Metsästyksenjohtajan perustaidot, valkohäntäpeuran biologia.

"Tiheydeltään peurakanta koko Kanta-Hämeen alueella on varsin pieni (noin 1 peurayksilö / 20 000 hehtaaria). On kuitenkin uskottavaa, että kanta tulee lisääntymään tulevina vuosina, sillä tarjoaahan alue lajille samantapaisia elinympäristöjä kuin esimerkiksi Lounais-Häme, missä peuroja on nykyisin runsaanlaisesti. Arvioisin koko Kanta-Hämeen valkohäntäpeuramääräksi tällä hetkellä noin 100 yksilöä eli 3-4 prosenttia maan peurakannasta."

Yllä olevan tekstin on kirjoittanut Pekka Moilanen vuonna 1968 julkaistun Suomen Riista (nide 20) kirjaseen. Lainattu teksti oli artikkelista; Valkohäntäpeuran leviämisestä ja kannan suuruudesta Kanta-Hämeen alueella.

Tieteellistä tietoa valkohännistä eri vuosikymmeniltä.

Kirjassa Valkohäntäpeura, elintavat - metsästys - riistanhoito (Otava 1986), sivulta 53 alkaen Pekka Moilanen kirjoittaa valkohäntäpeurojen kannan kehityksestä Suomessa muun muassa seuraavaa:

"Peurakannan arvioitiin kaksinkertaistuneen vuodesta 1973 vuoteen 1976. Tällöin määrä oli ylittänyt kahdenkymmenentuhannen rajan. Syksyllä 1978 ennen jahtikautta kokonaiskanta oli jo 35 000 yksilöä. Huipun saavutti vuosi 1980, jolloin määrä oli 42 000 yksilöä."

Ensimmäiset valkohäntäpeurat saapuivat Yhdysvalloista Suomeen 8.9.1934 S/S Scanmail rahtilaivalla Hietalahden satamaan. Kyydissä oli yhteensä viisi peuraa (pukki ja neljä naarasta). Peurojen Suomeen siirtoistutuksen idean isänä oli varatuomari Eino A. Aaltio, joka toimi tuolloin Suomen konsulina Yhdysvalloissa.

Tätä kirjoittaessa Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomessa on arviolta 98 000 valkohäntäpeuraa. Valkohäntäpeuran levinneisyys Suomessa on menestystarina. Vaikka kanta on Suomessa tällä hetkellä erittäin vahva ja joillain alueilla liian suuri, niin kannan rakenteen suhteen on vielä töitä edessä.

Valkohäntäpeuran biologia opas

Suomen riistakeskus on julkaissut vuodelle 2018 Mikael Wikströmin kirjoittaman oppaan: metsästyksenjohtajan perustaidot, valkohäntäpeuran biologia. Opaskirjanen on tarkoitettu metsästyksenjohtajille ja sitä ovat jakaneet muun muassa riistanhoitoyhdistykset hirvipalaverien yhteydessä metsästysseurojen metsästyksenjohtajille.

Jaetun koulutusmateriaalin tavoitteena on helpottaa metsästyksenjohtajan työtä. Valkohäntäpeuran biologia on jatkoa aiemmin jaetulle metsästyksenjohtajan perustaidot koulutusmateriaalille. Tulossa on vielä kaksi biologiaosuutta lisää, jotka käsittelevät metsäkaurista ja kuusipeuraa.

Koulutusmateriaali tulee tarpeeseen. Valkohäntäpeuraa metsästetään erisuuruisilla metsästysalueilla, joko oman seuran toimesta tai yhteislupa-alueella useamman seuran toimesta. Metsästystapoja on erilaisia. On ajojahteja koiralla tai miesajolla, hiipimällä, sekä vahtimalla eläinten kulkureiteillä, viljelyksillä ja ruokintapaikoilla. Jos on erilaisia metsästystapoja, niin on myös runsaasti metsästäjien mielipiteitä siitä milloin, mitä ja miten valkohäntiä tulisi metsästää.

Kun tarkastellaan historiaa taaksepäin ja luetaan vanhoja riistatutkijoiden julkaisuja ovat tutkijat huomauttaneet jo tuolloin hyvän sarviaineksen omaavien peurojen tärkeydestä ja niiden säästämisestä.

Nyt esittelyssä olevassa oppaassa käsitellään valkohäntäpeuran tunnistamista, lisääntymistä, kannanvaihtelun perusmekanismeja ja valkohäntäpeurakannan säätelemistä. Oppaassa on runsaasti valokuvia ja kuvitusta.

Valkohäntäpeurasta on tullut monelle metsästysseuran jäsenelle tärkein ja mieluisin saaliseläin. Jos metsästysseurassa on selkeä työjärjestys ja metsästyksenjohtaja keskittyy ensisijaisesti turvalliseen metsästykseen, on oikeudenmukainen ja toimii tehtävässään määrätietoisesti, onnistuu jahdit varmasti hyvin.

Riistakeskuksen ohjekirjanen on hyödyllinen opas metsästyksenjohtajan työkalupakkiin. Parasta tietenkin olisi jos kaikki valkohäntäpeuran metsästykseen osallistuvat lukisivat kyseisen oppaan.

Metsästyksenjohtajan perustaidot materiaalin on tuottanut Suomen riistakeskuksen Hirvieläinten kannanhoidon kehittäminen hanke maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella.

Teksti ja kuvat; P.O.

Lähteet; Suomen Riista 20, kirja (Suomen riistanhoitosäätiö 1968). Valkohäntäpeura, elintavat-metsästys-riistanhoito (Otava 1986). Metsästyksenjohtajan perustaidot, Valkohäntäpeuran biologia ohjekirja (Riistakeskus 2018)