Ruokareseptejä metsäkauriista.

Aina silloin tällöin tulee hankittua uusi keittiökone ruoanlaittoon. Alkuinnostuksen jälkeen koneet päätyvät keittiökaappiin pölyttymään muiden koneiden joukkoon. Niin on käynyt sirkulaattorille, leipäkoneelle, haudutuspadalle, monitoimikoneelle jne. Keittiöni pieni koko rajoittaa koneiden esilläpitoa, jolloin koneet joutuu aina ennen käyttöä kaivamaan erikseen esille ja käytön jälkeen puhdistamaan ja laittaamaan takaisin kaappiin.

On kuitenkin muutamia perinteisiä ruoanvalmistusvälineitä, joita tulee käytettyä useammin. Kuten esimerkiksi paistopussia ja valurautapataa. Ne ovat helppoja käyttää, yksinkertaisia ja toimivia. Tällä kertaa valmistin metsäkauriinvasan etulapaa valurautapadassa. Valurautapataa käytän joko sähköuunissa tai puulämmitteisessä leivinuunissa. Paistorasvoina käytän ruokaöljyä ja voita sekaisin. Seuraavaksi yksinkertainen ja helppo riistaruokaresepti.

Riistareseptin raaka-aineita.

KAURIIN LAPAA VALURAUTAPADASSA

Ainekset:

1 kpl kauriinvasan lapaa

4 salottisipulia

3 valkosipulinkynttä

pala lanttua

pala selleriä

pala palsternakkaa

muutama porkkana

tuoreita yrttejä; timjami, rosmariini ja lehtipersiljaa

lihalientä (joko itsetehtyä tai riistafondia)

punaviiniä

suolaa

mustapippuria

Ota kauriin lapa hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Puhdista lapa kalvoista ja isommista rasvapaloista. Kuutioi juurekset. Kuori ja halkaise salottisipulit. Laita kuuman valurautapadan pohjalle ruokaöljyä ja reilu nokare voita. Kuullota juureksia, salottisipuleita ja valkosipuleita padassa. Nosta juurekset ja sipulit padasta sivuun kulhoon. Lisää pataan nokare voita ja ruokaöljyä. Voit maustaa lapaa suolalla ja pippurilla molemmin puolin ennen ruskistamista tai vasta ruskistamisen jälkeen.

Metsäkauriin etulapaa valurautapadassa

Ruskista lapa padassa molemmin puolin. Lisää juurekset ja sipulit takaisin pataan. Lisää silputtuja yrttejä muutama desi. Jos et halua lisätä silputtuja yrttejä, niin voit tehdä yrttinippuja, jolloin yrtit eivät leviä ympäriinsä pataan. Lisää lihaliemi ja muutama desi punaviiniä oman maun mukaan. Lisää nestettä sen verran pataan, että lapa peittyy. Laita pata uuniin muutamaksi tunniksi noin 180 asteeseen. Kauris on valmista kun liha "putoaa" luista. Voit myös hauduttaa pienemmällä lämmöllä kauemmin. Valurautapadan käytön jälkeen pesen padan kuumalla vedellä, kuivaan ja levitän padan pinnalle ruokaöljyä ruosteensuojaksi. Lisukkeeksi lihan seuraan sopii keitetyt perunat ja esimerkiksi hunajassa ja voissa paistetut ruusukaalit.

METSÄKAURISPAISTI PAISTOPUSSISSA

Ainekset:

1 kpl kauriinvasan paisti (sama ohje käy myös peuralle tai hirvelle)

4 salottisipulia
1 punasipuli

3 valkosipulinkynttä

pala lanttua

pala selleriä

pala palsternakkaa

porkkana

tuoreita yrttejä; timjami ja rosmariini.

n. 1 dl pussin pohjalle lihalientä (joko itsetehtyä tai riistafondia)

n. 1 dl. pussin pohjalle punaviiniä
1-2 rkl. suuruste (Maizena)

suolaa

mustapippuria
puolukka- tai karpalohilloa
korkillinen konjakkia

Ota paisti pari tuntia ennen uuniin laittamista huoneen lämpöön. Kuivaa paisti. Poista kalvot ja isommat rasvat. Paloittele sipulit ja juurekset. Ruskista paisti pannulla molemmin puolin ruokaöljyvoiseoksessa. Ruskistamisen jälkeen hiero suolaa ja pippuria paistin pinnalle molemmin puolin (käytän maustamisessa merisuolaa ja mustapippuria). Laita paisti paistopussiin uunipellin päälle. Lisää paistopussiin paloittellut juurekset ja sipulit, sekä yrttiniput. Lisää lihaliemipunaviinisekoitus. Aseta paistomittari paistin paksuimpaan kohtaan. Sulje paistopussin suu pussin mukana tulleella sulkijalla. Leikkaa paistopussin yläosaan pieni reikä. Aseta paisti uuniin 180-190 asteeseen noin kahden tunnin ajaksi.

Paistoaika riippuu paistin koosta ja halutusta kypsyydestä. Paistomittarista voit päätellä paistin sisälämpötilan ja halutun kypsyysasteen. Kun paisti on valmis leikkaa paistopussin pohjaan reikä ja valuta paistinesteet siivilän läpi kattilaan. Keitä valutettu neste kasaan. Kiehauta ja lisää kiehumisen aikana hivenen suuruustetta (esimerkiksi Maizena 1-2 rkl.) ja sekoita muutama minuutti. Lisää kuohukerma, puolikas ruokalusikka puolukka- tai karpalohilloa ja korkillinen konjakkia. Kiehauta nopeasti vielä kerran ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

HUNAJASSA JA VOISSA PAISTETUT PEKONIRUUSUKAALIT 

Keitä ruusukaaleja suolavedessä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen laita sivuun jäähtymään. Paista pannulla muutama siivu pekonia ja laita sivuun. Halkaise jäähtyneet ruusukaalit. Leikkaa pekonit pienemmiksi paloiksi. Lisää pannulle reilu nokare voita ja laita pannulle halkaistut ruusukaalit ja pekonipalat. Lisää joukkoon juoksevaa hunajaa ja paista jonkin aikaa pannulla. Lopuksi mausta suolalla ja mustapippurilla. HUOM! Voit myös tarjoilla pekonit erikseen ruusukaaleista.

KAURIIN MAKSAA JA SYDÄNTÄ

Kauriin maksaa ja sydäntä kermassa haudutettuna.

Ainekset:

kauriin maksaa ja sydäntä
pekonia
sipulia
4 rkl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa (tai reilu 1 tl Falksalt OAK-SMOKED savustettua suolaa)
1/2 tl valkopippuria
ruohosipulia

Leikkaa maksa ja sydän reilun sentin paksuisiksi siivuiksi. Laita litraan vettä kaksi ruokalusikallista etikkaa ja laita maksa ja sydän etikkaveteen muutamaksi tunniksi. Leikkaa sipulirenkaita ja kuullota pannulla. Laita sivuun. Paista pannulla neljä (tai enemmänkin) pekoniviipaletta, mutta älä ruskista liikaa pekoneita. Laita pekonit sivuun. Laita kulhoon vehnäjauhoja, suola ja pippuri. Valuta etikkaliemessä olleet sisäelimet ja pyörittele vehnäjauhoissa. Lisää pannulle pekonirasvan joukkoon hivenen ruokaöljyä ja reilu nokare voita. Paista maksa ja sydän pannulla molemmin puolin noin 3 minuuttia. Lisää pannuun kerma ja anna sisäelimien hautua hetken aikaa. Lisää lopuksi pekonit ja sipulit ja kiehauta. Pinnalle voit vielä lopuksi lisätä silputtua ruohosipulia. Kermassa haudutetun maksan ja sydämen voit nauttia yhdessä makeiden uunissa paistettujen bataattilohkojen kanssa.

RIISTAMAKKARAA

Varhaisimmat makkaranteko-ohjeet on Sumerista noin 5000 vuotta sitten. Sumerin alue sijaitsi nykyisessä Etelä-Irakissa. Makkaranteko-ohjeet on kirjoitettu savitaululle maailman vanhimmalla tunnetulla kielellä. Roomalaisten tiedetään olleen makkaran ystäviä, joiden mukana jauhetulla lihalla täytetyt kuoret levisivät kaikkialle keisarikuntaan. Heidän kauttaan levisi myös sana makkara, joka on latinaksi salsisium. Salsisium sana tarkoittaa "jotain suolaista". Kyseessä oli siis lihansäilöntätapa aikana jolloin ei ollut kylmälaitteita.

Tällä kertaa päädyin tekemään tuoremakkaraa metsäkauriista, koska muuta riista ei ollut tuoreena tarjolla. Yleensä teen riistamakkaraa peurasta tai hirvestä. Mieluiten säilön valmiit makkarat raakana. Suolta ja silavaa tilattaessa kannattaa lihakauppiaalle painottaa, ettei tilattuja silava- ja suolituotteita laiteta  kaupassa pakkaseen vaan myydään pakastamattomana.

Ainekset:

n. 1 kg kauriin jauhelihaa
n. 300 g silavaa
sian- tai lampaansuolta (siansuoli kestävämpää)
2 Timjaminoksa
2 Rosmariinioksa
n. 1 dl tuoretta lehtipersiljaa ja korianteria
1 rkl ruohosipulia
3 tl suolaa
1-2 tl chiliä
2 tl murskattua kuminaa
3 tl paprikajauhetta (savustettua La Chineta)
5 maustepippuria rouhittuna
1 laakerinlehti
2-3 valkosipulin kynttä ( voi laittaa enemmänkin)
korkillinen konjakkia

Laita suolet kylmään veteen muutamaksi tunniksi. Aloita taikinan valmistus. Käytä silava lihamyllyn läpi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon riistajauheliha ja sekoita. Aja massa vielä kerran lihamyllyn läpi. Seuraavaksi voit lisätä lihamassan joukkoon mausteet. Käytä mausteita vähemmän jos haluat riistan maistuvan enemmän. Silppua tuoreyrtit ja lisää joukkoon. Voit sekoittaa makkarataikinan koneella tai käsin. Tee muutamia pieniä koepaloja paistinpannulla paistettavaksi. Mikäli mielestäsi tarvitsee jotain maustetta tai suolaa lisätä, tee se tässä vaiheessa ja paista maustamisen jälkeen uusi koepala. Kun taikina on mielestäsi sopivasti maustettu laita taikina hetkeksi jääkaappiin.

Aseta lihamyllyyn tai makkarakoneen suuttimeen suoli paikoilleen. Tee suolen päähän solmu elintarvikenarulla (käytän samaa narua lintujen ja paistien sitomiseen). Nyt voit aloittaa makkaranteon. Olen tehnyt pitkää pötköä ja massan loppumisen jälkeen pyöritellyt makkarat sopivan kokoisiksi. Makkaran päät pyöritellään eri suuntiin ja tarvittaessa sidotaan narulla. Alla lyhyt video makkaran pursottamisesta suoleen.

Kun olen saanut makkarat valmiiksi laitan makkarat kahden tai neljän makkaran erissä vakuumipusseihin ja vakuumikoneeseen. Tämän jälkeen makkarat ovat valmiita jääkaappiin tai pakkaseen. Silavan huonon säilyvyyden takia valmiita raakamakkaroita ei kannata säilöä kovinkaan pitkää aikaa pakkasessa.

Valmiit riistamakkarat vakuumissa.

Raakamakkarat valmistan joko uunissa tai pannulla / grillissä. Makkarat voi myös ennen säilömistä keittää valmiiksi, jolloin ne säilyvät hivenen pidempään ja on jälkeenpäin nopeampaa valmistaa esimerkiksi makkaratulilla.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.

Lähteet; Makkaroita maailmalta kirja.

Metsäkauriin viimeinen ateria.

Mahdollisuuksien mukaan vietän aina silloin tällöin jahtitornissa aikaa kameran ja kiväärin kanssa. Jahtikauden aikana harrastusvälineenä on yleensä kivääri ja jahtikauden ulkopuolella kamera. Molemmilla välineillä saa aikaiseksi mieleenpainuvia hetkiä. Hyvällä tuurilla kameralla saa pidempiaikaisempia muistoja ja kiväärillä taas vatsan täyteen hyvää riistalihaa. Kiväärin kanssa saalistaessa myös metsästyskoira saattaa päästä mukaan jännittävään jahtitapahtumaan.

Metsäkauris (Capreolus capreolus)

Peuroilla oli marraskuussa kiimakausi parhaassa vauhdissa ja riistapellolta tuli yöaikaan riistakamerakuvia peurapukeista. Naaraspeurat ja vasat sen sijaan olivat harvinaisempia lokakuuhun verrattuna. Myös metsästysseuramme kaatotilastot osoittavat marraskuun huonoksi ajankohdaksi väijyntämetsästykselle. Marraskuussa valoisan aika on lyhyt ilman maassa olevaa lumipeitettä.  Liikkeelle peurat saattavat lähteä hämärässä vähän ennen pimeää. Yöeläiminä valkohäntäpeurat liikkuvat  pääsääntöisesti pimeän aikaan.

Metsästysseuramme oli päättänyt aloittaa tänä vuonna metsäkauriiden verottamisen kauriskantojen kasvun rinnalla. Aiempina vuosina ilvekset pitivät huolen kauriskantojen liikakasvusta. Ilvesten vähentyessä alueemme metsäkauriskannat alkoivat jälleen kasvaa lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Metsäkauriit riistapellossa

Metsäkauris on pienistä hirvieläimistä nopeimmin lisääntyvä laji. Seuramme alueelle oli myös ketut palanneet takaisin verottamaan metsäkauriiden vasatuottoa. Ketut eivät kuitenkaan heti aluetta vallanneet, joten kauriit ehtivät lisääntyä yhden kesäkauden aikana mukavasti ilman suurempaa predaatiota.

Tällä kertaa jahtitorniin olin ottanut mukaan kameran metsäkauriiden päiväkuvaamista varten ja kiväärin hirvieläimiä varten. Riistakohteena oli valkohäntäpeura ja varalla metsäkauris. Kerron nyt yhdestä marraskuisesta jahti-illan tapahtumasta, jolloin pääsin käyttämään molempia harrastusvälineitä.

Puolen tunnin istumisen jälkeen tornin vasemmalle puolelle ruokinta-automaatille saapui kaksi kaurista. Uros- ja naaraskauris maistelivat automaatin rehutarjontaa. Nimenomaan maistelivat. Kauriita tarkaillessa ja kuvatessa huomaa kauriiden maistelevan sieltä sun täältä aina jotain kohtuudella. Petojen tapaista ruoan ahmimista ei näillä märehtelijöillä ole, vaan pikemminkin nautiskelua.

Riistapellon apila maistuu.

Illan edetessä ja valon vähentyessä siirsin kameran syrjään ja keskityin enemmän kivääriin ja mukanani oleviin katselukiikareihin. Kiikareilla en löytänyt ympäristöstä peuran peuraa, mutta sen sijaan metsäkauriiden määrä näytti lisääntyvän. Nyt ruokinta-automaattien luona oli yhteensä kuusi metsäkaurista. Automaattien rehuohra ja maassa olevat omenat maistuivat kauriille. Talvi tekee tuloaan ja kauriit alkavat liikkua vähän isommissa laumoissa. Lumien tultua kaurislaumat kasvavat vielä puolta suuremmiksi.

Muutaman tunnin istumisen jälkeen alkoi aika tornissa loppua. Oli enää muutamia minuutteja hämärän aikaa ennen pimeää. Lähimmällä automaatilla ruokaili kauriinvasa, jonka päätin ottaa eräksi. Nostin kiväärin perän varovasti olkaani vasten ja kiväärin etutukin kaiteeseen asennetun ampumatuen päälle. Etäisyyttä vasaan oli noin 50 metriä. Vasa söi automaatista ohraa tyytyväisenä. Annoin vasan ruokailla viimeistä ateriaa vielä hetken aikaa jos vaikka peuroja ilmestyisi viime hetkellä riistapellon läheisyyteen. Peuroja ei näkynyt.

Työnsin kiväärin varmistimen eteen ja tarkensin katseeni tähtäinristikon keskellä olevaan pieneen mustaan pisteeseen. Hahmotin tähtäinkuvan vasaan siten, että tähtäimen ristikon piste on hivenen etulavan takana. Puristin liipaisimesta ja luoti singahti matkaan kohti maalia. Vasa loikkasi metsään ja katosi näköpiiristä. Kaurislaumasta osa jähmettyi hetkeksi paikalleen ja muutama kauris singahti välittömästi metsään houkutellen hetkeksi paikalle jämähtäneet mukaansa.

Olin varma hyvästä osumasta ja aloin pakkailla varusteita reppuuni. Tornista poistuessani ajattelin hakea kauriinvasan samantien autooni. Päätin kuitenkin hakea koiran kotoa pienen jäljestysharjoituksen ja iltalenkin takia. Takaisin paikalle päästyämme oli koira jäljestysvaljaissa ja -hihna suoraksi vedettynä. Asetuin korkeaan polviasentoon ruokinta-automaatin vierelle ja kutsuin koirani paikalle. Annoin hakukomennon ja sitten mentiin. Arvelin, ettei pimeässä tarvitse montaa askelta ottaa, kun vasa jo löytyy. Koira kuitenkin lähti lujaa kohti syvemmälle metsään. Vauhti oli sitä luokkaa, että aloin epäillä koiran seuraavan loppulauman pakojälkiä. 100 metrin jälkeen koirani ryhtyi paskomaan ja loi kysyvän katseen. Taisimme olla väärillä jäljillä.

Siirryimme takaisin ruokinta-automaatille ja osoitin aiempaa selvemmin maassa olevia verijälkiä. Nyt mentiin hitaammin ja koiran kuono maata viistäen. Metsän reunassa koirani kurvasi jyrkästi vasemmalle ja menimme aivan eri suuntaan kuin mihin alun harhajäljet johtivat. Vasaa ei kuitenkaan ihan läheltä löytynyt. Eteen tuli tiheä ryteikkö ja matalakasvuisia kuusia, joiden oksat olivat lähes kiinni maassa. Koira sukelsi oksien alle ja alkoi peuhaamaan siten, etten nähnyt mitä kuusen juurella oikein tapahtui. Kiersin kuusen toiselta puolelta ja huomasin koirani retuuttavan kuollutta kauriinvasaa.

Jäljestys on päättynyt.

Olin osunut vasaa etulavan taakse ja luoti oli tullut ulos viistosti vastapuolelta. Barnesin 308 Tipped tsx-kupariluoti oli avautunut sen verran reilusti, että kauriin sisältöä tuli ulos vastapuolelta. Hyvästä osumasta huolimatta vasa oli juossut reilut 50 metriä ja piiloutunut siten, ettei sitä olisi välttämättä löytynyt ilman koiraa kuin vasta seuraavana päivänä valoisan aikaan.

Pieni hirvieläin ja 30- kaliiperinen metsästyskivääri saattavat luoda kuvitelman helposta saaliista. Pienikin hirvieläin saattaa kuitenkin olla sitkas kuolemaan ja juosta pitkänkin matkan metsästäjän ulottuvilta. Tuleva jahtitapahtuma ja jahdissa käytettävä varustus kannattaa suunnitella huolella. Hirvipatruunoiden luodin poikkipinta-ala ja lähtönopeus ovat pääsääntöisesti toimivia kaikille hirvieläimille. Hirvipatruuna ei ole kuitenkaan se ainoa oikea valinta pieniä hirvieläimiä metsästettäessä.

Kupariluodit tai bondatut lyijyluodit avautuvat hitaammin ja eläimet saattavat juosta hyvänkin laukauksen jälkeen vielä pitkän matkan vaikeuttaen eläimen löytämistä. Lumettomalla maalla ilman koiraa metsästettäessä kannattaa käyttää nopeasti avautuvaa luotia. Pääsuunnitelman lisäksi on hyvä olla varasuunnitelma jos jahdissa menee jokin pieleen. Mikäli sinulla ei ole omaa koiraa jäljestykseen, niin varmista ennen jahtia, että saat tarvittaessa jostain muualta metsästyskoiran.

Kauris on pienenä hirvieläimenä helposti käsiteltävä ja metsästäjä pärjää kauriin käsittelyssä alusta loppuun yksin. Vasan erottaa aikuisesta parhaiten laumasta, jolloin on helpompaa tehdä kokovertailua. Lopullisen iänmäärityksen saa selville metsäkauriin hampaista. Metsäkauriin liha on äärettömän hyvänmakuista ja mureaa riistalihaa, josta voi loihtia monenlaisia herkkuja. Tämä kauris päätyi valikoidusti metsästäjän saaliiksi kauriin ruokaillessa rauhallisena vailla tietoa tulevasta kohtalostaan.

Ohessa linkki Riistakeskuksen sivulle, jossa lisätietoa metsäkauriista. Alla olevassa Riistakeskuksen Youtube-videolla tarkemmin iänmäärityksestä kohdasta 7:03 alkaen.

Teksti ja kuvat; P.O.
Youtube-video; Suomen Riistakeskus

Riistan ruokinta-automaatit.

Riistaa ruokitaan termisen kasvukauden jälkeen erilaisista ruokintapaikoista ja ruokinta-automaateista. Ennen talven tuloa ja ruokintakauden aloittamista ruokinta-automaatit on hyvä huoltaa perusteellisemmin ja samalla tarkastaa automaattien kunto.

Tehdasvalmisteiset automaatit valmiina huoltoon.

Esittelen nyt metsästysseurani alueella käytössä olevat ruokinta-automaatit, jotka ovat kestäviä ja yksinkertaisia käyttää. Pienellä tuunauksella automaateista saa vielä hivenen parempia.

Tehdasvalmisteisista ruokinta-automaateista pienemmän rehuvetoisuus on 70 litraa. Automaatin korkeus on 100 cm ja halkaisija 40 cm. Painoa automaatilla on 15 kg. Isomman automaatin säiliön vetoisuus on 150 litraa. Korkeus 100 cm ja halkaisija 57 cm. Painoa automaatilla on 20 kg. Ruokinta-automaatit on valmistettu samasta muovimateriaalista kuin esimerkiksi salaojakaivot.

Omavalmisteisen ruokinta-automaatin säiliö on tehty samasta materiaalista kuin tehdasvalmisteisissa. Kehikko ja ruokintakaukalo on tehty puusta ja vesivanerista. Omavalmisteisen säiliön vetoisuus on noin 50 litraa.

RUOKINTAPAIKAN SIJOITTAMINEN JA RUOKINTA-ALUEEN RAIVAUS

Metsästyslaissa mainitaan riistanhoidosta vuokra-alueella seuraavaa; " Jollei muuta ole sovittu, vuokralaisella on oikeus metsästysvuokra-alueella suorittaa riistanhoidollisia toimenpiteitä. Tällöin hän ei saa aiheuttaa vahinkoa tai haittaa alueen omistajalle tai haltijalle".

Ennen riistaruokinnan aloittamista on kuitenkin hyvä neuvotella asiasta ruokinta-alueen omistajan tai haltijan kanssa. Alueen omistajalla tai haltijalla voi olla erityisiä toiveita ruokinnan suhteen ja ne on syytä ottaa huomioon sujuvan yhteistyön kannalta.

Osittain vielä raivaamaton riistan ruokintapaikka.

Ruokintapaikat tulisi sijoittaa siten, että ne houkuttelisivat riistan pois liikenneväyliltä, taimikoilta ja tuotannollisilta viljelyksiltä. Metsästysseuramme on sijoittanut ruokinta-automaatit metsästysalueen riistapellon viereen, jossa on myös useita nuolukiviä riistakameroineen. Riistapellon ja ruokintapaikkojen reunoilla sijaitsevat jahtitornit.

Ruokinta-automaattien ympäristö on hyvä raivata raivaussahalla muutaman kerran kasvukauden aikana. Kesän aikana ja uudemman kerran syyskuun lopussa ovat hyviä vuodenaikoja ruokintapaikkojen raivaamiseen heinikosta, risuista ja muusta mahdollisesta näköesteestä mikä haittaa riistaeläinten kuvaamista tai ampumista. Raivatulla ja avaralla ruokintapaikalla ruokailevat eläimet havaitsevat myös helpommin lähistöllä saalistavat pedot. Säännöllisesti raivatulle alueelle saa aikaiseksi samalla vihertävän niityn.

Hyvin raivattu ympäristö parantaa näkyvyyttä talvella lumen painuessa tasaisemmin maahan. Tasaisessa lumisessa maastossa hämärän aikaan on helpompi tunnistaa ammuttava riistaeläin ja suorittaa onnistunut riistalaukaus.

Ruokinta-automaatteja on hyvä olla enemmän kuin yksi. Kauriilla ja peuroilla on omat nokkimisjärjestyksensä ja usein laumasta isoimmat syö ensin. Sijoittamalla alueelle useampia automaatteja säilyy ruokinnalla ruokarauha.

RUOKINTA-AUTOMAATIN ASENNUS

Ruokinta-automaatin pesu

Ennen uuden ruokintakauden aloittamista tulee automaatit puhdistaa vanhoista epäpuhtauksista ja tarvittaessa pestä esimerkiksi painepesurilla ja astianpesuaineella. Automaattien kunnon tarkastamisessa kannattaa tarkastaa tehtaalla tehdyt liimaukset ja tarvittaessa saumata vanhat liimaukset uudella liimalla.

Vanhojen liimausten korjaus uudella liimauksella.

Jos olet hankkinut uuden ruokinta-automaatin, niin yksi asia kannattaa tehdä automaattien toiminnan varmistamiseksi. Syöttökaukalon pohjaan tai reunan alaosaan voi porata muutamia pieniä reikiä, joista mahdolliset sadevedet pääsevät valumaan pois kaukalosta. Muuten on riskinä, että sadevesi jäätyy kaukaloon yhdessä rehun kanssa tukkien syöttökaukalon reiän.

Syöttökaukalon reiät (klikkaa kuva suuremmaksi)

Ruokintakorkeus on yksi huomioon otettava asia. Jos haluat, että mahdollisimman moni riistaeläin saa syödäkseen voi automaatin asentaa suoraan maahan. Mikäli et halua ruokkia koko mäyrä- tai supikoiraperhettä asenna ruokintakorkeus korkeammalle.

Korkea ruokintakorkeus.

Rehua kuitenkin putoaa peurojen, kauriiden ja lintujen jäljiltä, joten maahan pudonneet rehut riittävät houkuttelemaan paikalle myös rusakoita, aiemmin mainitsemia pienpetoja unohtamatta.

Matalampi ruokintakorkeus

Ruokintakorkeuden säätäminen korkeammalle vähentää rehun kulutusta ja pidentää huoltokäyntikertoja. Ruokintakorkeutta voi säätää haluamallaan tavalla, joko tekemällä oman alustan automaatille tai yksinkertaisuudessa asentaa automaatti kiven tai muutaman alle asennetun tukin päälle.

Ruokinta-automaatin yksi vaihtoehto alustasta.

Joskus peurapukit saattavat antaa sarvillaan vauhtia ruokinta-automaatille, jonka takia ruokinta-automaatti tulee asentaa tukevasti alustaansa ja tarvittaessa sitoa esimerkiksi puun tai tukipuun ympärille.

Omavalmiste.

Halvempi ratkaisu on tehdä itse ruokinta-automaatti tynnyristä tai muovisesta kaivoputkesta. Tynnyrin tai putken alle voi sitten tehdä mieleisen ruokintakaukalon sopivalle korkeudelle. Suuren ruokintakaukalon ansiosta omavalmisteinen ruokinta-automaatti houkuttelee ruokailijoita parhaiten. Omavalmisteisessa automaatissa voi ruokailla avaramman kaukalon ansiosta useita ruokailijoita samanaikaisesti.

Puurakennelmat vaativat vuosien kuluessa hivenen useammin kunnostamista tai kehikon kokonaan uusimisen. Netistä kuvahaulla löytyy monenlaista automaattia; vesisäiliö, tynnyri, puuvalmiste tai putkesta tehtyjä ruokinta-automaatteja.

RUOKINTA JA HUOLTOKÄYNTIKERRAT

Olen aiemmin kirjoittanut sorkkariistalle parhaiten maistuvista rehuista täällä. Kaura ja maissi ovat säänkestäviä ja yleisesti hyvin maistuvia. Osa myytävistä riistarehuista tuodaan ulkomailta. Riistarehun rahtaaminen ulkomailta suomalaiselle riistalle ei ole kovinkaan ekologista. Rehumyyjältä voi tiedustella tuotteen alkuperää.

Ruokinta-automaattien läheisyyteen kannattaa sijoittaa varastointisäiliöt rehulle. Varastointisäiliöinä käy esimerkiksi jäteastiat tai suuret tynnyrit. Lähellä olevista rehusäiliöistä on talvella helpompaa ja nopeampaa siirtää täytettä automaatteihin. Tiheillä peura-alueilla ruokinta toteutetaan kerralla maatalouskoneilla ja suuremmilla rehuerillä.

Huoltokäyntikerrat ruokinta-automaateilla riippuvat monesti peurojen ja kauriiden ruokailuaktiivisuudesta ja talven ankaruudesta. Huoltokäyntikertoihin vaikuttavat myös säänvaihtelut lämpötilojen vaihtuessa plussan ja miinuksen välillä. Lämpötilavaihtelut saattavat tukkia automaatin syöttöaukon. Pääsääntöisesti ruokinta-automaatit tulee huoltaa ja tarkastaa kerran viikossa.

Ruokintapaikkojen avulla pyritään vaikuttamaan sorkkariistan liikkumiseen siten, että riistaeläimet aiheuttaisivat mahdollisimman vähän vahinkoa tuotantoviljelmillä ja metsätalousalueilla. Ruokintapaikoilta riistaeläimet on helpointa metsästää valikoivasti verotussuunnitelmien ja -suositusten mukaisesti.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.

Patruunatestin jälkeen jahtiin.

Sepelkyyhky 20 metrin päästä kuvattuna.

Aiemmin kirjoittamassani testissä pienoiskiväärin kyyhkypatruunat - jutussa jäi mainitsematta lopullinen patruunavalintani. Päädyin Winchesterin Subsonic 42MAX- patruunaan. Lopullisen päätöksen tein ihan puhtaasti edullisemman hinnan takia, vaikka hintaerokaan ei kahden ykkösehdokkaan välillä ollut kovinkaan suuri.

Sepelkyyhky ja Winchester Subsonic 42MAX

Tänään pääsin kokeilemaan kyseistä patruunaa kyyhkyjahdin aloituksessa. Ammuin sepelkyyhkyä noin 30 metrin etäisyydeltä kylkeen.

Luodin sisäänmenoreikä

Luoti tuli ulos linnun rinnan yläpuolelta läheltä kaulakuoppaa. Sisään- ja ulosmenoreikä linnussa oli siisti ja lintu kuoli osumasta välittömästi. Ohessa kuvia luodin sisäänmenoreiästä ja ulostuloreiästä. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Luodin ulostuloreikä

Vaikka laukausääni on patruunalla hiljainen, niin osumaääni säikäytti kuitenkin vierellä olevat muut sepelkyyhkyt lentoon. Hetken päästä lintuja alkoi kuitenkin palata takaisin ruokailupaikalle ja pääsin ampumaan pienoiskiväärilläni vielä toisenkin sepelkyyhkyn. Myös tämän linnun kohdalla luoti toimi hyvin.

Kyyhkyjahtini jatkuu pääasiassa haulikolla, mutta tarvittaessa myös pienoiskiväärillä. Aion käyttää samaa Winchesterin patruunaa myös sorsajahdissa.

Teksti ja kuvat; P.O.

Ps. Lopuksi vielä riistankäsittelyvinkki. Riistalintu kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan nylkemisen sijaan kyniä. Linnusta tulee nahkapäällä maukkaampi.

Sepelkyyhkyn kynitty pinta kärvennetty kaasupolttimella.

Kynimisen jälkeen irtokarvat ja pienet untuvat kannattaa polttaa karrelle linnun pinnalta kaasupolttimella. Varsinkin suurempien lintumäärien kärventäminen käy nopeammin ja kätevämmin kaasupolttimella, kuin esimerkiksi spriikeittimellä, nuotiolla tai muulla vastaavalla tulella.

Kaasupolttimia löytyy tavaratalojen keittötarvikkeista. Isomman kokoluokan kaasupolttimia löytyy rautakaupoista. Olen kärventänyt riistalintujen karvat rautakaupan tuotteella.

Testissä pienoiskiväärin kyyhkypatruunat.

22-kaliiperisten patruunoiden historia sai alkunsa vuonna 1857, jolloin Smith & Wesson julkisti kaliiperin .22 Short. Vuonna 1887 J. Stevens Arms & Tool Combany julkisti .22 shortista muunnellun kaliiperin .22 Long Riflen. Alkuvaiheessa reunasytytteisten patruunoiden ajoaineena käytettiin mustaruutia. Kyseiset patruunat ovat reunasytytteisiä ja ne perustuvat ranskalaiseen Flobert-patruunaan. 22-kaliiperin reunasytytteiset patruunat ovat vanhimpia edelleen käytössä olevia metsästyspatruunoita.

Sepelkyyhky (Columba palumbus)

Metsästyslainsäädäntömme asettaa rihlatulle luotiaseelle vähintään 100 joulen energiavaatimuksen. Tähän alimpaan kategoriaan kuuluu pienriistasta mm. sepelkyyhky. 22 long rifle-patruunoista löytyy laaja valikoima harrastajan tarpeisiin. Patruunoita tehdään mm. pistooli-, ampumahiihto-, tarkkuus- ja metsästysammuntaan. Patruunan komponentit ovat: hylsy, nallimassa, ruuti, ja luoti.

Pienoiskiväärin patruunoita testattaessa kannattaa kokeilla mahdollisimman montaa eri patruunamerkkiä, ennen päätöstä lopullisesta jahtipatruunasta. Kun löydät kivääriisi hyvin käyvän patruunan, niin pyri ostamaan samasta patruunaerästä isompi määrä varastoon, koska saman patruunamerkin seuraava patruunaerä ei välttämättä enää käykään aseessasi yhtä hyvin kuin aiemmin.

Kyyhkyjahtiin suunnitellut patruunat on hyvä testata kesällä. Jos metsästät muuta riistaa tai haittalintuja talviaikaan, niin patruunat on parempi koeampua talvella. Lämpötilamuutokset vaikuttavat patruunan käyttäytymiseen.

.22 patruunatesti 50 m pienoiskivääriradalla.

Päätin testata tulevalle jahtikaudelle pienoiskivääriini parhaiten käyvän patruunan. Koeammunnan yhteydessä mittaan samalla patruunoiden lähtönopeuden patruunan tasalaatuisen testaamiseksi. Ammun myös maaliballistiikkatestin vesiastiaan.

TESTIPATRUUNAT

Testissä olevat .22 lr reikäpääpatruunat.

Testipatruunoiksi päätyivät; Winchester Subsonic HP (hollow point = reikäpää) 42 grainin luodilla, Winchesterin Power Point HP 40 grainin luodilla, Winchester Laser HP 37,5 gr (2,4 g), RWS Subsonic HP 40 gr (2,6 g) ja CCI Suppressor HP 45 gr. Painoarvoa testissäni on eniten aliäänipatruunoilla (subsonic).

Winchester kuuluu belgialaiseen Herstal Group-konserniin. Winchester Usa perusti 1960- luvulla patruunatehtaat Kanadaan, Italiaan ja Australiaan. Testissäni olevat Winchesterin patruunat ovat kaikki valmistettu Australiassa Geelongin tehtaalla. Vielä tuotannossa olevaa Winchesterin .22 lr Subsonic 40 gr HP-patruunaa en löytänyt maahantuojalta enkä jälleenmyyjiltä.

Winchester Subsonic 42MAX HP 42 gr.

Winchester Subsonic 42MAX HP on kaksi grainia raskaampi patruuna kuin pikkuveljensä 40 grainisella luodilla. Tehdas lupaa vuonna 2016 julkistetulle patruunalle lähtönopeutta piipunsuusta 325 m/s. Patruuna on suunniteltu äänenvaimentimen käyttöön mm. Australian pelloille kanien ja kettujen metsästämiseen. Tehdas on pyrkinyt patruunassa maksimaaliseen riistaeläimen kaatotehoon ja tarkkuuteen.

Winchester Power Point HP 40 gr.

Winchester Power Point HP 40 gr on kuparoitu reikäpääluoti. Tehdas mainostaa patruunaa korkean lähtönopeuden omaavana pienriistan metsästyspatruunana, jonka päästään katkaistu onteloluoti muuttuu sienimäiseksi osuessaan riistaeläimeen. Australialaisessa esitteessä patruunan lähtönopeudeksi ilmoitetaan piipunsuusta mitattuna 390 m/s.

Winchester Laser HP 37,5 gr.

Winchester Laser HP 37,5 gr on kuparoitu reikäpääluoti. Laser on myös tehtaan korkeanopeuksinen metsästyspatruuna pienriistalle. Tehdas mainostaa patruunaa suurella nopeudella, vähäisellä piipun likaantumisella, laakealla lentoradalla ja erinomaisella tarkkuudella. Lähtönopeudeksi piipunsuusta mitattuna tehdas ilmoittaa 418 m/s.

RWS Subsonic HP 40 gr.

Saksalainen RWS kuuluu sveitsiläiseen RUAG-konserniin. RWS valmistaa keskisytytteiset kivääripatruunansa Saksassa. Sen sijaan 22-kaliiperisten reunasytytyspatruunoiden valmistuspaikasta en löytänyt tietoa. Vaikka patruunan valmistusmaata eikä lähtönopeutta patruunarasiasta löydy, niin muuten RWS:n patruunatiedot on merkitty rasiaan selkeästi. Subsonic HP patruunat ovat laadukkaan näköiset. Luodit on vahattu hyvin, peittäen osasta patruunoista luodin päässä olevan reiän.

RWS Subsonic HP 40 gr. on reikäpääluoti. RWS:n patruunaesite ilmoittaa patruunasta mm. seuraavaa; lähtönopeus piipunsuusta 315 m/s (piipun pituus 65 cm). Hiljainen ja tarkka erikoislatauksella ladattu patruuna pienelle riistalle. Nopeus on aina äänirajan alapuolella (aliäänipatruuna).

CCI Suppressor HP 45 gr.

Yhdysvaltalainen Cascade Cartridges Inc. eli CCI on saanut alkunsa vuonna 1951. CCI valmistaa patruunansa Usassa alusta alkaen itse. Luodit valmistetaan isoista lyijyharkoista ja hylsyt suurista messinkilevyrullista. Valmiisiin pestyihin ja kuivattuihin hylsyihin laitetaan nallimassa, jonka jälkeen hylsyt ruuditetaan ja luoditetaan. Luodituksen jälkeen patruunat lopputarkastetaan ja pakataan. Reunasytytteisten patruunoiden lisäksi CCI:llä on vahva osaaminen käsiase- ja tykistöammusten nallien valmistuksessa.

CCI mainostaa .22 lr Suppressor HP 45 grainin patruunaa hiljaiseksi äänenvaimennin käytössä ja luodin laajenevan hyvin, hitaasta lähtönopeudesta huolimatta. Tehdas kehuu patruunaa tarkaksi ja varmatoimiseksi itselataavissa aseissa. Patruunan ruuti palaa aseessa puhtaasti likaamatta aseen aktiota. Lisäksi mainostetaan mm. nallimassalle varmaa syttymistä. Patruunalle luvataan lähtönopeutta 296 m/s.

RADALLA

Valmistajien mainospuheiden jälkeen on aika siirtyä ampumaradalle testiolosuhteisiin. Sää ampumaradalla oli pilvetön, + 29 celsiusastetta ja 2 m/s etelätuulta. Patruunat koeammuin ampumapöydältä 50 metrin pienoiskivääriradalla. Koeampumaetäisyys on siis 50 metriä. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin metrin päästä pienoiskiväärin piipunsuusta.

Lähtönopeuksien mittaamiseen käytin ProChrono Digital- luodinnopeusmittaria. Mittauslaitteen kytkin tietokoneen usb-porttiin datatiedon siirtämistä varten. Mitatut tulokset välitin tietokoneelle, tietokoneen omaan ohjelmointivalikkoon, sekä excel-taulukkoon myöhemmin tarkasteltavaksi.

Testiaseena käytin Anschutz 1451 pienoiskivääriä. Aseen piippu on 550 mm pitkä. Aseessa on SAK:n äänenvaimennin, jolloin piipun kokonaispituus on yhteensä 685 mm. Piippua ei ole puhdistettu patruunatestiä varten. Ennen testiä aseella on ammuttu noin 100 laukausta. Pienoiskivääriin olen asentanut Leupold VX II 3-9x40 tähtäinkiikarin.

Ammuin jokaista patruunaa ensimmäisellä kierroksella 3x5 laukausta. Toisella kierroksella ammuin jokaista patruunaa yhden viiden laukauksen sarjan. Kolmanneksi ammuin yhden viiden laukauksen sarjan kahdesta aiemmista sarjoista kolme tarkinta kasaa tuottanutta patruunamerkkiä.

.22 lr Winchester Power Point

.22 lr RWS Subsonic HP

.22 Winchester Subsonic 42MAX

Kierrosten parhainta osuntaa antoi Winchesterin Power Point patruuna. Patruunan lähtönopeuden keskiarvoksi sain 402 m/s. Kakkossijan jakoivat tarkkuudessa RWS:n Subsonic HP (nopeuden keskiarvo 314 m/s) ja Subsonic 42 Max (nopeuden keskiarvo 324 m/s) patruunat. Kolmanneksi parasta ja erittäin tasalaatuista kasaa sain CCI:n patruunalla, jonka nopeuden keskiarvoksi sain 298 m/s. Winchesterin Laser patruunan nopeuden keskiarvoksi sain 413 m/s.

MAALIBALLISTIIKKATESTI

Luodit maaliballistiikkatestin jälkeen (klikkaa kuva suuremmaksi).

Luodin osumakäyttäytymistä testasin syvään vesiastiaan ampumalla noin kahden metrin korkeudesta. Kaikki patruunat testasin samalla tavalla samoissa olosuhteissa. Vesiastiaan ammuttaessa kannattaa varautua märkätyöskentelyyn. Ainakin allekirjoittanut ja varsinkin pienoiskiväärini kastui läpikotaisin ammunnasta aiheutuvan vesipatsaan johdosta.

Testissä parhaiten pärjäsivät hitaat ja massiiviset luodit. Kyseiset patruunat on suunniteltu kanien ja kettujen ampumiseen eli kooltaan suurempien eläinten ampumiseen, kuin esimerkiksi sepelkyyhkyn kokoiset riistalinnut.

Parhaiten muokkaantui CCI:n 45 grainin luoti sienimäisellä olemuksella. Seuraavaksi parhaiten muokkaantuivat RWS:n ja Winchesterin Subsonic 42Max luodit.

Kevyet ja nopeat luodit menettivät eniten materiaalia osuessaan veteen. Winchesterin Laser 37,5 grainin luoti sirpaloitui lähes täysin. Kevyillä luodeilla ja nopeilla lähtönopeuksilla varustettuja patruunoita voisi käyttää ennemmin haittalintujen ampumisessa. Toki jokainen metsästäjä tekee itse päätöksen siitä, mitä ominaisuuksia arvostaa eniten käyttämässään metsästyspatruunassa.

VALINTANI

Tässä testissä kaikki testipatruunat olivat reikäpäisillä luodeilla. Kannattaa kokeilla myös pehmeäkärkisiä lyijyluoteja. .22 Long Rifle on parhaimpia kaliipereja. Harjoitteluaseena edullinen ampua, pieni rekyylinen ja erittäin hyvä tarkkuus kohtuullisille matkoille. Lyijyn korvaaviakin luoteja alkaa näkyä markkinoilla mm. CCI:ltä kuparin ja polymeerin yhdistelmä.

Kaikki testin patruunat olivat komponenteiltaan laadukkaita. Asia mikä kiinnitti huomioita oli aseen puhtaus koeammuntojen jälkeen. Piipun ja kiväärin puhdistaminen koeammunnan jälkeen oli nopeaa ja vaivatonta. Pienoiskiväärini pitäisi vielä pedata, jolloin kiväärin tarkkuus paranisi entisestään.

Testissäni vaikuttivat kolme asiaa, jonka perusteella laitoin patruunat tärkeysjärjestykseen. Patruunan käynti, luodin maaliballistiikka ja aiemmin mainitsemani aliäänipatruuna. Hiljainen patruuna asutun alueen lähellä ei aiheuta ympäristöön melua, unohtamatta metsästäjien kuuloa.

Parhaiten pärjäsivät jaetulla ykkössijalla Winchesterin Subsonic 42Max ja RWS Subsonic HP. Toisena CCI:n Suppressor HP. Kolmantena Winchesterin Power Point ja viimeisenä Winchesterin Laser.

Voittajapatruunoiden energiat olivat seuraavanlaiset; Winchester Subsonic 42MAX patruunan energia oli 136 - 148J välillä ja RWS Subsonic HP:n 122 - 131J.

Vaikka blogiaiheeni otsikossa mainitaan kyyhkypatruunat, niin testipatruunat soveltuvat energian puolesta muidenkin saman kokoluokan riistaeläinten metsästykseen mitä lainsäädännössämme on mainittu. Nyt vain hyvät lukijat patruunakaupoille ja ampumaradalle koeampumaan.

( Luotiasetta koskevat yleiset vaatimukset ).

Teksti ja kuvat; P.O.
Video; P.O.

Lähteinä käytetty valmistajia ja kirjaa: Cartridges Of The World 14th Edition.

Tehdään kannettava ampumapöytä.

Kuinka turhauttavaa onkaan, jos ampumatuki ei ole tarpeeksi vakaa. Vaikka kuinka olisi ase, tähtäin, tähtäimen kiinnitys ja patruunat viimeisen päälle suunniteltu ja varmistettu tulevaa jahtikautta varten, niin myös ampumatuen tai tuetun ampuma-aseen alustan on oltava vakaa ja kantava. Muuten koko aseen tarkkuuden tai osunnan testaaminen on turhaa. Pelkkä sinne päin ei saa riittää, oli ammuttavan riistan koko sitten hirvi tai latvalintu.

Riistanhoitoyhdistykseni ampumarata on puutteellinen. Radalla on mahdollisuus ampua tuelta hirvikokeeseen 100 metriltä tai harjoitella liikkuvaan hirveen. Mikäli haluat testata mitkä haulikonpatruunat soveltuvat haulikkoosi tai kohdistaa kiväärisi 150 metrin radalla, niin ampumaradalta ei löydy ampumapöytää tai muuta kiinteää tukea. Päätin hankkia ampumapöydän, jonka voin kuljettaa mukana radalle.

Ensin etsin sopivaa valmista ampumapöytää aseliikkeistä, mutta en löytänyt mieleistä. Seuraavaksi aloin miettiä itsetehtyä pöytää ja sukelsin Yuotube-maailmaan. Sieltä löytyikin videoita erilaisista itsetehdyistä ampumapöydistä. Ryhdyin tutkimaan varastojani, jos vaikka materiaalia olisikin jo valmiina omasta takaa. Löysin vesivaneria, apupukkeja, aputyöpöytää ja ruuveja ym. tarviketta.

Alkuasettelua ja mittailua.

Materiaali löytyi valmiiksi ja nyt piti sitten aloittaa suunnittelu paperilla. Hetken piirtelyn jälkeen nostin vesivanerilevyn apupukkien päälle ja levyn päälle ampumatuet ja ilmakiväärin. Mittailin levyä sopiviin mittoihin ja tein tussilla sahausta varten sahausviivat.

Sahaaminen kuviosahalla.

Lopuksi sahasin vielä kahva-aukon ja lisätuen levyn pohjaan. Levyn sahasin kuviosahalla. Levyn terävät reunat hioin vielä viilalla ja hiomapaperilla.

Jalkojen kiinnittäminen pöytään ja tukilevyyn.

Levyn saatuani valmiiksi asensin tukilevyn ruuveilla kiinni ja kiinnitin jalkojen metallirungon tukilevyyn prikoilla ja ruuveilla.

Ampumapöytä Suzuki Vitaran takakontissa

Nyt oli ampumapöytä valmis. Ampumapöytä mahtui Suzuki Vitaran takakonttiin. Tilaa jäi hyvin vielä muille varusteille. Takakontissa ampumapöydän päälle voi kasata vielä muut ampumaradalla tarvittavat ampumavarusteet.

Viiden laukauksen kasa 12 metristä.

Pöytää piti vielä testata ilmakiväärillä. Ammuin pöydältä 12 metrin päähän ilmakivääritauluun. Ampumapöytä antoi riittävän hyvin tukea. Parannettavaa kuitenkin löytyi, varsinkin jos kohdistaa raskaammalla kiväärillä pidemmälle matkalle.

Ampumapöydän kevyempi kenttäversio

Ammuttaessa apupukin taitettavat jalat olivat kyllä riittävän leveät, mutta metallijalat rungossaan antoivat hivenen periksi, jos painoa oli liikaa pöydän vasemmalla reunalla. Päätin tukevoittaa ampumapöytää Black & Deckerin Workmate-pöydällä.

Ampumapöydän raskaampi kenttäversio.

Kiinnitin Workmate-pöydän ampumapöydän jalkojen metallirunkoon. Näin tehtynä ampumapöydästä tuli tukevampi ampua ja ampujan jalat saa paremmin ampumapöydän alle. Ampumapöytä on nyt käytettävissä kevyenä tai raskaampana kenttäversiona.

Työaikaa sain kulumaan reilut pari tuntia ja materiaali löytyi valmiiksi kotoa. Rahaakin säästyi muutama sata euroa. Sinä teet varmasti vielä paremman - ei muuta kuin omaa ampumapöytää tekemään.

Teksti ja kuvat; P.O.

Valkohäntäpeurojen kevätlaskenta ja riistaseurantaa.

Huhti-toukokuun aikana orastavilla tuotantoviljemillä on hyvä mahdollisuus tarkkailla jahtikauden jälkeen jäljelle jäänyttä peurakantaa ja vertailla saatuja keväthavaintoja jahtikauden jälkeen tehtyyn arvioon.

Kevätlaskenta (kuvat suuremmaksi klikkaamalla)

Peurapukki

Omalta osaltani myöhästyin hivenen Riistakeskuksen suosituksista, mutta myös toukokuun puolivälin jälkeen sai hyvän kuvan jäljelle jääneestä kannasta. Tätä kirjoittaessa naaraspeurat ja -kauriit ovat pyöreässä kunnossa ja synnyttävät uutta elämää luonnon kiertokulkuun muutaman viikon tai päivän sisällä. Tuolloin myös edellisen vuoden vasat lähtevät omille teilleen.

Rusakot 

Rusakot viihtyvät sorkkariistan kanssa samoilla ruokailupaikoilla. Rusakoiden aikainen kevät näyttää jatkuvan edelleen ja vauhtia riittää ruokailun lomassa.

Kaurispukki kierroksella

Kaurispukit vahtivat reviiriään ja haukahduksia kuuluu sieltä täältä. Vieraan pukin ääntä kohti on sännättävä nopeasti ja samalla hätistää vieras kaurispukki pois omalta reviiriltä. Jahtitornin ympäristökin piti tarkastuskierroksella tarkastaa. Tällä kertaa jahtikopissa istuvalla oli mukana pelkkä kamera ja katselukiikarit.

Hirvilehmät ovat karkottaneet edellisvuoden vasat ja nyt vasat opettelevat elämään omin avuin. Jotkut onnistuvat itsenäisyyteen siirtymisessä hyvin ja toiset vähän heikommin. Pääsin tuulen alta kuvaamaan edellisen vuoden vasaa, joka ruokaili sähkölinjan alla olevassa pajukossa.

Hetken päästä vasa epäili, että on tarkkailun kohteena ja pakeni 35 metrin päähän nuolukivelle. Suolan himo lopetti pakorefleksin ja mahdollinen uhka unohtui nopeasti. Huoletonta elämää.

Suolan himo vei voiton.

Aurinkoinen sää ja valoisat kevätillat ovat suosineet luonnossaliikkujaa havaintojen tekemisessä. Kohta saisi kyllä sataa hivenen vettäkin. Metsämiehenä kuitenkin toivoisi, ettei kesäkuu olisi kylmä ja sateinen, jotta metsäkanalintujen poikaset selvityisivät paremmin kesän haasteista.

Teksti ja kuvat; P.O.

Metsästyksenjohtajan perustaidot, valkohäntäpeuran biologia.

"Tiheydeltään peurakanta koko Kanta-Hämeen alueella on varsin pieni (noin 1 peurayksilö / 20 000 hehtaaria). On kuitenkin uskottavaa, että kanta tulee lisääntymään tulevina vuosina, sillä tarjoaahan alue lajille samantapaisia elinympäristöjä kuin esimerkiksi Lounais-Häme, missä peuroja on nykyisin runsaanlaisesti. Arvioisin koko Kanta-Hämeen valkohäntäpeuramääräksi tällä hetkellä noin 100 yksilöä eli 3-4 prosenttia maan peurakannasta."

Yllä olevan tekstin on kirjoittanut Pekka Moilanen vuonna 1968 julkaistun Suomen Riista (nide 20) kirjaseen. Lainattu teksti oli artikkelista; Valkohäntäpeuran leviämisestä ja kannan suuruudesta Kanta-Hämeen alueella.

Tieteellistä tietoa valkohännistä eri vuosikymmeniltä.

Kirjassa Valkohäntäpeura, elintavat - metsästys - riistanhoito (Otava 1986), sivulta 53 alkaen Pekka Moilanen kirjoittaa valkohäntäpeurojen kannan kehityksestä Suomessa muun muassa seuraavaa:

"Peurakannan arvioitiin kaksinkertaistuneen vuodesta 1973 vuoteen 1976. Tällöin määrä oli ylittänyt kahdenkymmenentuhannen rajan. Syksyllä 1978 ennen jahtikautta kokonaiskanta oli jo 35 000 yksilöä. Huipun saavutti vuosi 1980, jolloin määrä oli 42 000 yksilöä."

Ensimmäiset valkohäntäpeurat saapuivat Yhdysvalloista Suomeen 8.9.1934 S/S Scanmail rahtilaivalla Hietalahden satamaan. Kyydissä oli yhteensä viisi peuraa (pukki ja neljä naarasta). Peurojen Suomeen siirtoistutuksen idean isänä oli varatuomari Eino A. Aaltio, joka toimi tuolloin Suomen konsulina Yhdysvalloissa.

Tätä kirjoittaessa Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomessa on arviolta 98 000 valkohäntäpeuraa. Valkohäntäpeuran levinneisyys Suomessa on menestystarina. Vaikka kanta on Suomessa tällä hetkellä erittäin vahva ja joillain alueilla liian suuri, niin kannan rakenteen suhteen on vielä töitä edessä.

Valkohäntäpeuran biologia opas

Suomen riistakeskus on julkaissut vuodelle 2018 Mikael Wikströmin kirjoittaman oppaan: metsästyksenjohtajan perustaidot, valkohäntäpeuran biologia. Opaskirjanen on tarkoitettu metsästyksenjohtajille ja sitä ovat jakaneet muun muassa riistanhoitoyhdistykset hirvipalaverien yhteydessä metsästysseurojen metsästyksenjohtajille.

Jaetun koulutusmateriaalin tavoitteena on helpottaa metsästyksenjohtajan työtä. Valkohäntäpeuran biologia on jatkoa aiemmin jaetulle metsästyksenjohtajan perustaidot koulutusmateriaalille. Tulossa on vielä kaksi biologiaosuutta lisää, jotka käsittelevät metsäkaurista ja kuusipeuraa.

Koulutusmateriaali tulee tarpeeseen. Valkohäntäpeuraa metsästetään erisuuruisilla metsästysalueilla, joko oman seuran toimesta tai yhteislupa-alueella useamman seuran toimesta. Metsästystapoja on erilaisia. On ajojahteja koiralla tai miesajolla, hiipimällä, sekä vahtimalla eläinten kulkureiteillä, viljelyksillä ja ruokintapaikoilla. Jos on erilaisia metsästystapoja, niin on myös runsaasti metsästäjien mielipiteitä siitä milloin, mitä ja miten valkohäntiä tulisi metsästää.

Kun tarkastellaan historiaa taaksepäin ja luetaan vanhoja riistatutkijoiden julkaisuja ovat tutkijat huomauttaneet jo tuolloin hyvän sarviaineksen omaavien peurojen tärkeydestä ja niiden säästämisestä.

Nyt esittelyssä olevassa oppaassa käsitellään valkohäntäpeuran tunnistamista, lisääntymistä, kannanvaihtelun perusmekanismeja ja valkohäntäpeurakannan säätelemistä. Oppaassa on runsaasti valokuvia ja kuvitusta.

Valkohäntäpeurasta on tullut monelle metsästysseuran jäsenelle tärkein ja mieluisin saaliseläin. Jos metsästysseurassa on selkeä työjärjestys ja metsästyksenjohtaja keskittyy ensisijaisesti turvalliseen metsästykseen, on oikeudenmukainen ja toimii tehtävässään määrätietoisesti, onnistuu jahdit varmasti hyvin.

Riistakeskuksen ohjekirjanen on hyödyllinen opas metsästyksenjohtajan työkalupakkiin. Parasta tietenkin olisi jos kaikki valkohäntäpeuran metsästykseen osallistuvat lukisivat kyseisen oppaan.

Metsästyksenjohtajan perustaidot materiaalin on tuottanut Suomen riistakeskuksen Hirvieläinten kannanhoidon kehittäminen hanke maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella.

Teksti ja kuvat; P.O.

Lähteet; Suomen Riista 20, kirja (Suomen riistanhoitosäätiö 1968). Valkohäntäpeura, elintavat-metsästys-riistanhoito (Otava 1986). Metsästyksenjohtajan perustaidot, Valkohäntäpeuran biologia ohjekirja (Riistakeskus 2018)