sunnuntai 9. lokakuuta 2016

HIRVI TIETOSANAKIRJA

Kirjaesittelyn kirjan on julkaissut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kirja on julkaistu vuonna 2001. Kirjan tekijät ovat Kaarlo Nygren ja Maija-Leena Wallen. Tekijät ovat seuranneet hirven tutkimusta ja hirven metsästystä aitiopaikalta lähes kolmenkymmentä vuotta. Tekijät ovat merkinneet muistiin vuosien ajalta ihmisten kysymyksiä, joihin kirjassa pyritään antamaan vastauksia. Kirjan avustajat ovat tutkijoita, luontoharrastajia, ammunnan asiantuntijoita ja luontovalokuvaajia.

Hirvi Tietosanakirja
Sivuja kirjassa on yhteensä 163. Aineisto on luokiteltu aakkosjärjestyksessä. Kirjassa on piirroksia, sekä mustavalko- ja värivalokuvia.

Kirjan kuvitusta
Hirvi tietosanakirja on erinomainen kirja hirvimiehelle tai -naiselle, joka haluaa tietää enemmän hirvistä ja hirvenmetsästykseen liittyvistä aihealueista. Tämä kirja kannattaa ostaa ja samalla tukea suomalaista riistan tutkimustyötä. Kirjaa myy Luonnonvarakeskuksen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos http://www.rktl.fi/julkaisut/j/377.html


Teksti ja kuvat PO




torstai 29. syyskuuta 2016

VILLA-ASEPUSSI

Kyttäyskojuun tai torniin siirryttäessä yhtenä edellytyksenä on äänettömyys. Suojaamattoman aseen kolinat ja metalliset kilahdukset tai asepussista syntyvät äänet karkoittavat helposti riistan lähialueelta. Varsinkin hirvieläimillä on tunnetusti hyvä kuuloaisti. Talvisella pakkaskelillä äänet kuuluvat vielä selvemmin.

Villa-asepussi
Yhtenä vaihtoehtona hiljaiseen siirtymiseen on lampaan villasta valmistettu vihreän värinen pehmeä ja äänetön villa-asepussi. Asepussia saa kahdella eri pituudella, 113 cm ja 120 cm. 113 cm:n asepussi painaa 390 grammaa. Asepussin korkein kohta aseen tähtäinkiikaria ajatellen on 19,5 cm. Villa-asepussia voi käyttää myös muuhunkin, kuin pelkästään aseen kuljettamiseen. Asepussin voi asettaa ampuma-aukkoon aseen alle tueksi, samalla suojaten aseen etutukin alaosaa. Asepussi käy myös istuinalustana lämmittäen metsästäjän takalistoa. Asepussi menee pieneen tilaan ja siinä on ripustuslenkki säilytystä varten.

Ampuma-alusta

Istuinalusta
Villa-asepussissa voi aseen omaa hihnaa käyttää kannattimena. Ase sujautetaan pussiin ja vetoketjut laitetaan sen verran kiinni, että asepussi pysyy aseen ympärillä suojaten asetta. Asepussi suljetaan asepussin läpässä olevalla nahkaisella napilla. Mikäli asehihna häiritsee tuelta ammuttaessa, löytyy asepussista myös omat pienet reiät asehihnalle. Reiät ovat vetoketjun vetimien yhteydessä. Reikiin sopii esimerkiksi asehihnoissa käytettävät pikalukot. Myös Sako kivääreiden hihnalenkit sopivat kyseisiin reikiin. Kannoin yhdistelmäasettani molemmilla tavoilla. Päädyin kuitenkin aseen kantamiseen siten, että asehihna on kiinni aseessa. Vetoketjun kestävyys rasituksille hivenen epäilytti.
  
Asepussi on mukavan äänetön ja kevyt. Lampaan villasta valmistettua asepussia voisi kutsua asesukan ja asepussin risteymänä asevillasukaksi. Yksi tuunaus asepussiin kannattaa tehdä. Asepussin vetoketjun vetimet pitävät kilinää. Vetimien ympärille kannattaa pyöräyttää esimerkiksi pehmeää maastokuvioista teippiä. Teippaamalla saa kilinän loppumaan. Teippaamisen jälkeen aseen kuljettaminen, aseen poistaminen asepussista ja takaisin laittaminen asepussiin onnistuu varmasti äänettömästi. Villa-asepussin materiaali ei kuitenkaan suojaa asetta sateelta.

Teipattu vetoketjun vedin
Käytin villa-asepussia yhdistelmäaseeni kuljettamisessa koko talvikauden ja olin asepussiin todella tyytyväinen. Kevyt, äänetön ja asepussin helppo muunneltavuus mm. ampumatueksi ovat tämän asepussin etuja verrattuna jäykempiin eri materiaaleista valmistettuihin asepusseihin. Mikäli metsästäjä kaipaa äänetöntä asepussia metsästysaseensa suojaksi, niin tässä on sellainen. 

Yhdistelmäaseen esittely löytyy täältä; https://nordicguns.blogspot.fi/



Teksti ja kuvat PO


perjantai 9. syyskuuta 2016

KIRJAESITTELYSSÄ SUURRIISTAN METSÄSTYS

Kirjan on kirjoittanut tunnettu erätoimittaja Jere Malinen. Jere Malinen tunnetaan suurimmalta osin Metsästys ja Kalastus lehden kirjoituksista, sekä aiemmista metsästysaiheisista kirjoista.



Esittelyssä olevan kirjan julkaisuvuosi on 2014 ja kirja on toimitettu yhdessä Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa. Otavakonserni julkaisee myös Metsästys ja Kalastus lehteä. Kirjassa sivuja on yhteensä 216. Kirjassa käsitellään kotimaista suurriistaa ja sen metsästystä. Kirjan kirjoittajan lisäksi valokuvat on tunnettujen metsästys- ja luontoalan ihmisten ottamia.

Kirja on hyvä perusteos, jossa käsitellään eri suurriistalajeja. Kirjassa tuodaan eri eläinten osalta esille myös riistatutkimuksen tuloksia. Kokenut hirvenpyytäjä ei välttämättä löydä hirven osalta mitään uutta tietoa, mutta ainakin allekirjoittanut löysi mielenkiintoisen aiheen hylkeenpyynnistä eli vesiriistasta.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja kuvitettu. Kirjassa arvostetaan kaikkea suurriistaa, eikä esimerkiksi sorkkariistaa tuomita vahingonaiheuttajiksi tai tautien levittäjiksi. Suomen Tietokirjailijat ovat tukeneet kirjahanketta.

ISBN 978-951-1-27860-3

Teksti ja kuvat PO


maanantai 29. elokuuta 2016

Lintukoiran perustottelevaisuus

Aiempi metsästyskoirani oli englanninspringerspanieli. Karkoittavana koirana springerspanieli oli toiminnan koira. Pusikot ja ryteiköt eivät olleet esteenä – riistaa oli löydettävä. Paikallaan passissa oli turhauttavaa, oli pakko ulista kun mitään ei tapahtunut. Tessu eli 12,5 vuotiaaksi. Hyvä tavallinen metsästyskoira, jonka avulla sai sorsasaaliin parhaimmassa tapauksessa tuplattua.

Vuosien tauon jälkeen kotipaikan ja metsästysmuotojen muuttuessa tuli tarvetta taas metsästyskoiralle. Oikean koirarodun valitseminen oli alussa hankalaa. Kuuntelin liikaa kavereita ja heidän koirakokemuksiaan. Valinta oli pakko yksinkertaistaa. Paras mahdollinen koira siihen mitä metsästän.

Pentuvaihe oli uuteen laumaan ja isäntään totuttamista. Saatuamme koiranpennun kotiin aloitin koiran kouluttamisen leikin varjolla. Etsittiin makupaloja ja noudettiin pehmoleluja. Haisteltiin riistaeläimiä ja mielellään oltaisiin syöty siivetkin heti sulkineen päivineen. Naapurista saman kennelin koira, reilun vuoden vanhempana toimi leikkikaverina ja totutteli pentuamme koiranelämään.

Pentuvaihe

Turvallinen ympäristö selkeineen rajoineen. Omistajan asennoituminen johdonmukaisuuteen, päättäväisyyteen ja harjoituksissa nopeaan reagointiin. Näitä ohjeita minulle alkuvaiheessa taottiin päähän kasvattajan järjestämissä koulutustapahtumissa ja kouluttajan toimesta yksityisessä koulutuksessa.

Valitsemani uroskoira on nyt kolmen vuoden ja neljän kuukauden ikäinen. Rodultaan käyttölinjan labradorinnoutaja. Noutaa pienriistan ja jäljestää sorkkaeläimet. Vuosien aikana olen huomannut koiran kiinnostuksen lähes kaikkeen riistaan. Myös sellaiseen mihin en ollut koiraa ajatellutkaan. Ilveksen jäljet kiinnostavat ja yhteenotot pienpetojen kanssa.

Pentu- ja nuorenkoiran kasvuvaiheessa opettamani asiat ovat edenneet kohtuu hyvin. Kynsisaksien esille ottaminen tuo koiran vapaaehtoisesti syliin selälleen kynsien leikkaamista varten. Haulikon tai kiväärin esille ottaminen ja sillä ampuminen on hieno juttu, ja heti kun saa luvan niin ampumataululle pitää päästä ensimmäisenä. Autosta poistutaan vasta luvan saatua. Tässä muutamia esimerkkejä onnistumisista. Seuraavaksi niihin vaikeampiin asioihin.

Lintukoiran perustottelevaisuuskoulutus on kaiken A ja O. Nuoren koiran kasvuvaiheessa tulee uhmaikävaiheita ja kouluttaminen menee vaikeaksi. Jos jokin alkoi koulutuksessa mättää ja mikään ei oikein sujunut pidin taukoa koulutuksessa tai vaihdoin koulutusaihetta. Välillä oli hyvä harjoitella jäljestystä, jossa koira joutui hivenen hidastamaan intoa pysyäkseen mielenkiintoisen hajun jäljillä.

Onnistunut jäljestys

Luoksetulo, sivullaseuraaminen ja eri koiran ohjaamiseen tarvittavat komennot onnistuvat suht hyvin. On kuitenkin yksi tärkeä asia mikä ei aina onnistu, se on seis-komento. Pysähtyminen käskystä riistatilanteissa, joissa on paljon riistalintuja ja hajuja, on vaikeaa – varsinkin mikäli etäisyys ohjaajaan kasvaa. 

Fasaanijahdissa rittää noudettavaa.

Kyseinen tottelemattomuus on johtanut muutaman kerran tilanteeseen mitä ei pitäisi tapahtua - koira alkaa metsästää itselleen, eikä isännälle. Koira tulisi siis päästää tositoimiin vasta kun perustottelevaisuus on täysin hallinnassa. 

Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin koko ajan menossa ja maltti kasvaa iän myötä niin koiralla kuin isännälläAiemmista isännän virheistä huolimatta, koulutus jatkuu...

Vielä jaksaa damit kiinnostaa.


Tiivistettynä:

- hanki metsästyskoirasi tunnetulta ja sitoutuneelta kasvattajalta (kennel)
- noudata saamiasi kasvattajien / ammattilaisten ohjeita
- osallistu koulutuksiin
- hanki alan kirjallisuutta
- älä luovuta


Teksti ja kuvat PO


torstai 18. elokuuta 2016

AMPUMATUKI JAHTITORNIIN

Hyvä ampumatuki on perusta onnistuneelle riistalaukaukselle. Paras ampumatuki olisi tietenkin ampumapöytä tai vähintään tuki aseen takaosalle. Aina ei ole mahdollista ampua kunnon tuelta. Mikäli käytät useita eri jahtitorneja tai metsästät vieraana tuntemattomassa paikassa on liikuteltava ampumatuki hyvä ratkaisu. Tämän kaiteeseen laitettavan ampumatuen voit täyttää haluamallasi täytteellä.



Mikäli tiedät, ettei tukea tarvitse mukana kovinkaan paljoa kanniskella tai teet tuesta jahtikoppiin tai -torniin pysyvämmän ratkaisun, niin voit täyttää tuen vaikka kokonaan puhallushiekalla. Kevyimmän version saa mm. airsoft-kuulilla täytettynä ja medium-painoisen hylsyjen kiillotuspurulla. Sivulerpakkeet on kuitenkin hyvä täyttää tasapuolisesti raskaammalla täytteellä, jotta tuki pysyy hyvin paikoillaan kaiteessa tai alustassaan.

Oman tukeni sivulerpakkeet täytin puhallushiekalla ja varsinaisen tukityynyn lintujen ruokintaan tarkoitetulla pähkinäsekoituksella. Pähkinäsekoituksen piti olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta se on osoittautunut toimivaksi. 

Täytteet kannattaa laittaa kosteudelta suojaan vaikka minigrip-pusseihin tai ohuempiin pakastepusseihin. Pussissa täyte myös pysyy varvemmin, eikä valu ulos mikäli täyttöaukon vetoketju aukeaa vahingossa.




Vastaavanlaisia tuotteita on eri hintaisia ja laatuisia.


Teksti ja kuvat PO

keskiviikko 10. elokuuta 2016

PIENPETOPYYNTI - varasuunnitelma

Aiemmassa kirjoituksessani https://nordichunt.blogspot.fi/2016/07/loukkupyyntiin-valmistautuminen-12.html mainitsin varasuunnitelmaksi supien väijyntä- tai houkuttelumetsästyksen. Pyynti on tapahtunut joko väijymällä supien kulkureiteillä, houkuttelemalla haaskoilla tai hätääntyneen saaliseläimen ääntä matkimalla.

Hornady V-Max & Sierra Varminter HP
Alkukaudesta pienpetojen nahoilla ei ole arvoa, joten olen päätynyt metsästyspatruunaa valitessani käyttämään nopeasti laajenevia ns. varmint-luoteja. Käytän pääsääntöisesti kahta luotityyppiä, Hornadyn V-max ja Sierran Varmint HP luoteja. Kyseisten luotien pysäytysteho on hyvä ja pienpeto menettää henkensä välittömästi. Ampumapaikalle ei myöskään tarvitse hakea koiraa jäljestystä varten.

Supi ammuttu .30-06 Hornady V-Max patruunalla
Metsästysaseet sen sijaan vaihtuvat riippuen jahtipaikasta ja -tavasta. Husqvarna metsästyskiväärissäni https://nordicguns.blogspot.fi/ käytän Sierran Varminter-luotia. 30-kaliiperisissa kivääreissäni ja 222-yhdistelmäaseessani käytän Hornadyn V-Maxia.

Husqvarna 6,5x55SE & Hornady Varminter HP (amet 100m)

V-Max .30-06 amet 100m (kasa mitattu osumien ulkoreunoilta)

Sierran Varminter-luodit ovat reikäpäisiä ja Hornadyn V-max-luodit ovat polymeerikärjellä varustettuja. Luodit ovat osoittautuneet käytössäni tarkoiksi ja tehokkaiksi pienpetojen pysäyttäjiksi. Kyseiset luodit ovat olleet mieluisia luoteja ladata ja käyttää. Jahtipaikoissani ampumamatkat eivät ole kovinkaan pitkiä. Kohdistan aseeni 50-100 metrin etäisyyksille. Pienpetojen pillityksessä on hyvä kohdistaa kivääri 150 metrin etäisyydelle. Etukäteen tiedetyt maasto-olosuhteet määräävät kuitenkin kohdistusetäisyydet.

V-Max

Linkit luodinvalmistajien sivuille;



Teksti ja kuvat PO


maanantai 1. elokuuta 2016

Loukkupyyntiin valmistautuminen 2/2

Syötit voi aluksi heitellä loukun ympäristöön ja sisälle loukkuun. Mitä enemmän syöttiä sen paremmat ja houkuttelevammat hajut leviää lähiympäristöön. Laukaisunaruna voi käyttää kestävää siimaa tai  narua. Laukaisunaru voidaan kiinnittää syöttiin lävistäen tai syötin ympäri sitoen. 

Syötti laukaisunaruineen asetetaan loukun umpinaiseen päätyyn. Syöttiin kiinnitettävän laukaisunarun saa parhaiten pujotettua loukun päädyn läpi esim kepillä, jonka päähän on kiinnitetty taivutettu naula. Keppiä apuna käyttäen on helppoa siirellä myös syöttiä.


Syöttikeppi

Mikäli syötti on sijoitettu keskelle loukkua tai ulkoreunalle, on vaarana supin vahingoittuminen jäädessään lauenneen yläosan alle. Näin ei saa tapahtua. Loukun ulkopuolelle sivuille voi laittaa ohjureiksi puunrungot, joilla ohjataan supien kulkua turvallisemmin loukun sisälle.

Vielä ennen laukaisunarun asettamista laukaisimeen, on syytä tarkistaa loukun yläosan oikea laukeaminen ja alasputoaminen. Näin tehtynä varmistetaan, ettei ylä- ja alaosan väliin jää mitään tyhjää tilaa mistä loukkuun jäänyt supi pääsisi pakenemaan. Samalla säädetään sopiva korkeus loukun yläosalle. 

Seuraavaksi viritetään loukku. Virittäminen tapahtuu siten, että loukun yläosan kannatin-naru tai -ketju, sekä syötin laukaisunaru (kuvassa punainen naru) asennetaan laukaisimeen. 


Loukun yläosan kannatinketju

Laukaisin valmiina



Loukku pitää tarkastaa kerran vuorokaudessa. Mikäli ei viitsi käydä tarkastamassa loukkua päivittäin kannattaa hankkia loukkuvahti. Loukkuvahti lähettää tarvittaessa tilatiedon, sekä hälyttää loukun laukeamisen. Tiedot loukkuvahti lähettää tekstiviestillä.

Loukkuvahti asennettuna
Myös lähettävä riistakamera käy vallan mainiosti. Loukku tulee kuitenkin tarkastaa, mikäli loukulta ei ole tullut vuorokauden aikana kuvaa. Loukkuvahtiin palaan uudelleen tarkemmin syksyn aikana.


Loukku viritetty ja valmiina pyyntiin


Teksti PO kuvat PO ja LO