perjantai 18. elokuuta 2017

Baschieri & Pellagri Supermagnum STEEL 42 EXTRA VELOCITY 12/89

Aiemmin toukokuussa kirjoitin B&P:n Dual Shock 12/76 patruunoista. Tällä kertaa koeammuin B&P:n Supermagnum Steel 42 Extra Velocity 12/89 teräshaulipatruunoita. Haulilataus on patruunan nimen mukaisesti 42 grammaa. Lähtönopeudeksi tehdas lupaa kyseiselle lataukselle 435 m/s ja paineeksi 950 baria. Nyt testatun patruunan haulikoko on kooltaan suurempi verrattuna aiemmin sivuillani tehtyihin patruunatesteihin. Haulikoon numero on 2 (3,5 mm). Tehdas suosittelee patruunaa käytettäväksi hanhen kokoiselle riistalinnulle.

Avatun patruunan latauskomponentit
Avasin patruunan nähdäkseni patruunan komponentit ja samalla laskin patruunan sisällä olevien haulien määrän. Hauleja patruunassa oli yhteensä 237 kappaletta. Patruunan ruuti on B&P:n M410/3. Ruuti on väriltään tumman harmaata nitroselluloosaruutia. Patruunan sisällä oleva muovinen haulikuppi on mallia STEEL 44 CAL 12 H 7.  Ammuttaessa haulikuppi avautuu neljään sakaraan. Patruunan muovihylsyn metallikanta on 20 mm.

RADALLA

B&P Supermagnum STEEL 42 EXTRA VELOCITY 12/89
Patruunat koeammuin 35 metrin matkalta tuelta ampuen. Matkan olin mitannut Leupoldin laseretäisyysmittarilla. Patruunat koeammuin tuttuun tapaan 120 x 120 cm:n kokoiseen pahvitauluun (remonttisuoja). Koeammunnan aikana lämpötila oli + 21 astetta. Testiaseena oli Winchesterin SX3 haulikko ja vaihtosupistajana Carlson`s Ported Cremator Long Range. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin Competition Electronicsin ProChrono Digital luodinnopeusmittarilla. Lähtönopeudet mittasin piipunsuulta.

Ensimmäisenä koeammunnan jälkeen kiinnitin huomion patruunoiden nopeusvaihteluihin. Ryhdyin jo epäilemään luodinnopeusmittarin paristojen hiipuvan. Testasin varmuudeksi toisia patruunoita, jotka tiesin tasalaatuisiksi. Kyseiset patruunat käyttäytyivät nopeuksiltaan kuten ennenkin.

Vika ei siis ollut luodinnopeusmittarissa vaan B&P:n patruunoiden lähtönopeusvaihtelut olivat nopeusmittarin näytön mukaisia. Patruunoiden lähtönopeusvaihtelut olivat 302 ja 413 m/s välillä. Suurin osa ammutuista patruunoista lähempänä 300 m/s.

Osumakuvioita tarkastellessa sain osumaprosentin keskiarvoksi 67%, tiheyden keskiarvoksi 2,5 ja aukkojen keskiarvoksi 7. Aukot vaihtelivat 5-10 välillä. Ammutut haulikupit näyttivät normaaleilta.

YHTEENVETO

Tällä kertaa koeammunta osoitti kyseisen patruunaerän olevan nopeuksiltaan vaihtelevaa, eikä osumakuviokaan ollut riittävän hyvä jahtikäyttöön. Patruunat eivät osoittautuneet ammuttaessa tasalaatuisiksi. Osumakuvioita tarkastellessa löytyi ampumataulusta 75 cm:n ympyrästä liikaa aukkoja. Patruunoiden lähtönopeudet jäivät reilusti alle tehtaan ilmoittaman lähtönopeuden. Jollain toisella ase- ja supistajayhdistelmällä tulokset saattaisivat olla parempia.

Välillä patruunoita kannattaa koeampua myös muiltakin etäisyyksiltä. Varsinkin mikäli ammutulla patruunalla saa hyvän osumakuvion 35 metrin matkalta. Tuolloin kannattaa kokeilla miten kyseinen patruuna käyttäytyy lyhyemmillä ja pidemmillä matkoilla. Haulikuvioita tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomio kuvion tasalaatuisuuteen koko 75 cm:n ympyrän sisällä, eikä pelkästään tiheisiin haulikuvioihin.

TEHTAAN PATRUUNATIEDOT

Kaliiperi: 12/89
Haulikoko: nro 2 (3,5 mm)
Lataus: 42 g
Lähtönopeus: 435 m/s
Paine: 950 bar
Made in Italy

Tämän kesän osalta vesilintupatruunoiden testiammunnat olen saanut päätökseen. Kaikkia koeammuntoja en ehtinyt käsitellä blogissani. Osan koeammunnoista tein avarammalla supistajalla. Alkavan jahtikauden osalta saattaa blogi-kirjoituksiin tulla hivenen taukoa. Pyrin olemaan enemmän metsällä ja vähemmän tietokoneen äärellä. Toivotan lukijoille mieleenpainuvia ja antoisia jahtihetkiä.

Teksti ja kuvat; P.O.