NordicHunt ja NordicGuns on nyt JahtiAse.

NordicGuns- ja NordicHunt- sivut yhdistyvät. Nordichunt- sivuille kirjoittaminen on siirtynyt sivulle JahtiAse. Nordichunt- sivut jäävät edelleen luettavaksi, mutta uudet julkaisut siirtyvät uuteen osoitteeseen www.jahtiase.fi

P.O.

JOCKER Trio Battue Extremum 12/70 haulikonpatruuna.

Euroopassa on noin seitsemän miljoonaa metsästäjää. Ranska ja ranskankieliset alueet ovat EU- alueen suurimpia metsästäjämäärällä mitattuna. Vuonna 2015 Ranskassa oli noin 67 miljoonasta asukkaasta metsästäjiä 1,1 miljoonaa. Ranskassa metsästys ei ole pelkästään varakkaiden harrastus, vaan metsästystä harrastetaan lähes kaikissa yhteiskuntaluokissa, varsinkin maaseudulla. Suuren metsästäjä- ja urheiluampujamäärän johdosta Ranskasta löytyy myös muutamia patruunoiden valmistajia.

Jocker Trio Battue Extremum 12/70

Olen aiemmin esitellyt Nobel Sport- konserniin kuuluvan ranskalaisen FOB- patruunatehtaan kuparihaulipatruunan. Tällä kertaa esittelen ranskalaisen Shoot Hunting Outdoorin valmistaman Jocker Trio Extremum patruunan. Shoot Hunting Outdoor on perustettu vuonna 2011. Tuolloin yritys otti haltuunsa Jocker- patruunoiden valmistamisen. Jocker- patruunamerkki on vuodelta 1974. Yritys valmistaa haulikonpatruunoita metsästäjille ja urheiluampujille. Yhtiön perustaja on työskennellyt aiemmin Tunet- patruunatehtaan palveluksessa, joten tietotaitoa haulikonpatruunoista on kertynyt vuosien varrella.

Muovihylsyiset 12/70 Jocker- patruunat

Jocker- patruunoita saa eri latauksilla 28-, 16-, 20- ja 12- kaliipereissa. Nyt esittelyssä olevan Jocker Trio Battue Extremum 12/70 patruunan rakenne koostuu seuraavista komponenteista: patruunan messinkisestä kannasta (mitattu 23 mm), nallista, muovihylsystä, muovisesta haulikupista, ruudista ja hauliannos kolmesta eri kokoluokasta ja materiaalista.

Jocker Trio Battueta saa kahdella eri haulilajitelmalla. Esittelyn patruunat ovat ladattu numeroilla 5,6 ja 7. Haulien halkaisijat ovat siis milleissä; 3,0 mm, 2,75 mm ja 2,5 mm. Patruunaa saa myös 4,5 ja 6 numeron hauleilla ladattuna. Molemmat eri haulilajitelmien patruunat on 38 gramman haulilatauksella.

Kansainväliset haulikokomerkinnät

Latauksessa on kolmea eri haulikovuutta. Tavallisten lyijyhaulien lisäksi osa latauksen lyijyhauleista on kuparoitu ja niklattu. Kuparoidut haulit ovat patruunassa päällimmäisinä, keskimmäisinä niklatut ja alimmaisina tavalliset lyijyhaulit. Haulit on siis ladattu patruunaan kokojärjestyksessä. Patruunan ruuti on kaksikomponenttinen lehtiruuti.

CIP- hyväksytyt patruunat on pakattu kymmenen patruunan pahvirasiaan. Patruunatietojen ja varoitustekstien lisäksi rasiasta löytyy myös kansainväliset haulikokomerkinnät. Patruunoiden lähtönopeustietoja ei rasiasta kuitenkaan löydy. Lähtönopeudet täytyy siis itse mitata koeammunnoilla. Pitemmittä puheitta siirrytään ampumaradalle testiolosuhteisiin.

Jocker Trio Battue Extremum patruunan komponentit.

Ennen ampumaradalle lähtöä purin kuitenkin yhden patruunan haulimäärän laskemista ja komponenttien lähempää tutkimista varten. Haulien joukosta löytyi vain muutama epämuodostunut hauli. Yhteensä hauleja oli patruunassa 334 kappaletta. Lyijyhauleja 83 kpl, niklattuja hauleja 109 kpl ja kuparoituja hauleja 142 kappaletta.

Jocker patruunoiden koeammunta.

Patruunoiden nopeus- ja haulikuviotestin koeammuin 35 metrin etäisyydeltä 120 cm x 120 cm kokoiseen maalitauluun. Ampumaetäisyyden mittasin Leupoldin laseretäisyysmittarilla. Koeammunnat suoritin ampumapöydältä tuettuna. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin Pro Chrono Digital- luodinnopeusmittarilla yhden metrin etäisyydeltä.

Patruunoita koeammuin yhteensä neljä kappaletta. Koeammunnan aikana oli lämpötila + 11 astetta. Koeammunnat ammuin Winchesterin 12/76 kaliiperin päällekkäispiippuisella haulikolla. Supistajana käytin Carlson`s Ported Cremator Mid Range tarvikesupistajaa. Luotettavaa materiaalia haulien uppouman selvittämiseksi minulla ei ollut, joten patruunoiden testaaminen jäi ainoastaan lähtönopeuden ja haulikuvion tarkasteluun.

Mitatut patruunoiden lähtönopeudet (V1) olivat 395 - 412 m/s väliltä. Patruunoiden lähtönopeuksien keskiarvo on 405 m/s. Patruunoiden osumaprosentit halkaisijaltaan 75 cm kokoisessa maalitaulussa olivat seuraavanlaiset. 1 laukaus; osumaprosentti 75% ja tiheyden luku 2,36, sekä aukkojen määrä yksi (1). 2 lks; 74% / 1,92 ja aukkoja yksi (1). 3 lks; 75% / 2,21 ja aukkoja kaksi (2). 4 lks; 72% / 1,94 ja aukkoja yksi (1). Osumaprosenttien keskiarvo oli 74 ja aukkojen 1,25.

Patruunat antoivat haulikossani valitsemallani tarvikesupistajalla mielestäni hyvää haulikuviota. Tulee kuitenkin huomioida, että haulikuviot ja osumaprosentit ovat supistusasteelta täyssuppean luokkaa. Kyseisiä haulikuvioita pääset katsomaan Koeammunta.net sivulla.

Jocker- patruuna, hylsy ja supikoira

Pääsin testaamaan patruunan toimivuutta myös metsästystilanteessa. Pakkasta oli talvisäässä muutama astetta ja etäisyyttä liikkuvaan supikoiraan noin 20 metriä. Yksi laukaus ja supin liike pysähtyi. Talvella pienriistaan kannattaa tosin käyttää isommilla hauleilla ladattuja patruunoita kuin nyt käytin. Käyttämäni patruunan haulikoko saattaisi soveltua paremmin metsästyskauden alkuun.

Ehkä kolmen haulikoon patruuna on joissain tilanteissa tavallista patruunaa monipuolisempi. Joka tapauksessa patruunan soveltuvuuden omaan haulikkoon saa parhaiten selville koeampumalla. Nyt testaamani patruunat toimivat haulikkossani tarvikesupistajalla ammuttaessa hyvin ilman suurempia aukkoja.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Video; P.O.

PASSIVAHTI

Elokuun alussa alkava vieraspetopyynti on hyvää aikaa riistanhoitotyölle. Tuolloin nuorien supikoirien saaminen loukkuun on tuloksellista. Vanhemmat supikoirat ovat hivenen varovaisempia loukkujen suhteen loppukesästä ja alkusyksystä. Jos täysikäiset supit eivät mene loukkuun pääsuunnitelman mukaisesti, tulee ottaa käyttöön varasuunnitelma. Varasuunnitelma sisältää houkuttelun tai kyttäysjahdin. 

Kyttäysjahti hämärässä ja jatkuva valppaana oleminen pidemmällä ajalla rasittaa silmiä, varsinkin jos kyseessä on pienempi riista. Vieraspetopyynnin apulaitteena passivahti on mainio laite. Kyseinen elektroninen laite on ollut käytössäni vuoden verran ja se on toiminut ongelmitta. Laitepakettiin kuuluu vastaanotin ja lähettävä liiketunnistin/lähetin kiinnityshihnoineen sekä korvanappikuuloke. Vastaanottolaitteessa on on/off-kytkin, sekä volume-säädin. Mukana paketissa on suomenkieliset käyttöohjeet.

Passivahtipaketti

Liiketunnistin asennetaan oletettavaan tai mielellään tiedossa olevaan riistan kulku- tai ruokailusuuntaan noin 5-10 metrin etäisyydelle. Liiketunnistimen sektori on 90 astetta. Liiketunnistin asennetaan paikoilleen virtakatkaisin ylöspäin. Liiketunnistimen maksimi lähetysetäisyys voi vaihdella maastosta riippuen noin 50-100 metrin välillä. Liiketunnistin tulee asentaa siten, ettei edessä ole oksia tai muita esteitä.

Passivahti asennettuna riistakameran alapuolelle.

Laitteen käyttö on yksinkertaista. Kytketään liiketunnistin päälle laitteen virtanapista. Liiketunnistimen ollessa päällä ja reagoidessa kohteeseen sen etupinnassa syttyy punainen merkkivalo. Seuraavaksi kytketään vastaanotin päälle vastaanottimen on/off-kytkimestä. Vastaanottolaitteen ollessa toiminassa laitteen punainen merkkivalo palaa jatkuvasti.

Passivahti sivulta

Korvanapin volume-taso kannattaa säätää sopivalle tasolle ennen kyttäämisen aloittamista, ettei liian kovalle säädetty hälytysääni turhaan säikäytä metsästäjää. Vastaanottimen punainen merkkivalo on hämärässä liian kirkas ja se kannattaa peittää vaikka teipillä.

Passivahteja löytyy markkinoilta erilaisia ja hintaisia. Tämän passivahdin löysin paikallisen tavaratalon löytölaarista hintaan 20€. Tuotteen hinta-laatusuhde oli siis kohdillaan.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.

Julkaisijan kommentti päivitykseen liittyen: Tämä blogiaihe on julkaistu jo aiemmin muutama vuosi sitten. Sovellushäiriön takia blogijuttu siirtyi uusimmaksi aiheeksi. Se tuskin häiritsee lukijoita. Tähän vuoden aikaan passivahti on hyvä lisäapu rusakoiden ja pienpetojen vahtimismetsästyksessä. 20.2.2019 / P.O.

Instagram

Olen ryhtynyt käyttämään myös Instagram- palvelua kuvien jakamiseen. Kuvat löydät palvelusta NordicGuns- nimellä. Instagramista löydät valokuvia, joita en ole välttämättä julkaissut NordicGuns- ja NordicHunt- blogeissani. Instagramista saatat löytää tulevaan juttuaiheeseen liittyvän kuvan ennen kuin se on julkaistu blogisivuillani. Kuvien mukana on lyhyt pätkä tekstiä suomen- tai englanninkielellä.

P.O.

Kauden viimeinen.

Valkohäntäpeuran vahtimismetsästyksessä tulee usein ammuttua ensimmäinen näkyviin tullut, kannanhoitosuunnitelman mukainen yksilö. Joskus kannattaisi kuitenkin odotella rauhassa. Hirvenmetsästyksen yhteydessä, tietyn peurayksilön vahtimismetsästyksessä tai pelkästään kameran kanssa luonnossa ollessa, näkee peuroja paljon enemmän. Tuolloin joutuu odottamaan toivottavaa tilannetta hivenen kauemmin. Odottaminen joskus palkitaan. Luonto tarjoaa parhaan näytelmän, kun sille antaa siihen mahdollisuuden.

Tammikuun viimeisellä viikolla maanantai-iltana oli näkyvyys erittäin huono. Lunta satoi taivaan täydeltä huonontaen peurojen ruokintapaikan ympäristön tarkkailua. Ruokintapaikan vieressä oli pelto ja pellon takana metsä. Kytiskopilta oli metsän rajaan matkaa yli 100 metriä. Kyseinen kytiskoppi ja ruokintapaikka ovat naapuriseuran ylläpitämiä. Kuulumme samaan yhteislupa-alueeseen ja yhteistyö metsästysseurojemme välillä on mutkatonta ja ympärivuotista.

Tällä kertaa metsästysseurallani oli jäljellä enää vain yksi puolikas peuralupa. Puolikkaalla luvalla sai ampua peuran vasan. Naapuriseuralla oli paremmin vasoja tarjolla kuin oman metsästysseurani alueella. Vahtimismetsästys vieraassa paikassa tuo mukavasti vaihtelua, mutta tuo mukanaan myös haasteita. Talvella pakkasella ja lumipyryssä valkohäntäpeurat ovat lumen peittämiä, tuuheaturkkisia ja pään muodot ovat jo aikuisen ja vasan kesken aika lähellä toisia.

Vasan koko aikuisen rinnalla paljastaa parhaiten, ettei kyseessä ole esimerkiksi ylivuotinen valkohäntäpeura. Aina ei pääse vasoja vertaamaan aikuisen rinnalla, sillä vasojen emä saattaa olla jossain muualla. Oman seuran ruokintapaikalla vasan erottaa helpoiten tuttujen rakenteiden takia, joihin mahdollista vasaa on helpompaa verrata ja varmistua, ettei kyseessä ole esimerkiksi pienikokoinen ylivuotinen naaraspeura. Nyt olin siis kaukana tutusta ympäristöstä, jota haittasi lisäksi sakea lumipyry ja hämärä.

Kytisiltaan olin varustautunut uudella 30-06 kiväärilläni, tähtäinkiikarilla ja kaupasta ostamilla Sellier & Bellot eXergy Blue kupariluotipatruunoilla. Patruunat kävivät tarkasti kiväärissäni ja olin jo muutamat rusakotkin ampunut kyseisillä patruunoilla. Tarkkuudesta huolimatta en ollut varma luodin toimivuudesta peuran kokoluokassa. Onko patruunan luodin maaliballistiikka vastaavanlainen kuin itseladatuissa Barnesin Tipped tsx- kupariluodeilla. Se selviäisi paremmin, jos vain pääsisin ampumaan ja käyttämään viimeisen jäljellä olevan luvan.

Metsästyskaveri, naapuriseuran jahtipäällikkö kertoi peurojen tulevan ruokinnalle jo hyvissä ajoin, heti hämärän laskettua. Tammikuun lopussa se tarkoitti, että jahtitorniin oli hyvä mennä illalla jo  viiden jälkeen. Torniin päästyäni ei tarvinnut kauaa odotella, kun huomasin pellon takana olevat peurat. Peurat kuikuilivat metsän ja pellon rajalla katsellen kohti ruokintapaikkaa. Lumipyry haittasi sen verran näkyvyyttä, etten pystynyt tunnistamaan minkälaisia valkohäntäpeuroja oli tulossa kohti ruokintapaikkaa. Täytyi vain odotella rauhassa ja nauttia luonnon tarjoamasta ohjelmasta.

Ensimmäisenä pellon ylittämiseen ryhtyi pienikokoinen peura. Näkyvyys oli huono ja aavistelin peuran olevan vasa, mutta myös mahdollisesti ylivuotinen naaras. Seuraavana peltoa lähti ylittämään vastaavanlainen saman kokoinen peura. Sitten tuli nuori pukki. Viimeisenä pellon yli tuli naaraspeura ja isompi peurapukki. Ensimmäisenä ruokinnalle tulleet ryhtyivät syömään tarjolla olevaa rehua ja suolavedellä ruiskutettua ja kuivattuja lehtipuiden kerppuja. Pienimmät peuroista joutuivat tekemään tilaa viimeisenä paikalle tulleille urospeuroille. Naaraspeura sen sijaan jäi vahtimaan ruokintapaikan ympäristöä.

Tarkkailin peuroja katselukiikareilla ja kiikaritähtäimen pienimmällä suurennoksella. Pienin 2,5 kertaa suurentava suurennos oli paras suurennos 30 metrin päässä olevalle ruokinnalle. Näkyvyys kiikaritähtäimen tarjoamassa kuvassa oli avara ja valoisa. Punapisteen säädeltävyys oli erinomainen himmeimmillä asetuksilla. Käytettävissä olevat varusteet olivat siis kunnossa. Nyt täytyi vain tunnistaa mahdolliset vasat muista peuroista.

Pienemmät tekivät tilaa isommille ja jos ei heti tehnyt tilaa, saattoi saada kivuliaan tökkäisyn viereisen peurapukin sarvista. Välillä pienimmät menivät rohkeasti pukkien viereen ottamaan oman osansa ruokintapaikan tarjoilusta. Tällöin pystyin varmistumaan, että ruokinnan pienimmät olivat kaksoisvasat, joiden emä vahti ruokintapaikan ympäristöä hivenen kauempaa. Vasat kävivät välillä emänsä luona ja ottivat mittaa toisistaan harjoitellen tulevaa aikuiselämää varten. Valitettavasti toinen vasoista ei pääse aikuisikään asti, vaan hyvällä tuurilla ruokalautaselleni.

Jonkin ajan kuluttua vasat menivät takaisin ruokinta-automaatille. Tällä kertaa toinen uroksista antoi lähdöt ruokintakaukalon ääreltä pienemmälle vasoista. Vasa otti spurtin noin 50 metrin päähän vastapäätä kytiskoppiani. Nyt tuli minun vuoroni. Säädin tähtäimen suurennoksen ja valopisteen kirkkauden sopivaksi. Tähtäsin etulavan taakse ja puristin liipaisimesta.

Laukaus kajahti ja muut peurat katosivat ruokinnalta. Vasa jota ammuin juoksi noin 20 metriä viereiseen peltoon ja kaatui hankeen. Tein uuden latausliikkeen ja säädin tähtäimen suurennosta pienemmälle. Pienemmällä suurennoksella sain laajemman näkökentän ja olin paremmin valmiina mahdollista paikkolaukausta varten, mikäli vasa yrittäisi nousta uudelleen ylös. Tällä kertaa vasa ei noussut. Näin tähtäimen läpi vasan pään retkahtavan hankeen. Se oli siinä, kauden viimeinen.

Kauden viimeinen peura.

Tyhjensin kiväärin patruunoista ja pakkasin tavarat reppuuni. Jahtitornin ovi lukkoon ja alas tornista vasan hakuun. Suolistin vasan ja otin parhaat sisäelimet talteen muovipussiin. Vasan nostin ahkioon ja vedin autolle. Ahkio mahtui juuri ja juuri auton takakonttiin. Metsästysseuran nylkypaikalle päästyäni nyljin vasan ja valokuvasin luodin sisä- ja ulostuloreiän. Luoti oli toiminut kupariluodin tavoin. Siisti sisäänmenoreikä kohdassa, johon olin tähdännyt ja hivenen isompi ulostuloreikä. Ei ärsyttäviä lyijysirpaleita vasan kehossa. Puhdasta ja hyvää riistalihaa. Vasan punnittu teuraspaino oli 22,2 kg.

eXergy Blue- luodin (30-06) ulostuloreikä

Luodin sisään- ja ulostuloreiät (kuvat suuremmaksi klikkaamalla)

Kulunut metsästyskausi oli hirvieläinten osalta onnistunut hyvin. Tilanteita ja tapahtumia oli mukavasti. Hirvieläinten metsästyksessä parhaat kuukaudet jahtien osalta oli syyskuun lopun ja lokakuun välinen aika. Seuraava jahtikausi kannattaa aloittaa mahdollisuuksien mukaan hyvissä ajoin, ettei kauden loppua kohden tule liian kiire. Oman seurani alueella ammuttiin enemmän naaraspeuroja kuin urospeuroja. Tavoitteena oli kannan kasvun pysäyttäminen. Kevään ja alkukesän aikana saa jonkinlaisen kuvan jäljelle jääneestä kannasta. Tuolloin on mukava seurailla hirvieläimiä kameran kanssa.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.