Loukkupyyntiin valmistautuminen 1/2

Elokuun 1. päivänä alkaa pienpetojen pyynti. Omalta osaltani se tarkoittaa supikoiran (Nyctereutes procyonoides) pyyntiä KaNu-loukulla. Loukkupyynnin lisäksi pyrin rajoittamaan supikoirien leviämistä myös houkuttelu- ja väijyntämetsästyksellä.

Mielestäni paras ja toimivin tapa, ainakin loppukesästä ja alkusyksystä, on pyytää supit loukulla. Hämärässä liikkuvina yöeläjinä supien ampuminen vielä vihertävässä ja peitteisessä maastossa on ilta- ja yöaikana hankalaa.

Alkukaudesta luonnossa on vielä runsaasti muutakin ravintoa tarjolla, kuten esimerkiksi metsämarjoja, joten aikuiset supit ovat vielä arkoja loukkujen suhteen. 

Alla riistakameran ottama kuvasarja loukun yläosaa tarkkailevasta aikuisesta supista. Loukku ei ole vireessä. Loukun yläosa on kiinnitetty teräskettingillä puuhun. Normaalisti teräskettinki on kiinni laukaisimessa.

Seuraavat kaksi kuvaa eri päivältä.

Loukkuvalmistelut teen jo heinäkuussa tasoittamalla loukun pohjaverkon maa-aineksella. On tärkeää, että supin tassujen alla on luonnollinen tuntuma loukussa liikkuessaan. En ole katsonut tärkeäksi peittää loukun yläosaa esim. havuilla.

Kun loukku on saatu alustan osalta valmiiksi, alkaa syötin asettaminen loukkuun. Paras ravintohoukutin, minkä olen havainnut toimivan, on ehdottomasti kala. Kalan perkuujätteet ja lahnat ovat syöttejä, joita käytän eniten. Myös supi itsessään toimii hyvänä ravintohoukuttimena. Supi on kuitenkin parempi paloitella pienempiin ruhonosiin. 

Koiran kuivamuonanapeilla voi houkutella supeja lähimaastosta pikkuhiljaa kohti loukkua ja loukun sisälle. Varsinkin talviaikaan lemmikkien kuivamuonat ovat hyvä lisähoukutin. Alkuvaiheessa kokeilin myös pesukarhun virtsaa houkutteluhajusteena. Loukku on toiminut myös ilman hajustetta.  

Teksti ja kuvat PO