaan kaliipereissa: 12/70, 12/76, 12/89 ja 20/76.

Kaksiosainen rakenne.

WINCHESTER BLIND SIDE 12/89

Blind Side-patruunoissa on myös käytetty Drylok-menetelmää patruunoiden vesitiiviyden aikaan saamiseksi. Blind Side-patruunat  poikkeavat kuitenkin Drylok-patruunoista teräshaulien ja haulikuppien osalta. Blind Side-patruunoiden haulit ovat kuution muotoisia "tiiliskiviä" ja ammuttaessa haulikupit aukeavat kolmeen timantinmuotoiseen sakaraan.

Ammuttu Blind Side-haulikuppi.

Timanttileikattu haulikuppi  ei avaudu ammuttaessa kokonaan, vaan haulikupin sivuilta kolmesta valmiiksi leikatuista timantin muotoisista kohdista. Teräshaulit ovat muodoltaan kuutiomaiset, jonka johdosta patruunaan saadaan ladattua hauleja tavallisiin pyöreisiin hauleihin verrattuna 15% enemmän.

Haulien kuutioisuuden johdosta patruunanvalmistaja mainostaa patruunoiden maaliballistiikan olevan tehokkaampaa verrattuna pyöreisiin hauleihin. Neliskanttinen hauli osuessaan kohteeseen aiheuttaa lihaskudoksissa suurempia haavakanavia verrattuna pyöreisiin hauleihin. Blind Side-haulit "leikkaavat" kohdetta tehokkaammin. Nopean lähtönopeuden ja leikkaavien haulien johdosta valmistaja mainostaa Blind Side-patruunoita tappavammaksi verrattuna tavallisiin teräshaulipatruunoihin. Blind Side-patruunoita valmistetaan kaliipereissa: 12/70, 12/76, 12/89 ja 20/76.

RADALLA

Mainospuheiden jälkeen on aika siirtyä radalle testiolosuhteisiin. Ennen koeammuntaa purin yhden patruunan kummastakin patruunamerkistä ja laskin haulien määrän. Drylok-patruuna sisälsi hauleja yhteensä 244 kappaletta ja Blind Side-patruuna sisälsi hauleja yhteensä 261 kappaletta.

Patruunat koeammuin tuelta 35 metrin matkalta. Koeammuntataulu oli kooltaan 120 x 120 cm. Lämpötila koeammunnan aikana oli +7 astetta. Koeammunnan tarkoituksena oli selvittää patruunoiden tasalaatuisuus.

Patruunat koeammuin Winchester SX3 haulikolla. Supistajana käytin Carlsonin Blind Side Long Range tarvikesupistajaa. Ammuttujen patruunoiden lähtönopeudet mittasin ProChrono Digital-luodinnopeusmittarilla.

Drylok-patruunoiden lähtönopeuden keskiarvo oli 360 m/s. Alle tehtaan ilmoittaman lähtönopeuden yhtenä syynä on patruuna, jonka hylsyn sulkeminen (stuukkaus) oli jäänyt tehtaan jäljiltä hivenen avonaiseksi. Patruunan päästä näkyi osittain hylsymateriaalin väliin jäänyt hauli. Ammuttaessa kyseisen patruunan lähtönopeudeksi luodinnopeusmittari ilmoitti 285 m/s.

Ampumataulusta laskettujen haulimäärien tuloksena Drylok-patruunoiden osumaprosentin ja tiheymän keskiarvoiksi tuli 61 / 1,8. Aukkojen keskiarvo oli 7.

Blind Side-patruunoiden lähtönopeuden keskiarvo oli 416 m/s. Patruunoiden lähtönopeudet olivat tasalaatuisia, mutta kuitenkin alle tehtaan ilmoittaman lähtönopeuden. Blind Side-patruunoiden osumaprosentin ja tiheymän keskiarvoiksi tuli 58 / 1,8. Aukkojen  keskiarvo oli myös 7.

YHTEENVETO

Drylok-patruunoiden lähtönopeuksia mitatessa oli yksi patruunoista teholtaan huomattavasti muita hitaampi. Kyseisen patruunan stuukkaus oli jäänyt tehtaalla vajaaksi. Lähtönopeudeltaan hitaammaksi jäänyt patruuna ei ollut kuitenkaan osumaprosentiltaan, tiheydeltään, eikä aukkoisuudeltaan muista patruunoista poikkeava.

Koska en testannut haulien uppoumaa, niin jää vain arvailujen varaan kuinka syvälle kyseisen patruunan haulit uppoutuisivat lihaskudoksessa, verrattuna patruunoihin, joiden lähtönopeus oli lähempänä tehtaan ilmoittamaa lähtönopeutta. Tehdaspatruunat olisi aina hyvä käydä läpi ennen jahtitilannetta ja tarkastaa silmämääräisesti, ettei patruunoista löydy tehtaan jäljiltä virheellisiä patruunoita.

Blind Side-patruunat olivat lähtönopeuksiltaan tasalaatuisia, vaikka nopeudet eivät olleet kuitenkaan samalla tasolla kuin mitä tehdas ilmoittaa patruunoiden lähtönopeudeksi. Blind Side-patruunoiden osumakeskipiste oli koeammuntataulussa tähtäyspisteestä hivenen vasemmalla.

Osa latauskomponenteista

Molempien patruunoiden haulikupit (välitulpat) toimivat ammuttaessa moitteetta, eikä ammutuista haulikupeista löytynyt poikkeamia. Molempien Winchesterin patruunoiden latauskomponenteista sai laadukkaan vaikutelman. Koeammunnan tulokset saattaisivat olla vielä paremmat jollain muulla ase- ja supistajayhdistelmällä kuin nyt testatun haulikon ja supistajan osalta saadut tulokset.

Kaliiperi 12/89 ei ole ammuttaessa niitä miellyttävämpiä haulikonpatruunoita. Rekyyli tuntuu ampujassa, varsinkin tuelta ammuttaessa. Kaliiperin 12/89 tarpeellisuudesta on montaa eri mielipidettä. Mikäli kuitenkin omistaa 12/89 kaliiperisen haulikon, niin mielestäni kannattaa käyttää koko potentiaali hyödyksi - varsinkin lyijyn korvaavilla hauleilla ammuttaessa.

TEHTAAN TUOTETIEDOT:

Winchester Drylok

Kaliiperi: 12/89
Haulikoko: nro 3 (3,3 mm)
Lataus: 44 g (teräshauli)
Lähtönopeus: 400 m/s
Made in USA

Winchester Blind Side

Kaliiperi: 12/89
Haulikoko: nro 3 (2,8/3,3 mm)
Lataus: 46 g (teräshauli)
Lähtönopeus: 425 m/s
Made in USA

Teksti PO, kuvat Winchester ja PO

Lähteet; Cartridges Of The World (14th Edition) kirja, sekä Winchesterin kotisivut.

Haulikon koeammunta.

Kaikki tietävät, että kivääri tulee aina kohdistaa käytettävälle metsästyspatruunalle. Kaikki eivät kuitenkaan tee samaa haulikolle. Haulikko tulisi myös kohdistaa käytettävälle supistajalle ja patruunalle. Haulikon kohdistaminen tapahtuu siten, että siihen etsitään koeammunnalla parhainta osumakuviota tuottava patruuna. Samalla havaitaan kyseisen patruunan osumakeskipiste. Eli osuuko kyseisellä patruunalla siihen mihin tuelta ammuttaessa tähdätään.

Koeammunta 35 metriä tuelta ammuttuna.

Oikein tehtynä patruunan testaaminen on aikaa vievä tapahtuma. Koeammunta on kuitenkin tärkeä prosessi, jolla vähennetään epäonnistumisia jahtitilanteissa taikka ampumaurheilussa. Ennen kaikkea se lisää luottamusta käytettävissä olevaan ase- ja patruunayhdistelmään. Luotettavalla ase- ja patruunayhdistelmällä on positiivinen psykologinen vaikutus ampujaan.

Patruunoita koeammuttavaksi.

Maailmalla on muutamia eri koeammuntatapoja, joilla voidaan testata mikä haulikonpatruuna antaa parhaimman tai käyttötarkoitukseen sopivimman osumakuvion. Euroopassa on mm. Wannseen ja Halenseen koeammuntataulut ja Yhdysvalloissa oma vastaavanlainen tuumajärjestelmään perustuva koeammuntataulu.

Ensimmäiset haulikon patruunatestit tein 80-luvulla suurikokoiseen paperiin/kartonkiin ja tarkastin osumat silmämääräisesti ja valitsin mielestäni sopivimman patruunan. Tänä päivänä suoritan koeammunnan samalla tavalla kuin täällä.

Koeammunta.netistä löytyy seikkaperäiset ohjeet koeammunnan suorittamiseen. Sivuilta lainattua: "Koeammunta.net on verkkopalvelu osumakuvioiden tilastointiin sekä haulikoiden ja patruunoiden vertailuun. Palvelussa voit ladata, sekä etsiä kiinnostavia haulikon osumakuvioita. Sivujen monipuoliset hakutoiminnot auttavat sopivan patruunan etsimisessä haulikkoosi."

Kesä on hyvää aikaa suorittaa metsästyshaulikolle koeammuntoja ennen jahtikauden alkua. Riistanhoitoyhdistysten pitämät ampumaradat ovat pääsääntöisesti auki ja monella radalla on myös mahdollisuus koeammunnoille.

Maanomistajana tai maanomistajan luvalla voit suorittaa koeammunnat myös maastossa. Mikäli suoritat koeammunnat maastossa, niin muista ottaa huomioon turvallisuustekijät ja turvalliset ampumaetäisyydet. Koeammunnan jälkeen muista siivota jälkesi, niin ampumaradalla kuin maastossa.

Koeammun ja esittelen kesän aikana muutamia vesilinnustuspatruunoita. Koeammunnat olen suorittanut tai suoritan lähinnä kaliiperissa 12/89 muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Teksti ja kuvat PO

Baschieri & Pellagri DUAL SHOCK 12/76 vesilinnustuspatruuna.

Italialainen Baschieri & Pellagri on Euroopan merkittävimpiä haulikonpatruunoiden valmistajia. B & P on perustettu vuonna 1885 Pohjois-Italian Bolognassa.Yhtiön alkutaipaleella metsästäjä Settimio Baschieri ja kemisti Guido Pellagri ryhtyivät kehittämään parempaa ruutia sen aikaisen mustaruudin tilalle. Tuloksena syntyi savuton Acapnia-ruuti. Baschieri & Pellagrin kehitystyö haulikonpatruunoiden saralla on jatkunut läpi 1900-luvun, aina tähän päivää saakka - kehitystyö jatkuu edelleen.

Sain maahantuojalta esittelyä ja koeammuntaa varten Baschieri & Pellagrin Dual Shock 12/76 haulikonpatruunoita. Dual Shock patruunat julkistettiin muutama vuosi sitten ja Suomeen patruunat saapuivat kuluttajille viime kesänä. Patruunoita myydään kolmella eri 12-kaliiperin latauksella; 32 g, 34 g ja nyt esittelyssä oleva 36 g:n magnum-patruuna. Patruunat on suunniteltu lyijynkorvaaviksi vesilinnustuspatruunoiksi. Patruunoita ei kuitenkaan suositella ammuttaviksi haulikoilla, joista puuttuu Lilja-merkintä (teräshaulikelpoisuus). Dual Shock patruunat käyvät kaikille supistuksille.

B&P DUAL SHOCK 12/76

Haulikon patruunan rakenne koostuu patruunan kannasta, nallista, muovihylsystä, välitulpasta / haulikupista, ruudista (MG2) ja hauleista. Dual Shock poikkeaa muista B & P:n metsästyspatruunoista haulien osalta. Hauliannos koostuu normaalin yhden sijasta kahdesta eri haulikoosta ( nrot 5 ja 3 ). Isompien haulien materiaali on kuparia ja pienempien haulien sinkittyä kuparia. Haulit ovat kokonaisuudessaan hylsyn sisällä olevassa muovisessa haulikupissa. Haulikuppi avautuu ammuttaessa neljään sakaraan.

Tehdas lupaa patruunalle vähemmän haulien epämuodostumia, syvemmän haavakanavan ja vesilinnustuksessa teräkseen verrattuna tiheämpää haulikuviota pidemmille matkoille. Kupari ( 9g/cm3 ) on koostumukseltaan terästä ( 7,85g/cm3 ) pehmeämpi ja raskaampaa, joten teräkseen verrattuna toimintaetäisyys saattaa muutamilla metreillä parantuakin.

Ennen koeammuntaa purin yhden patruunoista ja laskin haulien määrän. Patruuna sisälsi 3,3 mm kuparihauleja 120 kpl ja sinkittyjä 2,9 mm kuparihauleja 112 kpl. Yhteensä hauleja siis 232 kappaletta.

Osa latauskomponenteista

 RADALLA

Haulikonpatruunan toimivuus haulikossa on monen osatekijän summa. Parhaiten käyvän patruunan saa selville testaamalla. Jo pelkän haulikuvion selvittäminen omaan haulikkoon auttaa metsästäjää oikean patruunan löytämisessä.

Luotettavaa materiaalia haulien uppouman selvittämiseksi minulla ei ollut, joten patruunoiden testaaminen jäi ainoastaan lähtönopeuden ja haulikuvion tarkasteluun.

Patruunat ammuin 120 x 120 kokoiseen tauluun 35 metrin matkalta. Ampumaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla. Koeammunnan suoritin tuelta ampumalla ja ampumatukena käytin Protektor Modelin ampumatukia. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin ProChrono Digital luodinnopeusmittarilla.

Ulkolämpötila oli testin aikana  + 7 astetta. Patruunat koeammuin Winchester SX3 12/89 ja Winchester Select Midnight Field 12/76 haulikoilla. SX3 haulikossa käytin Carlson`s Blindside Long Range vaihtosupistajaa ja Select haulikossa käytin Winchesterin omaa Invector Plus M vaihtosupistajaa. Molempien haulikkojen piippujen pituus on 28". SX3:n tarvikesupistaja jatkaa piippua muutamalla senttimetrillä. Koeammunnan tarkoituksena oli selvittää patruunoiden tasalaatuisuus.

Radalla

Päällekkäispiippuisella Select-haulikolla ammuttaessa patruunoiden lähtönopeuden keskiarvo oli 436 m/s. Itselataavalla SX3:lla ammuttaessa mitattujen lähtönopeuksien keskiarvo oli 442 m/s. Patruunoiden lähtönopeudet olivat molemmilla haulikoilla ammuttaessa tasalaatuisia. Ampumataulusta laskettu (haulimäärät) Select-haulikon kokonaisosumaprosentin keskiarvo oli 53% ja tiheyden keskiarvo 1,6 ja SX3:n keskiarvot olivat 64% ja 1,7. Aukkojen keskiarvo oli Select-haulikossa 7 ja SX3:n aukkojen keskiarvo oli 5.

Osumakeskipisteen ympärille piiretty 75:n ja 37,5 cm:n ympyrät.

YHTEENVETO

Dual Shock-patruunan latauskomponenteista sai laadukkaan vaikutelman ja ammuttujen patruunoiden mitatut lähtönopeudet olivat tasaisia. Ammuttujen patruunoiden haulikupeista ei myöskään löytynyt huomautettavaa. Koeammunnan tulokset saattaisivat olla vielä paremmat jollain muulla ase- ja supistajayhdistelmällä ammuttaessa kuin nyt testattujen haulikkojen ja supistajien osalta saadut tulokset.

Mikäli omaan haulikkoon on vaikeaa löytää sopivaa patruunaa, kannattaa hyvän haulikuvion etsimiseen kokeilla eri supistajavaihtoehtoja. Varsinkin tarvikesupistajilla voi saada aikaan erittäin hyviä haulikuviotuloksia verrattuna asevalmistajan omiin supistusholkkeihin. Tarvikesupistajavalmistajien kesken on kilpailua, joten tuotteiden kehittelyyn ja laatuun todella panostetaan.

Tehtaan mainoksissa 36 gramman Dual Shock-patruuna on tarkoitettu hivenen suuremmalle vesilinnulle kuin saman perheen 32 gramman lataus. Jahtikauden alkua varten voisi Dual Shock-patruunaperhettä kasvattaa 12/76 kaliiperissa myös pienemmillä hauleilla ladattuna. Esimerkiksi 32 gramman latauksissa käytetyillä 2,7 mm ja 3,1 mm hauleilla.

TEHTAAN TUOTETIEDOT

Baschieri & Pellagri DUAL SHOCK 12/76 Magnum

Kaliiperi: 12/76
Lataus: 36 g
Nopeus: 440 m/s
Paine: 830 bar

Tehtaan sivut; Baschieri & Pellagri

Teksti ja valokuvat PO

Muovisen huuhkajakaaveen tuunaaminen.

Olin vuosi sitten luovuttanut huuhkajakaaveeni metsästysseuralleni kosteikolla tapahtuvaan varisten poikkeuslupapyyntiin. Nyt tarvitsin kuitenkin omaa huuhkajaa myös muualla tapahtuvaa varisten houkuttelupyyntiä varten. Löysin tarvitsemani kaaveen Klaukkalasta Juhani Sinisalo Oy:stä.

Aiemman kaaveen olin tuunannut kanan sulilla ja höyhenillä. Sulat ja höyhenet kuitenkin ajansaatossa irtosivat kaaveesta. Liikkeen myyjä ehdotti muovihuuhkajan tuunaamista rusakon turkiksella. Tähän hätään en löytänyt rusakon nahkaa, mutta loppujen lopuksi löysin vielä paremman, tuuheamman turkiksen.

Nahkapalojen liimaus.

Olin joskus teetättänyt supikoiran nahasta turkislakin, josta oli jäänyt ylijäämäpaloja. Nyt kyseiset supin turkispalat liimasin epoksiliimalla huuhkajaan kiinni.

Tässä huuhkajakaavemallissa ei ollut heilutettavia muovisiipiä. Kaaveen molempien siipien kohdalle liimasin turkiksen nahkapalan yläosasta kiinni ja alaosan jätin liimaamatta, jotta karvat nahkapalassa heiluisivat paremmin tuulessa mukaillen siipiä ja höyheniä. Liimasin myös selkäosaan turkispalan. Huuhkajan korvanpäihin liimasin karvatupsut.

Valmis huuhkajakaave.

Huuhkajan kynsien kohdalle liimasin vielä roikkuvan nahkapalan supikoiran tassusta anturoineen ja kynsineen. Roikkuva jalan nahkapala saisi luvan esittää huuhkajan saalista. Kaaveen etuosan jätin alkuperäiseen kuntoon.

Liimaus pyöreään ja röpelöpintaiseen muoviin oli hivenen hankalaa, mutta onnistui loppujen lopuksi kiristämällä liimatut turkispalat tuorekelmua muovihuuhkajan ympäri pyörittäen. Tulee vain huomioida, ettei liima pääse vahingossa tarttumaan tuorekelmuun. Liiman on parempi antaa kuivua muutaman tovin ennen tuorekelmun pyörittämistä kaaveen ympärille. Yksi vaihtoehto on liimata turkispala kerralla ja antaa liimatun palan kuivua ennen uuden palan liimaamista.

Pienellä tuunaamisella sai tähänkin muovihuuhkajaan enemmän aidon huuhkajan olemusta. Toivottavasti huuhkajan karvoittaminen saa varikset paremmin raivonpartaalle ja kiinnittämään huomion huuhkajaan, eikä metsästäjään. Se selviää sitten varisjahdissa.

Teksti ja kuvat PO

RWS SPEED TIP Professional .30-kaliiperin metsästyspatruunat.

Metsästysvarusteiden tekniset ominaisuudet varsinkin optiikan ja aseiden osalta kehittyvät koko ajan. Varusteiden ja patruunoiden kehittyminen mahdollistaa muun muassa ampumaetäisyyksien kasvattamisen. Patruunan valmistajista RWS julkisti vuonna 2016 pidemmille ampumaetäisyyksille tarkoitetun metsästyspatruunan SPEED TIP PRO:n kaliiperissa .338 Lapua Magnumin.

Tälle vuodelle RWS on julkistanut uusia kaliipereita SPEED TIP PRO-metsästyspatruunalle. Professional-patruunavalikoima laajenee .308 Win, .30-06 ja .300 Winchester Magnum-patruunoilla.

Professional-patruunat poikkeavat normaaleista Speed Tip-patruunoista siten, että ne on suunniteltu pidemmille ampumaetäisyyksille. Professional-luodin rakenne on tuttu aiemmasta HM-luodista (H-vaippa). Eroja kuitenkin löytyy. Professional-luodin vaipparakenne on nikkelipäällysteinen. Luodin kärkiosa ei ole reikäpää, vaan Speed Tip-kärjellä varustettu, jolloin ilmanvastusta on saatu pienemmäksi. Luodin veneperä vakauttaa lentorataa ja parantaa osuntaa.

Muuten luodin maaliballistiikka on toiminnaltaan vastaavanlainen kuin esimerkiksi UNI-Professional, UNI-Classic, ID-Classic, DK-Geschoss ja HM-luodeissa. Luodin pehmeä kärkiosa sirpaloituu heti osuessaan eläimeen. Luodin kovempi peräosa jatkaa matkaa lävistäen riistaeläimen ja aiheuttaa selkeän luodin ulostulon ja verijäljen.

Vaikka metsästystuotteet kehittyvätkin, niin metsästäjän tulee aina harjoitella varusteidensa käyttöä, tuntea omat rajansa ja selvittää soveltuuko patruuna kyseiselle riistaeläimelle. Ammattitaitoinen metsästäjä osaa olla myös ampumatta.

Tätä kirjoittaessa en löytänyt tarkempia ballistisia tietoja uusista Speed Tip PRO-patruunoista.

Linkki tehtaan uutisiin; RWS Speed Tip Professional

Teksti PO

LURE Predator Decoy pienpetohoukutin.

Kaaveita ja houkuttimia ovat metsästäjät käyttäneet läpi koko metsästyksen historian. Kaaveita on lukuisia erilaisia. Alkeellisista kyhäelmistä aina taideteoksiin asti. Vanhan ajan saaristolaisten vesilintukaaveet ovat tänä päivänä keräilykohteita ja kotien sisustuselementtejä.

Kevättalvi on parasta aikaa pienpetojen houkutteluun. Houkutuspillillä matkitun eläimen hätähuudon lisäksi voi pienpetojen houkuttelua tehostaa moottoroidulla houkuttimella. Hätääntyneen eläimen äänen lisäksi pientä jänistä muistuttava maastossa liikehtivä elektroninen houkutin kiinnittää pienpedon katseen houkuttimeen, pois houkutuspilliä puhaltavasta metsästäjästä.

Löysin netistä yhdysvaltalaisen Flextone Game Calls robottihoukuttimen, joka oli hinnaltaan edullinen. 20€ maksava houkutin näytti myös kätevän pieneltä. Elektronisen houkuttimen rakenne koostuu neljästä osasta. Jäniksen tekoturkki (sukka), yläosan moottoroitu runko, pohjaosa ja muovinen tukikeppi.

Houkuttimen rakenne.

Laitteen asennus on yksinkertaista. Yläosan pohjasta kierretään paristokotelon kansi irti ja paristokoteloon asennetaan kaksi  AA-paristoa. Tekoturkin sukkaosa pujotetaan yläosan rungon päälle ja kiinnitetään rungon sivuilla oleviin tarrakiinnikkeisiin. Yläosa asennetaan alaosaan, johon on kiinnitetty muovinen tukikeppi. Nyt elektroninen houkutin on käyttövalmis. Laite kytketään päälle ja sammutetaan yläosan kyljessä olevaa oranssia nappia painamalla.

Otin uuden houkuttimen mukaan vuoden ensimmäiselle aamun pillitysreissulle. Elektroninen houkutin mahtui paremmin reppuun kuin omistamani isompi aikuisen rusakon kokoinen elektroninen houkutin. Uusi houkutin oli myös kevyempi kantaa. Asensin laitteen lumiselle pellolle ja kytkin houkuttimen napista päälle. Menin noin kymmenen metrin päähän metsän reunaan puuta vasten maahan istumaan.

LURE Predator Decoy

Houkuttimen moottori piti yllättävän kovaa ääntä. Moottorin ääni kuului passipaikkaani asti. Rusakon poikasta muistuttava houkutin liikkui mielestäni liian vähän. Liike saisi mielestäni olla selkeämpää, jotta houkutin varmasti kiinnittäisi pedon huomion pois metsästäjästä. Otin laitteen muovisen tukikepin irti ja asensin houkuttimen pelkän alaosan varassa maahan. Nyt jänis näytti liikkuvan hivenen rivakammin. Jänis oli kuitenkin alempana ja kauempaa katsottuna vaikeammin erotettavissa.

Houkutin ilman tukikeppiä

Saalista ei tällä reissulla tullut. Se ei kuitenkaan ollut uuden houkuttimen vika, vaan normaalia metsästykseen kuuluvaa. Alla tiivistettynä.

+ Pienikokoinen ja kevyt
+ Hinta
- Äänekäs moottori
- Liikkuminen / liikerata

Valmistaja: Flextone
Paino: 340 g
Mitat: yläosan korkeus 350 mm ja tukikepin kanssa yhteensä 600 mm.
Virtalähde: 2 x AA-paristo


Teksti ja kuvat PO

Helmikuun fasaanijahti.

Aamulla vähän ennen yhdeksää pakkasin auton ja tein koiran kanssa pikaisen pissalenkin. Lenkin jälkeen koira ja mies autoon ja Volvon nokka kohti Savijokea. Edessä oli reilun tunnin ajomatka. Päivä oli aurinkoinen ja kylmä helmikuun pakkaskeli. Auton mittari näytti ulkolämpötilaksi -16 astetta. Päivän ohjelma oli selvä. Vietän jahti- ja koirankoulutuspäivän Korpimaan fasaanitilalla. Peurajahti oli takana ja edellisestä lintujahdista oli kulunut jo monta kuukautta. Koiran riistageenit vaativat jahtitilanteita - samoin myös isännän. Kyseiset geeniperimät ovat molemmilla vahvat, joten ne oli nyt tyydytettävä.

Perille päästyämme fasaanitilan isäntä Markku Laihonen tuli pihalle vastaan ja pyysi sisälle toimistoon kartan hakuun. Toimistossa kävimme kartalta läpi jahtialueen ja paikat, johon fasaanit oli aamulla laskettu vapaaksi. Alueella oli toki lisäksi aiemmin vapaaksi laskettuja fasaaneja. Alkuohjeistuksen jälkeen siirryin fasaanitilan kodalle, josta lähdin koiran kanssa suoraan jahtiin.

Metsäsaareke

Korpimaan fasaanitilan metsästysalue on noin 70 hehtaarin kokoinen. Osa metsästysalueesta näytti olevan peltoa. Pellon keskellä oli metsäsaareke ja peltojen reunat tiheäkasvuista ojistoa, metsää, taimikkoa ja vanhaa turpeenottoaluetta. Aloitimme jahdin turpeenottoalueen vierestä. Koira löysi yölliset jäniksen jäljet ja ryhtyi seuraamaan jälkiä. Koirani oli vielä edellisen päivän haavoittuneen rusakon jäljestyksen takia jänismaailmassa. Sain kuitenkin houkuteltua sen tiheään pusikkoon, josta se saikin naarasfasaanin lentoon. Ensimmäinen laukaus osui välissä olevaan pusikkoon, mutta toisella laukauksella täyssuppealla piipulla sain fasaanin alas. Koira nouti linnun ja palautti nätisti isännälle. Ensimmäinen lintu oli nyt repussa ja koirakin näytti tajuavan, mitä tänään jahdataan.

Haku käynnissä

Jahdin alussa koiralla oli liikaa vauhtia ja intoa. Yksi lintu pääsikin karkuun liian etäältä. Koirani innostui fasaanijahdista niin, että ongelmaksi tuli liian pitkä etäisyys. Jouduin komentamaan koiraa lähemmäksi ja ohjaamaan lähimpään tarkastettavaan pusikkoon. Taktiikkaa piti muuttaa sen verran, että ohjasin koiraa ryteikköisempään maastoon. Vaikeakulkuisessa maastossa vauhti hidastui, mutta myös ampumisesta tuli vaikeampaa. Ammuin kahdesta kukosta ohi. Yritin osua lentäviin lintuihin liian läheltä. Siirryin hivenen aukeammalle, koiran jatkaessa fasaanien etsintää ja karkottamista tiheiköstä.

Haku jatkuu

Jonkin ajan kuluttua fasaanikukko nousi kotkottaen ilmaan ja lensi suoraan kohti. Ammuin taas ensimmäisen piipun liian läheltä. Maltoin mieleni ja annoin linnun lentää hivenen kauemmaksi, jolloin pääsin pudottamaan kukon haulikon täyssuppealla piipulla. Kukko putosi risukkoon siipiään räpyttäen. Ohjasin koiran putoamispaikalle. Hetken päästä koira jo tulikin fasaanikukko suussa. Nyt linnun palauttaminen käteeni ei onnistunutkaan niin kuin ohjekirjoissa. Piti hivenen kovistella ennen kuin koira suostui laskemaan linnun suustaan. Haavakoista luopuminen on vaikeampaa.

Päivän saalis

Jahdin kulku oli nopeaa ja myös tilanteet linnun nostosta laukaukseen. Fasaanijahti on pääsääntöisesti seuruejahti, jossa on yleensä monta ampujaa. Yksin karkottavan koiran kanssa toimiessa fasaanijahti on haasteellisempaa. Koirani lähentyvän riistakontaktin näkee tiuhaan heiluvasta hännästä. Seisovan lintukoiran kanssa metsästäessä pystyy valmistautumaan ehkä paremmin, ellei lintu lähde juoksentelemaan esimerkiksi pitkin ojia. Koirani pitää yllä kuitenkin kovaa vauhtia, jonka seurauksena fasaanit eivät yritä juoksukilpailua, vaan yrittävät pelastautua koiran suusta nousemalla lentoon. Räväkässä ja nopeassa vauhdissa koira kuitenkin väsyy nopeasti. Reilun tunnin jahdin jälkeen vauhti hidastui huomattavasti. Syksyn lintujahdeista oli kulunut jo tovi, mikä osaltaan vaikutti nopeaan väsymiseen.

Vauhdikkaassa jahdissa tulee varautua mahdollisiin koiran loukkaantumisiin ja revähdyksiin. Väsymisen lisäksi koira saattaa loukkaantua tiheikössä liukkaalla talvikelillä. Oksat ja risut saattavat aiheuttaa tiheikössä pintaruhjeita. Lisäksi jäinen lumikerros saattaa rikkoa paljaat tassut. Koiraa on syytä tarkkailla ja pitää välillä taukoja. Varsinkin mikäli aikoo viettää jahdissa koko päivän. Koiralle tulee varata mukaan raikasta vettä ja ensiaputarvikkeet.

Merkel 47E ja fasaanit

Työvälineeksi jahtiin olin ottanut rinnakkaispiippuisen Merkel 47E  haulikon kaliiperissa 12/70. Jahdissa käytin Gyttorpin Pheasant Hunting 12/65 (30 g) pahvihylsyisiä patruunoita, joiden haulikoko oli US nro 6 (2,8 mm). Ampuminen osoittautui kovalla pakkasella yllättävän haasteelliseksi yksinkertaisesti siitä syystä, että olen tottunut ampumaan kiekkoja kesäkautena huomattavasti vähäisemmällä vaatetuksella. Toppavaatteissa haulikon perä poskea vasten ei noussutkaan yhtä sujuvasti kuin alkukauden jahdeissa. Kyseinen hankaluus olisi korjattavissa talvikauden kiekkoharjoittelulla.

Koiran ohjaamisessa ja omassa intoutumisessa pitää olla tarkkana ja vauhdikkaista tilanteista huolimatta pyrkiä huomioimaan koulutuksellisia seikkoja. Jos ohjaaja innostuu ja antaa määrätietoisuuden herpaantua, sekä antaa omalle saalistusvietille periksi, saattaa jahdin koulutuksellinen anti olla laiha. Helpompaa kuitenkin sanottuna kuin tehtynä.

Täytyy tunnustaa, etten oikein odottanut samanlaisia tilanteita kuin olen kokenut aiemmin fasaanijahdeissa seisovalla lintukoiralla. Aiemmissa fasaanijahdeissa koirani on toiminut pelkästään noutajana. Ennakkoluuloista poiketen reissu onnistui erittäin hyvin ja koira toimi paremmin kuin odotin. Tilanteita oli mukavasti. Koirani nautti päivästä täysin rinnoin – kuin myös koiran omistajakin. Tänne täytyy tulla uudestaan.

Tästä fasaanitilan sivuille; Korpimaan fasaanitila

Teksti ja kuvat PO

ASEHIHNAT METSÄSTYKSESSÄ

Olen joskus kuullut sanonnan: "mikäli aiot käyttää metsästysasettasi et tarvitse hihnaa". Moni kuitenkin kantaa kiväärinsä asehihnan varassa. Myös haulikolla metsästävät kantavat haulikkoa pääsääntöisesti hihnan kanssa - linnustajat ehkä kuitenkin ilman hihnaa. Kuinka moni metsästäjä keskittyy siihen millaisen asehihnan hankkii, vai tyytyykö aseoston yhteydessä kauppiaalta kaupan päälle saatuun halvimpaan asehihnaan?

Väijyntämetsästyksessä tai passissa istuessa ei välttämättä asehihnaa tarvitse, mikäli kuljettaa kiväärin passipaikalle metsästysaseen suojapussissa tai käyttää jahdeissa asereppua. Liikkuvassa jahdissa ja huonokulkuisessa maastossa asehihna on hyvä apuväline aseen kantamiseen ja kiväärillä ampuessa tarvittaessa myös ampumatukena. Ampumatukena hihnan tulee olla nopeasti ja helposti muunneltavissa. Koiranohjaajat tarvitsevat myös aseen kantamiseen asehihnan tai valjaat, koska koiranohjaajan kädet tulee olla vapaina koiran ohjaamiseen.

Asehihnan yleisimmät materiaalit ovat joko nahka, kangas (canvas), kumi/muovi tai keinokuidut (nylon, neopreeni, cordura) tai jokin näiden yhdistelmä. Nahkatuotteet laadukkaasta nahasta käsintehtynä ovat kestäviä ja hyvin hoidettuina pitkäikäisiä. Kangashihnat eivät ole yhtä jäykkiä kuin nahasta valmistetut. Yhdistelmähihnat, joissa valmistusmateriaaleina on esimerkiksi corduraa sekä liukumisen estämiseksi hihnan joukkoon sijoitettuja kumisuikaleita, pitävät kiväärin paremmin kantajansa hartialla.

Liukueste

Perinteinen safarityyppinen kangashihna saattaa liikkua liiaksi kantajan hartialla. Kyseisellä hihnalla on kuitenkin muita hyviä ominaisuuksia, kuten joustavuus ja keveys. Hihna ei myöskään ohuutensa ansiosta haittaa ampumatuelta ampumista. Leveämpi asehihna jakaa myös aseen painon paremmin hartiaa vasten. Afrikassa tasankoriistaa jahdatessa ammutaan usein ampumatuelta esim. kaksi- tai kolmehaaraisen kepin tukemana. Tuelta ammuttaessa asehihnan ei ole pakko olla kiväärin tukin alla, mutta jotkut metsästäjistä haluavat kontrolloida hihnan käyttöä, eivätkä anna hihnan roikkua missä tahansa. Asehihna saattaa ilman kontrollia tarttua oksaan tai muuhun vastaavaan. Vaarallisen riistan jahdissa ei asehihnaa tulisi käyttää lainkaan. Esimerkiksi metsästysoppaat Afrikassa eivät pääsääntöisesti käytä aseissaan hihnoja.

Safarityyppinen asehihna

Materiaalien lisäksi asehihnojen tekniset ominaisuudet ovat myös erilaisia. Hihnan säädeltävyys, kannattimet ja hihnan kiinnitysratkaisut metsästysaseeseen poikkeavat toisistaan. On myös asehihnoja, jotka ovat aseen kantamisen lisäksi suunniteltu erityisesti ampumatueksi tai ovat pikahihnoja, joilla asetta pidetään ampujan etupuolella helpottaen nopeaa riistalaukausta. Kiinnitysratkaisuina ovat hihnan niittikiinnitys, metalli- ja muovisoljet, sekä pikakiinnitysjärjestelmät eli pikalukot. Pikalukoissa on erilaisia teknisiä ratkaisuja. Jotkin lukoista aukeaa nastaa painamalla ja osassa pikalukoista tulee sormin pyörittää lukon ruuvia, jolloin lukko aukeaa.

Pikalukkoja

On myös asehihnojen kiinnitysjärjestelmiä, joissa asehihnaa irrottaessa kannattimien pidikkeet irrotetaan kiväärin tukista painamalla. Hihnojen kannattimet pidikkeissään saattavat pitää turhaa kilinää, jolloin ne on teipattava. On myös asehihnoja, joissa on jo valmiiksi pehmusteet kilinän estämiseksi.

Asehihnaa hankkiessa kannattaa miettiä, minkälaiseen metsästykseen hihna tulee käytettäväksi. Hankkiiko asehihnan liikkuvaan ja mahdollisesti nopeatempoiseen jahtiin, jossa aseen tulee pysyä kantajansa hartialla luisumatta. Vai tuleeko hihna rauhalliseen samoilumetsästykseen, jolloin hihna voi olla perinteisempi asehihna. Sorkkariistan ajojahdissa passilinjalla voisi yhtenä vaihtoehtona olla passihihna, jolloin asetta pidetään ampujan edessä nopeita riistatilanteita varten. Samalla passimies voi lepuuttaa käsiään aseen roikkuessa vartaloa vasten. Latvalintuja jahtaava voisi löytää ratkaisun hihnasta, jota voidaan käyttää myös ampumatukena.

Kuva suuremmaksi klikkaamalla

Asehihnan käyttömukavuuden lisäksi asehihnan kiinnitysratkaisu on tärkeä asia asehihnaa hankittaessa. Metsämiehen kivääri ja kiväärin kallis optiikka ovat painava yhdistelmä. Mikäli asehihnan kiinnitysratkaisu ajan saatossa pettää, saattaa halpa hihna tulla käyttäjälleen kalliiksi. Asehihnatkin tulee huoltaa ja tarkastaa säännöllisesti. Hihnan nahkaosat on syytä käsitellä jahtikauden päätteeksi nahanhoitoaineella. Hihnat irrotetaan aseista säilytyksen ajaksi. Varsinkin, jos hihna on kostea, tulee hihna irrottaa aseesta ja ripustaa kuivumaan hyvin tuulettuvaan paikkaan. Näin tehtynä suojataan asetta ja hihnaa.


Teksti ja kuvat PO