Aamulla vähän ennen yhdeksää pakkasin auton ja tein
koiran kanssa pikaisen pissalenkin. Lenkin jälkeen koira ja mies autoon ja
Volvon nokka kohti Savijokea. Edessä oli reilun tunnin ajomatka. Päivä oli
aurinkoinen ja kylmä helmikuun pakkaskeli. Auton mittari näytti ulkolämpötilaksi
-16 astetta. Päivän ohjelma oli selvä. Vietän jahti- ja koirankoulutuspäivän
Korpimaan fasaanitilalla. Peurajahti oli takana ja edellisestä lintujahdista
oli kulunut jo monta kuukautta. Koiran riistageenit vaativat jahtitilanteita -
samoin myös isännän. Kyseiset geeniperimät ovat molemmilla vahvat, joten ne oli nyt
tyydytettävä.
Perille päästyämme fasaanitilan isäntä Markku Laihonen
tuli pihalle vastaan ja pyysi sisälle toimistoon kartan hakuun. Toimistossa
kävimme kartalta läpi jahtialueen ja paikat, johon fasaanit oli aamulla
laskettu vapaaksi. Alueella oli toki lisäksi aiemmin vapaaksi laskettuja
fasaaneja. Alkuohjeistuksen jälkeen siirryin fasaanitilan kodalle, josta lähdin
koiran kanssa suoraan jahtiin.
 |
| Metsäsaareke |
Korpimaan fasaanitilan metsästysalue on noin 70 hehtaarin kokoinen. Osa metsästysalueesta näytti olevan
peltoa. Pellon keskellä oli metsäsaareke ja peltojen reunat tiheäkasvuista
ojistoa, metsää, taimikkoa ja vanhaa turpeenottoaluetta. Aloitimme jahdin
turpeenottoalueen vierestä. Koira löysi yölliset jäniksen jäljet ja ryhtyi
seuraamaan jälkiä. Koirani oli vielä edellisen päivän haavoittuneen rusakon
jäljestyksen takia jänismaailmassa. Sain kuitenkin houkuteltua sen tiheään
pusikkoon, josta se saikin naarasfasaanin lentoon. Ensimmäinen laukaus osui
välissä olevaan pusikkoon, mutta toisella laukauksella täyssuppealla piipulla
sain fasaanin alas. Koira nouti linnun ja palautti nätisti isännälle.
Ensimmäinen lintu oli nyt repussa ja koirakin näytti tajuavan, mitä tänään
jahdataan.
 |
| Haku käynnissä |
Jahdin alussa koiralla oli liikaa vauhtia ja intoa. Yksi lintu pääsikin karkuun liian etäältä. Koirani
innostui fasaanijahdista niin, että ongelmaksi tuli liian pitkä etäisyys.
Jouduin komentamaan koiraa lähemmäksi ja ohjaamaan lähimpään tarkastettavaan
pusikkoon. Taktiikkaa piti muuttaa sen verran, että ohjasin
koiraa ryteikköisempään maastoon. Vaikeakulkuisessa maastossa vauhti hidastui,
mutta myös ampumisesta tuli vaikeampaa. Ammuin kahdesta kukosta ohi. Yritin
osua lentäviin lintuihin liian läheltä. Siirryin hivenen aukeammalle, koiran jatkaessa
fasaanien etsintää ja karkottamista tiheiköstä.
 |
| Haku jatkuu |
Jonkin ajan kuluttua
fasaanikukko nousi kotkottaen ilmaan ja lensi suoraan kohti. Ammuin taas
ensimmäisen piipun liian läheltä. Maltoin mieleni ja annoin linnun lentää
hivenen kauemmaksi, jolloin pääsin pudottamaan kukon haulikon täyssuppealla
piipulla. Kukko putosi risukkoon siipiään räpyttäen. Ohjasin koiran
putoamispaikalle. Hetken päästä koira jo tulikin fasaanikukko suussa. Nyt
linnun palauttaminen käteeni ei onnistunutkaan niin kuin ohjekirjoissa.
Piti hivenen kovistella ennen kuin koira suostui laskemaan linnun suustaan.
Haavakoista luopuminen on vaikeampaa.
 |
| Päivän saalis |
Jahdin kulku oli
nopeaa ja myös tilanteet linnun nostosta laukaukseen. Fasaanijahti on pääsääntöisesti
seuruejahti, jossa on yleensä monta ampujaa. Yksin karkottavan koiran
kanssa toimiessa fasaanijahti on haasteellisempaa. Koirani lähentyvän riistakontaktin
näkee tiuhaan heiluvasta hännästä. Seisovan lintukoiran kanssa metsästäessä pystyy
valmistautumaan ehkä paremmin, ellei lintu lähde juoksentelemaan esimerkiksi pitkin
ojia. Koirani pitää yllä kuitenkin kovaa vauhtia, jonka seurauksena fasaanit
eivät yritä juoksukilpailua, vaan yrittävät pelastautua koiran suusta nousemalla lentoon.
Räväkässä ja nopeassa vauhdissa koira kuitenkin väsyy nopeasti. Reilun tunnin
jahdin jälkeen vauhti hidastui huomattavasti. Syksyn lintujahdeista oli
kulunut jo tovi, mikä osaltaan vaikutti nopeaan väsymiseen.
Vauhdikkaassa jahdissa
tulee varautua mahdollisiin koiran loukkaantumisiin ja revähdyksiin. Väsymisen
lisäksi koira saattaa loukkaantua tiheikössä liukkaalla talvikelillä. Oksat ja
risut saattavat aiheuttaa tiheikössä pintaruhjeita. Lisäksi jäinen lumikerros
saattaa rikkoa paljaat tassut. Koiraa on syytä tarkkailla ja pitää
välillä taukoja. Varsinkin mikäli aikoo viettää jahdissa koko päivän. Koiralle
tulee varata mukaan raikasta vettä ja ensiaputarvikkeet.
 |
| Merkel 47E ja fasaanit |
Työvälineeksi jahtiin
olin ottanut rinnakkaispiippuisen Merkel 47E haulikon kaliiperissa 12/70. Jahdissa käytin
Gyttorpin Pheasant Hunting 12/65 (30 g) pahvihylsyisiä patruunoita, joiden haulikoko oli US nro 6 (2,8 mm).
Ampuminen osoittautui kovalla pakkasella yllättävän haasteelliseksi
yksinkertaisesti siitä syystä, että olen tottunut ampumaan kiekkoja kesäkautena
huomattavasti vähäisemmällä vaatetuksella. Toppavaatteissa haulikon perä poskea
vasten ei noussutkaan yhtä sujuvasti kuin alkukauden jahdeissa. Kyseinen
hankaluus olisi korjattavissa talvikauden kiekkoharjoittelulla.
Koiran ohjaamisessa ja
omassa intoutumisessa pitää olla tarkkana ja vauhdikkaista tilanteista huolimatta
pyrkiä huomioimaan koulutuksellisia seikkoja. Jos ohjaaja innostuu ja antaa
määrätietoisuuden herpaantua, sekä antaa omalle saalistusvietille periksi,
saattaa jahdin koulutuksellinen anti olla laiha. Helpompaa kuitenkin sanottuna
kuin tehtynä.
Täytyy tunnustaa,
etten oikein odottanut samanlaisia tilanteita kuin olen kokenut aiemmin
fasaanijahdeissa seisovalla lintukoiralla. Aiemmissa fasaanijahdeissa koirani on toiminut pelkästään noutajana. Ennakkoluuloista poiketen reissu
onnistui erittäin hyvin ja koira toimi paremmin kuin odotin. Tilanteita oli
mukavasti. Koirani nautti päivästä täysin rinnoin – kuin myös koiran
omistajakin. Tänne täytyy tulla uudestaan.
Tästä fasaanitilan sivuille; Korpimaan fasaanitila
Teksti ja kuvat PO
