Kauden viimeinen.

Valkohäntäpeuran vahtimismetsästyksessä tulee usein ammuttua ensimmäinen näkyviin tullut, kannanhoitosuunnitelman mukainen yksilö. Joskus kannattaisi kuitenkin odotella rauhassa. Hirvenmetsästyksen yhteydessä, tietyn peurayksilön vahtimismetsästyksessä tai pelkästään kameran kanssa luonnossa ollessa, näkee peuroja paljon enemmän. Tuolloin joutuu odottamaan toivottavaa tilannetta hivenen kauemmin. Odottaminen joskus palkitaan. Luonto tarjoaa parhaan näytelmän, kun sille antaa siihen mahdollisuuden.

Tammikuun viimeisellä viikolla maanantai-iltana oli näkyvyys erittäin huono. Lunta satoi taivaan täydeltä huonontaen peurojen ruokintapaikan ympäristön tarkkailua. Ruokintapaikan vieressä oli pelto ja pellon takana metsä. Kytiskopilta oli metsän rajaan matkaa yli 100 metriä. Kyseinen kytiskoppi ja ruokintapaikka ovat naapuriseuran ylläpitämiä. Kuulumme samaan yhteislupa-alueeseen ja yhteistyö metsästysseurojemme välillä on mutkatonta ja ympärivuotista.

Tällä kertaa metsästysseurallani oli jäljellä enää vain yksi puolikas peuralupa. Puolikkaalla luvalla sai ampua peuran vasan. Naapuriseuralla oli paremmin vasoja tarjolla kuin oman metsästysseurani alueella. Vahtimismetsästys vieraassa paikassa tuo mukavasti vaihtelua, mutta tuo mukanaan myös haasteita. Talvella pakkasella ja lumipyryssä valkohäntäpeurat ovat lumen peittämiä, tuuheaturkkisia ja pään muodot ovat jo aikuisen ja vasan kesken aika lähellä toisia.

Vasan koko aikuisen rinnalla paljastaa parhaiten, ettei kyseessä ole esimerkiksi ylivuotinen valkohäntäpeura. Aina ei pääse vasoja vertaamaan aikuisen rinnalla, sillä vasojen emä saattaa olla jossain muualla. Oman seuran ruokintapaikalla vasan erottaa helpoiten tuttujen rakenteiden takia, joihin mahdollista vasaa on helpompaa verrata ja varmistua, ettei kyseessä ole esimerkiksi pienikokoinen ylivuotinen naaraspeura. Nyt olin siis kaukana tutusta ympäristöstä, jota haittasi lisäksi sakea lumipyry ja hämärä.

Kytisiltaan olin varustautunut uudella 30-06 kiväärilläni, tähtäinkiikarilla ja kaupasta ostamilla Sellier & Bellot eXergy Blue kupariluotipatruunoilla. Patruunat kävivät tarkasti kiväärissäni ja olin jo muutamat rusakotkin ampunut kyseisillä patruunoilla. Tarkkuudesta huolimatta en ollut varma luodin toimivuudesta peuran kokoluokassa. Onko patruunan luodin maaliballistiikka vastaavanlainen kuin itseladatuissa Barnesin Tipped tsx- kupariluodeilla. Se selviäisi paremmin, jos vain pääsisin ampumaan ja käyttämään viimeisen jäljellä olevan luvan.

Metsästyskaveri, naapuriseuran jahtipäällikkö kertoi peurojen tulevan ruokinnalle jo hyvissä ajoin, heti hämärän laskettua. Tammikuun lopussa se tarkoitti, että jahtitorniin oli hyvä mennä illalla jo  viiden jälkeen. Torniin päästyäni ei tarvinnut kauaa odotella, kun huomasin pellon takana olevat peurat. Peurat kuikuilivat metsän ja pellon rajalla katsellen kohti ruokintapaikkaa. Lumipyry haittasi sen verran näkyvyyttä, etten pystynyt tunnistamaan minkälaisia valkohäntäpeuroja oli tulossa kohti ruokintapaikkaa. Täytyi vain odotella rauhassa ja nauttia luonnon tarjoamasta ohjelmasta.

Ensimmäisenä pellon ylittämiseen ryhtyi pienikokoinen peura. Näkyvyys oli huono ja aavistelin peuran olevan vasa, mutta myös mahdollisesti ylivuotinen naaras. Seuraavana peltoa lähti ylittämään vastaavanlainen saman kokoinen peura. Sitten tuli nuori pukki. Viimeisenä pellon yli tuli naaraspeura ja isompi peurapukki. Ensimmäisenä ruokinnalle tulleet ryhtyivät syömään tarjolla olevaa rehua ja suolavedellä ruiskutettua ja kuivattuja lehtipuiden kerppuja. Pienimmät peuroista joutuivat tekemään tilaa viimeisenä paikalle tulleille urospeuroille. Naaraspeura sen sijaan jäi vahtimaan ruokintapaikan ympäristöä.

Tarkkailin peuroja katselukiikareilla ja kiikaritähtäimen pienimmällä suurennoksella. Pienin 2,5 kertaa suurentava suurennos oli paras suurennos 30 metrin päässä olevalle ruokinnalle. Näkyvyys kiikaritähtäimen tarjoamassa kuvassa oli avara ja valoisa. Punapisteen säädeltävyys oli erinomainen himmeimmillä asetuksilla. Käytettävissä olevat varusteet olivat siis kunnossa. Nyt täytyi vain tunnistaa mahdolliset vasat muista peuroista.

Pienemmät tekivät tilaa isommille ja jos ei heti tehnyt tilaa, saattoi saada kivuliaan tökkäisyn viereisen peurapukin sarvista. Välillä pienimmät menivät rohkeasti pukkien viereen ottamaan oman osansa ruokintapaikan tarjoilusta. Tällöin pystyin varmistumaan, että ruokinnan pienimmät olivat kaksoisvasat, joiden emä vahti ruokintapaikan ympäristöä hivenen kauempaa. Vasat kävivät välillä emänsä luona ja ottivat mittaa toisistaan harjoitellen tulevaa aikuiselämää varten. Valitettavasti toinen vasoista ei pääse aikuisikään asti, vaan hyvällä tuurilla ruokalautaselleni.

Jonkin ajan kuluttua vasat menivät takaisin ruokinta-automaatille. Tällä kertaa toinen uroksista antoi lähdöt ruokintakaukalon ääreltä pienemmälle vasoista. Vasa otti spurtin noin 50 metrin päähän vastapäätä kytiskoppiani. Nyt tuli minun vuoroni. Säädin tähtäimen suurennoksen ja valopisteen kirkkauden sopivaksi. Tähtäsin etulavan taakse ja puristin liipaisimesta.

Laukaus kajahti ja muut peurat katosivat ruokinnalta. Vasa jota ammuin juoksi noin 20 metriä viereiseen peltoon ja kaatui hankeen. Tein uuden latausliikkeen ja säädin tähtäimen suurennosta pienemmälle. Pienemmällä suurennoksella sain laajemman näkökentän ja olin paremmin valmiina mahdollista paikkolaukausta varten, mikäli vasa yrittäisi nousta uudelleen ylös. Tällä kertaa vasa ei noussut. Näin tähtäimen läpi vasan pään retkahtavan hankeen. Se oli siinä, kauden viimeinen.

Kauden viimeinen peura.

Tyhjensin kiväärin patruunoista ja pakkasin tavarat reppuuni. Jahtitornin ovi lukkoon ja alas tornista vasan hakuun. Suolistin vasan ja otin parhaat sisäelimet talteen muovipussiin. Vasan nostin ahkioon ja vedin autolle. Ahkio mahtui juuri ja juuri auton takakonttiin. Metsästysseuran nylkypaikalle päästyäni nyljin vasan ja valokuvasin luodin sisä- ja ulostuloreiän. Luoti oli toiminut kupariluodin tavoin. Siisti sisäänmenoreikä kohdassa, johon olin tähdännyt ja hivenen isompi ulostuloreikä. Ei ärsyttäviä lyijysirpaleita vasan kehossa. Puhdasta ja hyvää riistalihaa. Vasan punnittu teuraspaino oli 22,2 kg.

eXergy Blue- luodin (30-06) ulostuloreikä

Luodin sisään- ja ulostuloreiät (kuvat suuremmaksi klikkaamalla)

Kulunut metsästyskausi oli hirvieläinten osalta onnistunut hyvin. Tilanteita ja tapahtumia oli mukavasti. Hirvieläinten metsästyksessä parhaat kuukaudet jahtien osalta oli syyskuun lopun ja lokakuun välinen aika. Seuraava jahtikausi kannattaa aloittaa mahdollisuuksien mukaan hyvissä ajoin, ettei kauden loppua kohden tule liian kiire. Oman seurani alueella ammuttiin enemmän naaraspeuroja kuin urospeuroja. Tavoitteena oli kannan kasvun pysäyttäminen. Kevään ja alkukesän aikana saa jonkinlaisen kuvan jäljelle jääneestä kannasta. Tuolloin on mukava seurailla hirvieläimiä kameran kanssa.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.