NordicGuns- ja NordicHunt- sivut yhdistyvät. Nordichunt- sivuille kirjoittaminen on siirtynyt sivulle JahtiAse. Nordichunt- sivut jäävät edelleen luettavaksi, mutta uudet julkaisut siirtyvät uuteen osoitteeseen www.jahtiase.fi
P.O.
perjantai 26. heinäkuuta 2019
maanantai 27. toukokuuta 2019
JOCKER Trio Battue Extremum 12/70 haulikonpatruuna.
Euroopassa on noin seitsemän miljoonaa metsästäjää. Ranska ja ranskankieliset alueet ovat EU- alueen suurimpia metsästäjämäärällä mitattuna. Vuonna 2015 Ranskassa oli noin 67 miljoonasta asukkaasta metsästäjiä 1,1 miljoonaa. Ranskassa metsästys ei ole pelkästään varakkaiden harrastus, vaan metsästystä harrastetaan lähes kaikissa yhteiskuntaluokissa, varsinkin maaseudulla. Suuren metsästäjä- ja urheiluampujamäärän johdosta Ranskasta löytyy myös muutamia patruunoiden valmistajia.
Olen aiemmin esitellyt Nobel Sport- konserniin kuuluvan ranskalaisen FOB- patruunatehtaan kuparihaulipatruunan. Tällä kertaa esittelen ranskalaisen Shoot Hunting Outdoorin valmistaman Jocker Trio Extremum patruunan. Shoot Hunting Outdoor on perustettu vuonna 2011. Tuolloin yritys otti haltuunsa Jocker- patruunoiden valmistamisen. Jocker- patruunamerkki on vuodelta 1974. Yritys valmistaa haulikonpatruunoita metsästäjille ja urheiluampujille. Yhtiön perustaja on työskennellyt aiemmin Tunet- patruunatehtaan palveluksessa, joten tietotaitoa haulikonpatruunoista on kertynyt vuosien varrella.
Jocker- patruunoita saa eri latauksilla 28-, 16-, 20- ja 12- kaliipereissa. Nyt esittelyssä olevan Jocker Trio Battue Extremum 12/70 patruunan rakenne koostuu seuraavista komponenteista: patruunan messinkisestä kannasta (mitattu 23 mm), nallista, muovihylsystä, muovisesta haulikupista, ruudista ja hauliannos kolmesta eri kokoluokasta ja materiaalista.
Jocker Trio Battueta saa kahdella eri haulilajitelmalla. Esittelyn patruunat ovat ladattu numeroilla 5,6 ja 7. Haulien halkaisijat ovat siis milleissä; 3,0 mm, 2,75 mm ja 2,5 mm. Patruunaa saa myös 4,5 ja 6 numeron hauleilla ladattuna. Molemmat eri haulilajitelmien patruunat on 38 gramman haulilatauksella.
Latauksessa on kolmea eri haulikovuutta. Tavallisten lyijyhaulien lisäksi osa latauksen lyijyhauleista on kuparoitu ja niklattu. Kuparoidut haulit ovat patruunassa päällimmäisinä, keskimmäisinä niklatut ja alimmaisina tavalliset lyijyhaulit. Haulit on siis ladattu patruunaan kokojärjestyksessä. Patruunan ruuti on kaksikomponenttinen lehtiruuti.
CIP- hyväksytyt patruunat on pakattu kymmenen patruunan pahvirasiaan. Patruunatietojen ja varoitustekstien lisäksi rasiasta löytyy myös kansainväliset haulikokomerkinnät. Patruunoiden lähtönopeustietoja ei rasiasta kuitenkaan löydy. Lähtönopeudet täytyy siis itse mitata koeammunnoilla. Pitemmittä puheitta siirrytään ampumaradalle testiolosuhteisiin.
Ennen ampumaradalle lähtöä purin kuitenkin yhden patruunan haulimäärän laskemista ja komponenttien lähempää tutkimista varten. Haulien joukosta löytyi vain muutama epämuodostunut hauli. Yhteensä hauleja oli patruunassa 334 kappaletta. Lyijyhauleja 83 kpl, niklattuja hauleja 109 kpl ja kuparoituja hauleja 142 kappaletta.
Patruunoiden nopeus- ja haulikuviotestin koeammuin 35 metrin etäisyydeltä 120 cm x 120 cm kokoiseen maalitauluun. Ampumaetäisyyden mittasin Leupoldin laseretäisyysmittarilla. Koeammunnat suoritin ampumapöydältä tuettuna. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin Pro Chrono Digital- luodinnopeusmittarilla yhden metrin etäisyydeltä.
Patruunoita koeammuin yhteensä neljä kappaletta. Koeammunnan aikana oli lämpötila + 11 astetta. Koeammunnat ammuin Winchesterin 12/76 kaliiperin päällekkäispiippuisella haulikolla. Supistajana käytin Carlson`s Ported Cremator Mid Range tarvikesupistajaa. Luotettavaa materiaalia haulien uppouman selvittämiseksi minulla ei ollut, joten patruunoiden testaaminen jäi ainoastaan lähtönopeuden ja haulikuvion tarkasteluun.
Mitatut patruunoiden lähtönopeudet (V1) olivat 395 - 412 m/s väliltä. Patruunoiden lähtönopeuksien keskiarvo on 405 m/s. Patruunoiden osumaprosentit halkaisijaltaan 75 cm kokoisessa maalitaulussa olivat seuraavanlaiset. 1 laukaus; osumaprosentti 75% ja tiheyden luku 2,36, sekä aukkojen määrä yksi (1). 2 lks; 74% / 1,92 ja aukkoja yksi (1). 3 lks; 75% / 2,21 ja aukkoja kaksi (2). 4 lks; 72% / 1,94 ja aukkoja yksi (1). Osumaprosenttien keskiarvo oli 74 ja aukkojen 1,25.
Patruunat antoivat haulikossani valitsemallani tarvikesupistajalla mielestäni hyvää haulikuviota. Tulee kuitenkin huomioida, että haulikuviot ja osumaprosentit ovat supistusasteelta täyssuppean luokkaa. Kyseisiä haulikuvioita pääset katsomaan Koeammunta.net sivulla.
Pääsin testaamaan patruunan toimivuutta myös metsästystilanteessa. Pakkasta oli talvisäässä muutama astetta ja etäisyyttä liikkuvaan supikoiraan noin 20 metriä. Yksi laukaus ja supin liike pysähtyi. Talvella pienriistaan kannattaa tosin käyttää isommilla hauleilla ladattuja patruunoita kuin nyt käytin. Käyttämäni patruunan haulikoko saattaisi soveltua paremmin metsästyskauden alkuun.
Ehkä kolmen haulikoon patruuna on joissain tilanteissa tavallista patruunaa monipuolisempi. Joka tapauksessa patruunan soveltuvuuden omaan haulikkoon saa parhaiten selville koeampumalla. Nyt testaamani patruunat toimivat haulikkossani tarvikesupistajalla ammuttaessa hyvin ilman suurempia aukkoja.
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Video; P.O.
 |
| Jocker Trio Battue Extremum 12/70 |
 |
| Muovihylsyiset 12/70 Jocker- patruunat |
Jocker Trio Battueta saa kahdella eri haulilajitelmalla. Esittelyn patruunat ovat ladattu numeroilla 5,6 ja 7. Haulien halkaisijat ovat siis milleissä; 3,0 mm, 2,75 mm ja 2,5 mm. Patruunaa saa myös 4,5 ja 6 numeron hauleilla ladattuna. Molemmat eri haulilajitelmien patruunat on 38 gramman haulilatauksella.
 |
| Kansainväliset haulikokomerkinnät |
CIP- hyväksytyt patruunat on pakattu kymmenen patruunan pahvirasiaan. Patruunatietojen ja varoitustekstien lisäksi rasiasta löytyy myös kansainväliset haulikokomerkinnät. Patruunoiden lähtönopeustietoja ei rasiasta kuitenkaan löydy. Lähtönopeudet täytyy siis itse mitata koeammunnoilla. Pitemmittä puheitta siirrytään ampumaradalle testiolosuhteisiin.
 |
| Jocker Trio Battue Extremum patruunan komponentit. |
 |
| Jocker patruunoiden koeammunta. |
Patruunoita koeammuin yhteensä neljä kappaletta. Koeammunnan aikana oli lämpötila + 11 astetta. Koeammunnat ammuin Winchesterin 12/76 kaliiperin päällekkäispiippuisella haulikolla. Supistajana käytin Carlson`s Ported Cremator Mid Range tarvikesupistajaa. Luotettavaa materiaalia haulien uppouman selvittämiseksi minulla ei ollut, joten patruunoiden testaaminen jäi ainoastaan lähtönopeuden ja haulikuvion tarkasteluun.
Mitatut patruunoiden lähtönopeudet (V1) olivat 395 - 412 m/s väliltä. Patruunoiden lähtönopeuksien keskiarvo on 405 m/s. Patruunoiden osumaprosentit halkaisijaltaan 75 cm kokoisessa maalitaulussa olivat seuraavanlaiset. 1 laukaus; osumaprosentti 75% ja tiheyden luku 2,36, sekä aukkojen määrä yksi (1). 2 lks; 74% / 1,92 ja aukkoja yksi (1). 3 lks; 75% / 2,21 ja aukkoja kaksi (2). 4 lks; 72% / 1,94 ja aukkoja yksi (1). Osumaprosenttien keskiarvo oli 74 ja aukkojen 1,25.
Patruunat antoivat haulikossani valitsemallani tarvikesupistajalla mielestäni hyvää haulikuviota. Tulee kuitenkin huomioida, että haulikuviot ja osumaprosentit ovat supistusasteelta täyssuppean luokkaa. Kyseisiä haulikuvioita pääset katsomaan Koeammunta.net sivulla.
 |
| Jocker- patruuna, hylsy ja supikoira |
Ehkä kolmen haulikoon patruuna on joissain tilanteissa tavallista patruunaa monipuolisempi. Joka tapauksessa patruunan soveltuvuuden omaan haulikkoon saa parhaiten selville koeampumalla. Nyt testaamani patruunat toimivat haulikkossani tarvikesupistajalla ammuttaessa hyvin ilman suurempia aukkoja.
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Video; P.O.
keskiviikko 20. helmikuuta 2019
PASSIVAHTI
Elokuun alussa
alkava vieraspetopyynti on hyvää aikaa riistanhoitotyölle.
Tuolloin nuorien supikoirien saaminen loukkuun on tuloksellista.
Vanhemmat supikoirat ovat hivenen varovaisempia loukkujen suhteen
loppukesästä ja alkusyksystä. Jos täysikäiset supit eivät mene loukkuun pääsuunnitelman
mukaisesti, tulee ottaa käyttöön varasuunnitelma. Varasuunnitelma
sisältää houkuttelun tai kyttäysjahdin.
Kyttäysjahti
hämärässä ja jatkuva valppaana oleminen pidemmällä ajalla
rasittaa silmiä, varsinkin jos kyseessä on pienempi riista.
Vieraspetopyynnin apulaitteena passivahti on mainio laite. Kyseinen
elektroninen laite on ollut käytössäni vuoden verran ja se on
toiminut ongelmitta. Laitepakettiin kuuluu vastaanotin ja lähettävä
liiketunnistin/lähetin kiinnityshihnoineen sekä
korvanappikuuloke. Vastaanottolaitteessa on on/off-kytkin, sekä
volume-säädin. Mukana paketissa on suomenkieliset käyttöohjeet.
 |
| Passivahtipaketti |
Liiketunnistin
asennetaan oletettavaan tai mielellään tiedossa olevaan riistan
kulku- tai ruokailusuuntaan noin 5-10 metrin etäisyydelle.
Liiketunnistimen sektori on 90 astetta. Liiketunnistin asennetaan
paikoilleen virtakatkaisin ylöspäin. Liiketunnistimen maksimi
lähetysetäisyys voi vaihdella maastosta riippuen noin 50-100 metrin
välillä. Liiketunnistin tulee asentaa siten, ettei edessä ole
oksia tai muita esteitä.
 |
| Passivahti asennettuna riistakameran alapuolelle. |
Laitteen käyttö on
yksinkertaista. Kytketään liiketunnistin päälle laitteen
virtanapista. Liiketunnistimen ollessa päällä ja reagoidessa
kohteeseen sen etupinnassa syttyy punainen merkkivalo. Seuraavaksi
kytketään vastaanotin päälle vastaanottimen on/off-kytkimestä.
Vastaanottolaitteen ollessa toiminassa laitteen punainen merkkivalo
palaa jatkuvasti.
 |
| Passivahti sivulta |
Korvanapin
volume-taso kannattaa säätää sopivalle tasolle ennen kyttäämisen
aloittamista, ettei liian kovalle säädetty hälytysääni turhaan säikäytä metsästäjää. Vastaanottimen punainen
merkkivalo on hämärässä liian kirkas ja se kannattaa peittää
vaikka teipillä.
Passivahteja löytyy
markkinoilta erilaisia ja hintaisia. Tämän passivahdin löysin
paikallisen tavaratalon löytölaarista hintaan 20€. Tuotteen
hinta-laatusuhde oli siis kohdillaan.
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Julkaisijan kommentti päivitykseen liittyen: Tämä blogiaihe on julkaistu jo aiemmin muutama vuosi sitten. Sovellushäiriön takia blogijuttu siirtyi uusimmaksi aiheeksi. Se tuskin häiritsee lukijoita. Tähän vuoden aikaan passivahti on hyvä lisäapu rusakoiden ja pienpetojen vahtimismetsästyksessä. 20.2.2019 / P.O.
Kuvat; P.O.
Julkaisijan kommentti päivitykseen liittyen: Tämä blogiaihe on julkaistu jo aiemmin muutama vuosi sitten. Sovellushäiriön takia blogijuttu siirtyi uusimmaksi aiheeksi. Se tuskin häiritsee lukijoita. Tähän vuoden aikaan passivahti on hyvä lisäapu rusakoiden ja pienpetojen vahtimismetsästyksessä. 20.2.2019 / P.O.
sunnuntai 17. helmikuuta 2019
P.O.
keskiviikko 13. helmikuuta 2019
Kauden viimeinen.
Valkohäntäpeuran vahtimismetsästyksessä tulee usein ammuttua ensimmäinen näkyviin tullut, kannanhoitosuunnitelman mukainen yksilö. Joskus kannattaisi kuitenkin odotella rauhassa. Hirvenmetsästyksen yhteydessä, tietyn peurayksilön vahtimismetsästyksessä tai pelkästään kameran kanssa luonnossa ollessa, näkee peuroja paljon enemmän. Tuolloin joutuu odottamaan toivottavaa tilannetta hivenen kauemmin. Odottaminen joskus palkitaan. Luonto tarjoaa parhaan näytelmän, kun sille antaa siihen mahdollisuuden.
Tammikuun viimeisellä viikolla maanantai-iltana oli näkyvyys erittäin huono. Lunta satoi taivaan täydeltä huonontaen peurojen ruokintapaikan ympäristön tarkkailua. Ruokintapaikan vieressä oli pelto ja pellon takana metsä. Kytiskopilta oli metsän rajaan matkaa yli 100 metriä. Kyseinen kytiskoppi ja ruokintapaikka ovat naapuriseuran ylläpitämiä. Kuulumme samaan yhteislupa-alueeseen ja yhteistyö metsästysseurojemme välillä on mutkatonta ja ympärivuotista.
Tällä kertaa metsästysseurallani oli jäljellä enää vain yksi puolikas peuralupa. Puolikkaalla luvalla sai ampua peuran vasan. Naapuriseuralla oli paremmin vasoja tarjolla kuin oman metsästysseurani alueella. Vahtimismetsästys vieraassa paikassa tuo mukavasti vaihtelua, mutta tuo mukanaan myös haasteita. Talvella pakkasella ja lumipyryssä valkohäntäpeurat ovat lumen peittämiä, tuuheaturkkisia ja pään muodot ovat jo aikuisen ja vasan kesken aika lähellä toisia.
Vasan koko aikuisen rinnalla paljastaa parhaiten, ettei kyseessä ole esimerkiksi ylivuotinen valkohäntäpeura. Aina ei pääse vasoja vertaamaan aikuisen rinnalla, sillä vasojen emä saattaa olla jossain muualla. Oman seuran ruokintapaikalla vasan erottaa helpoiten tuttujen rakenteiden takia, joihin mahdollista vasaa on helpompaa verrata ja varmistua, ettei kyseessä ole esimerkiksi pienikokoinen ylivuotinen naaraspeura. Nyt olin siis kaukana tutusta ympäristöstä, jota haittasi lisäksi sakea lumipyry ja hämärä.
Kytisiltaan olin varustautunut uudella 30-06 kiväärilläni, tähtäinkiikarilla ja kaupasta ostamilla Sellier & Bellot eXergy Blue kupariluotipatruunoilla. Patruunat kävivät tarkasti kiväärissäni ja olin jo muutamat rusakotkin ampunut kyseisillä patruunoilla. Tarkkuudesta huolimatta en ollut varma luodin toimivuudesta peuran kokoluokassa. Onko patruunan luodin maaliballistiikka vastaavanlainen kuin itseladatuissa Barnesin Tipped tsx- kupariluodeilla. Se selviäisi paremmin, jos vain pääsisin ampumaan ja käyttämään viimeisen jäljellä olevan luvan.
Metsästyskaveri, naapuriseuran jahtipäällikkö kertoi peurojen tulevan ruokinnalle jo hyvissä ajoin, heti hämärän laskettua. Tammikuun lopussa se tarkoitti, että jahtitorniin oli hyvä mennä illalla jo viiden jälkeen. Torniin päästyäni ei tarvinnut kauaa odotella, kun huomasin pellon takana olevat peurat. Peurat kuikuilivat metsän ja pellon rajalla katsellen kohti ruokintapaikkaa. Lumipyry haittasi sen verran näkyvyyttä, etten pystynyt tunnistamaan minkälaisia valkohäntäpeuroja oli tulossa kohti ruokintapaikkaa. Täytyi vain odotella rauhassa ja nauttia luonnon tarjoamasta ohjelmasta.
Ensimmäisenä pellon ylittämiseen ryhtyi pienikokoinen peura. Näkyvyys oli huono ja aavistelin peuran olevan vasa, mutta myös mahdollisesti ylivuotinen naaras. Seuraavana peltoa lähti ylittämään vastaavanlainen saman kokoinen peura. Sitten tuli nuori pukki. Viimeisenä pellon yli tuli naaraspeura ja isompi peurapukki. Ensimmäisenä ruokinnalle tulleet ryhtyivät syömään tarjolla olevaa rehua ja suolavedellä ruiskutettua ja kuivattuja lehtipuiden kerppuja. Pienimmät peuroista joutuivat tekemään tilaa viimeisenä paikalle tulleille urospeuroille. Naaraspeura sen sijaan jäi vahtimaan ruokintapaikan ympäristöä.
Tarkkailin peuroja katselukiikareilla ja kiikaritähtäimen pienimmällä suurennoksella. Pienin 2,5 kertaa suurentava suurennos oli paras suurennos 30 metrin päässä olevalle ruokinnalle. Näkyvyys kiikaritähtäimen tarjoamassa kuvassa oli avara ja valoisa. Punapisteen säädeltävyys oli erinomainen himmeimmillä asetuksilla. Käytettävissä olevat varusteet olivat siis kunnossa. Nyt täytyi vain tunnistaa mahdolliset vasat muista peuroista.
Pienemmät tekivät tilaa isommille ja jos ei heti tehnyt tilaa, saattoi saada kivuliaan tökkäisyn viereisen peurapukin sarvista. Välillä pienimmät menivät rohkeasti pukkien viereen ottamaan oman osansa ruokintapaikan tarjoilusta. Tällöin pystyin varmistumaan, että ruokinnan pienimmät olivat kaksoisvasat, joiden emä vahti ruokintapaikan ympäristöä hivenen kauempaa. Vasat kävivät välillä emänsä luona ja ottivat mittaa toisistaan harjoitellen tulevaa aikuiselämää varten. Valitettavasti toinen vasoista ei pääse aikuisikään asti, vaan hyvällä tuurilla ruokalautaselleni.
Jonkin ajan kuluttua vasat menivät takaisin ruokinta-automaatille. Tällä kertaa toinen uroksista antoi lähdöt ruokintakaukalon ääreltä pienemmälle vasoista. Vasa otti spurtin noin 50 metrin päähän vastapäätä kytiskoppiani. Nyt tuli minun vuoroni. Säädin tähtäimen suurennoksen ja valopisteen kirkkauden sopivaksi. Tähtäsin etulavan taakse ja puristin liipaisimesta.
Laukaus kajahti ja muut peurat katosivat ruokinnalta. Vasa jota ammuin juoksi noin 20 metriä viereiseen peltoon ja kaatui hankeen. Tein uuden latausliikkeen ja säädin tähtäimen suurennosta pienemmälle. Pienemmällä suurennoksella sain laajemman näkökentän ja olin paremmin valmiina mahdollista paikkolaukausta varten, mikäli vasa yrittäisi nousta uudelleen ylös. Tällä kertaa vasa ei noussut. Näin tähtäimen läpi vasan pään retkahtavan hankeen. Se oli siinä, kauden viimeinen.
Tyhjensin kiväärin patruunoista ja pakkasin tavarat reppuuni. Jahtitornin ovi lukkoon ja alas tornista vasan hakuun. Suolistin vasan ja otin parhaat sisäelimet talteen muovipussiin. Vasan nostin ahkioon ja vedin autolle. Ahkio mahtui juuri ja juuri auton takakonttiin. Metsästysseuran nylkypaikalle päästyäni nyljin vasan ja valokuvasin luodin sisä- ja ulostuloreiän. Luoti oli toiminut kupariluodin tavoin. Siisti sisäänmenoreikä kohdassa, johon olin tähdännyt ja hivenen isompi ulostuloreikä. Ei ärsyttäviä lyijysirpaleita vasan kehossa. Puhdasta ja hyvää riistalihaa. Vasan punnittu teuraspaino oli 22,2 kg.
Kulunut metsästyskausi oli hirvieläinten osalta onnistunut hyvin. Tilanteita ja tapahtumia oli mukavasti. Hirvieläinten metsästyksessä parhaat kuukaudet jahtien osalta oli syyskuun lopun ja lokakuun välinen aika. Seuraava jahtikausi kannattaa aloittaa mahdollisuuksien mukaan hyvissä ajoin, ettei kauden loppua kohden tule liian kiire. Oman seurani alueella ammuttiin enemmän naaraspeuroja kuin urospeuroja. Tavoitteena oli kannan kasvun pysäyttäminen. Kevään ja alkukesän aikana saa jonkinlaisen kuvan jäljelle jääneestä kannasta. Tuolloin on mukava seurailla hirvieläimiä kameran kanssa.
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Tammikuun viimeisellä viikolla maanantai-iltana oli näkyvyys erittäin huono. Lunta satoi taivaan täydeltä huonontaen peurojen ruokintapaikan ympäristön tarkkailua. Ruokintapaikan vieressä oli pelto ja pellon takana metsä. Kytiskopilta oli metsän rajaan matkaa yli 100 metriä. Kyseinen kytiskoppi ja ruokintapaikka ovat naapuriseuran ylläpitämiä. Kuulumme samaan yhteislupa-alueeseen ja yhteistyö metsästysseurojemme välillä on mutkatonta ja ympärivuotista.
Tällä kertaa metsästysseurallani oli jäljellä enää vain yksi puolikas peuralupa. Puolikkaalla luvalla sai ampua peuran vasan. Naapuriseuralla oli paremmin vasoja tarjolla kuin oman metsästysseurani alueella. Vahtimismetsästys vieraassa paikassa tuo mukavasti vaihtelua, mutta tuo mukanaan myös haasteita. Talvella pakkasella ja lumipyryssä valkohäntäpeurat ovat lumen peittämiä, tuuheaturkkisia ja pään muodot ovat jo aikuisen ja vasan kesken aika lähellä toisia.
Vasan koko aikuisen rinnalla paljastaa parhaiten, ettei kyseessä ole esimerkiksi ylivuotinen valkohäntäpeura. Aina ei pääse vasoja vertaamaan aikuisen rinnalla, sillä vasojen emä saattaa olla jossain muualla. Oman seuran ruokintapaikalla vasan erottaa helpoiten tuttujen rakenteiden takia, joihin mahdollista vasaa on helpompaa verrata ja varmistua, ettei kyseessä ole esimerkiksi pienikokoinen ylivuotinen naaraspeura. Nyt olin siis kaukana tutusta ympäristöstä, jota haittasi lisäksi sakea lumipyry ja hämärä.
Kytisiltaan olin varustautunut uudella 30-06 kiväärilläni, tähtäinkiikarilla ja kaupasta ostamilla Sellier & Bellot eXergy Blue kupariluotipatruunoilla. Patruunat kävivät tarkasti kiväärissäni ja olin jo muutamat rusakotkin ampunut kyseisillä patruunoilla. Tarkkuudesta huolimatta en ollut varma luodin toimivuudesta peuran kokoluokassa. Onko patruunan luodin maaliballistiikka vastaavanlainen kuin itseladatuissa Barnesin Tipped tsx- kupariluodeilla. Se selviäisi paremmin, jos vain pääsisin ampumaan ja käyttämään viimeisen jäljellä olevan luvan.
Metsästyskaveri, naapuriseuran jahtipäällikkö kertoi peurojen tulevan ruokinnalle jo hyvissä ajoin, heti hämärän laskettua. Tammikuun lopussa se tarkoitti, että jahtitorniin oli hyvä mennä illalla jo viiden jälkeen. Torniin päästyäni ei tarvinnut kauaa odotella, kun huomasin pellon takana olevat peurat. Peurat kuikuilivat metsän ja pellon rajalla katsellen kohti ruokintapaikkaa. Lumipyry haittasi sen verran näkyvyyttä, etten pystynyt tunnistamaan minkälaisia valkohäntäpeuroja oli tulossa kohti ruokintapaikkaa. Täytyi vain odotella rauhassa ja nauttia luonnon tarjoamasta ohjelmasta.
Ensimmäisenä pellon ylittämiseen ryhtyi pienikokoinen peura. Näkyvyys oli huono ja aavistelin peuran olevan vasa, mutta myös mahdollisesti ylivuotinen naaras. Seuraavana peltoa lähti ylittämään vastaavanlainen saman kokoinen peura. Sitten tuli nuori pukki. Viimeisenä pellon yli tuli naaraspeura ja isompi peurapukki. Ensimmäisenä ruokinnalle tulleet ryhtyivät syömään tarjolla olevaa rehua ja suolavedellä ruiskutettua ja kuivattuja lehtipuiden kerppuja. Pienimmät peuroista joutuivat tekemään tilaa viimeisenä paikalle tulleille urospeuroille. Naaraspeura sen sijaan jäi vahtimaan ruokintapaikan ympäristöä.
Tarkkailin peuroja katselukiikareilla ja kiikaritähtäimen pienimmällä suurennoksella. Pienin 2,5 kertaa suurentava suurennos oli paras suurennos 30 metrin päässä olevalle ruokinnalle. Näkyvyys kiikaritähtäimen tarjoamassa kuvassa oli avara ja valoisa. Punapisteen säädeltävyys oli erinomainen himmeimmillä asetuksilla. Käytettävissä olevat varusteet olivat siis kunnossa. Nyt täytyi vain tunnistaa mahdolliset vasat muista peuroista.
Pienemmät tekivät tilaa isommille ja jos ei heti tehnyt tilaa, saattoi saada kivuliaan tökkäisyn viereisen peurapukin sarvista. Välillä pienimmät menivät rohkeasti pukkien viereen ottamaan oman osansa ruokintapaikan tarjoilusta. Tällöin pystyin varmistumaan, että ruokinnan pienimmät olivat kaksoisvasat, joiden emä vahti ruokintapaikan ympäristöä hivenen kauempaa. Vasat kävivät välillä emänsä luona ja ottivat mittaa toisistaan harjoitellen tulevaa aikuiselämää varten. Valitettavasti toinen vasoista ei pääse aikuisikään asti, vaan hyvällä tuurilla ruokalautaselleni.
Jonkin ajan kuluttua vasat menivät takaisin ruokinta-automaatille. Tällä kertaa toinen uroksista antoi lähdöt ruokintakaukalon ääreltä pienemmälle vasoista. Vasa otti spurtin noin 50 metrin päähän vastapäätä kytiskoppiani. Nyt tuli minun vuoroni. Säädin tähtäimen suurennoksen ja valopisteen kirkkauden sopivaksi. Tähtäsin etulavan taakse ja puristin liipaisimesta.
Laukaus kajahti ja muut peurat katosivat ruokinnalta. Vasa jota ammuin juoksi noin 20 metriä viereiseen peltoon ja kaatui hankeen. Tein uuden latausliikkeen ja säädin tähtäimen suurennosta pienemmälle. Pienemmällä suurennoksella sain laajemman näkökentän ja olin paremmin valmiina mahdollista paikkolaukausta varten, mikäli vasa yrittäisi nousta uudelleen ylös. Tällä kertaa vasa ei noussut. Näin tähtäimen läpi vasan pään retkahtavan hankeen. Se oli siinä, kauden viimeinen.
 |
| Kauden viimeinen peura. |
 |
| eXergy Blue- luodin (30-06) ulostuloreikä |
 |
| Luodin sisään- ja ulostuloreiät (kuvat suuremmaksi klikkaamalla) |
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
keskiviikko 5. joulukuuta 2018
Ruokareseptejä metsäkauriista.
Aina silloin tällöin tulee hankittua uusi keittiökone ruoanlaittoon. Alkuinnostuksen jälkeen koneet päätyvät keittiökaappiin pölyttymään muiden koneiden joukkoon. Niin on käynyt sirkulaattorille, leipäkoneelle, haudutuspadalle, monitoimikoneelle jne. Keittiöni pieni koko rajoittaa koneiden esilläpitoa, jolloin koneet joutuu aina ennen käyttöä kaivamaan erikseen esille ja käytön jälkeen puhdistamaan ja laittaamaan takaisin kaappiin.
On kuitenkin muutamia perinteisiä ruoanvalmistusvälineitä, joita tulee käytettyä useammin. Kuten esimerkiksi paistopussia ja valurautapataa. Ne ovat helppoja käyttää, yksinkertaisia ja toimivia. Tällä kertaa valmistin metsäkauriinvasan etulapaa valurautapadassa. Valurautapataa käytän joko sähköuunissa tai puulämmitteisessä leivinuunissa. Paistorasvoina käytän ruokaöljyä ja voita sekaisin. Seuraavaksi yksinkertainen ja helppo riistaruokaresepti.
RIISTAMAKKARAA
Varhaisimmat makkaranteko-ohjeet on Sumerista noin 5000 vuotta sitten. Sumerin alue sijaitsi nykyisessä Etelä-Irakissa. Makkaranteko-ohjeet on kirjoitettu savitaululle maailman vanhimmalla tunnetulla kielellä. Roomalaisten tiedetään olleen makkaran ystäviä, joiden mukana jauhetulla lihalla täytetyt kuoret levisivät kaikkialle keisarikuntaan. Heidän kauttaan levisi myös sana makkara, joka on latinaksi salsisium. Salsisium sana tarkoittaa "jotain suolaista". Kyseessä oli siis lihansäilöntätapa aikana jolloin ei ollut kylmälaitteita.
Tällä kertaa päädyin tekemään tuoremakkaraa metsäkauriista, koska muuta riista ei ollut tuoreena tarjolla. Yleensä teen riistamakkaraa peurasta tai hirvestä. Mieluiten säilön valmiit makkarat raakana. Suolta ja silavaa tilattaessa kannattaa lihakauppiaalle painottaa, ettei tilattuja silava- ja suolituotteita laiteta kaupassa pakkaseen vaan myydään pakastamattomana.
Ainekset:
n. 1 kg kauriin jauhelihaa
n. 300 g silavaa
sian- tai lampaansuolta (siansuoli kestävämpää)
2 Timjaminoksa
2 Rosmariinioksa
n. 1 dl tuoretta lehtipersiljaa ja korianteria
1 rkl ruohosipulia
3 tl suolaa
1-2 tl chiliä
2 tl murskattua kuminaa
3 tl paprikajauhetta (savustettua La Chineta)
5 maustepippuria rouhittuna
1 laakerinlehti
2-3 valkosipulin kynttä ( voi laittaa enemmänkin)
korkillinen konjakkia
Laita suolet kylmään veteen muutamaksi tunniksi. Aloita taikinan valmistus. Käytä silava lihamyllyn läpi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon riistajauheliha ja sekoita. Aja massa vielä kerran lihamyllyn läpi. Seuraavaksi voit lisätä lihamassan joukkoon mausteet. Käytä mausteita vähemmän jos haluat riistan maistuvan enemmän. Silppua tuoreyrtit ja lisää joukkoon. Voit sekoittaa makkarataikinan koneella tai käsin. Tee muutamia pieniä koepaloja paistinpannulla paistettavaksi. Mikäli mielestäsi tarvitsee jotain maustetta tai suolaa lisätä, tee se tässä vaiheessa ja paista maustamisen jälkeen uusi koepala. Kun taikina on mielestäsi sopivasti maustettu laita taikina hetkeksi jääkaappiin.
Aseta lihamyllyyn tai makkarakoneen suuttimeen suoli paikoilleen. Tee suolen päähän solmu elintarvikenarulla (käytän samaa narua lintujen ja paistien sitomiseen). Nyt voit aloittaa makkaranteon. Olen tehnyt pitkää pötköä ja massan loppumisen jälkeen pyöritellyt makkarat sopivan kokoisiksi. Makkaran päät pyöritellään eri suuntiin ja tarvittaessa sidotaan narulla. Alla lyhyt video makkaran pursottamisesta suoleen.
Kun olen saanut makkarat valmiiksi laitan makkarat kahden tai neljän makkaran erissä vakuumipusseihin ja vakuumikoneeseen. Tämän jälkeen makkarat ovat valmiita jääkaappiin tai pakkaseen. Silavan huonon säilyvyyden takia valmiita raakamakkaroita ei kannata säilöä kovinkaan pitkää aikaa pakkasessa.
Raakamakkarat valmistan joko uunissa tai pannulla / grillissä. Makkarat voi myös ennen säilömistä keittää valmiiksi, jolloin ne säilyvät hivenen pidempään ja on jälkeenpäin nopeampaa valmistaa esimerkiksi makkaratulilla.
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
On kuitenkin muutamia perinteisiä ruoanvalmistusvälineitä, joita tulee käytettyä useammin. Kuten esimerkiksi paistopussia ja valurautapataa. Ne ovat helppoja käyttää, yksinkertaisia ja toimivia. Tällä kertaa valmistin metsäkauriinvasan etulapaa valurautapadassa. Valurautapataa käytän joko sähköuunissa tai puulämmitteisessä leivinuunissa. Paistorasvoina käytän ruokaöljyä ja voita sekaisin. Seuraavaksi yksinkertainen ja helppo riistaruokaresepti.
 |
| Riistareseptin raaka-aineita. |
KAURIIN LAPAA VALURAUTAPADASSA
Ainekset:
1 kpl kauriinvasan lapaa
4 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
pala lanttua
pala selleriä
pala palsternakkaa
muutama porkkana
tuoreita yrttejä; timjami, rosmariini ja lehtipersiljaa
lihalientä (joko itsetehtyä tai riistafondia)
punaviiniä
suolaa
mustapippuria
Ota kauriin lapa hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Puhdista lapa kalvoista ja isommista rasvapaloista. Kuutioi juurekset. Kuori ja halkaise salottisipulit. Laita kuuman valurautapadan pohjalle ruokaöljyä ja reilu nokare voita. Kuullota juureksia, salottisipuleita ja valkosipuleita padassa. Nosta juurekset ja sipulit padasta sivuun kulhoon. Lisää pataan nokare voita ja ruokaöljyä. Voit maustaa lapaa suolalla ja pippurilla molemmin puolin ennen ruskistamista tai vasta ruskistamisen jälkeen.
 |
| Metsäkauriin etulapaa valurautapadassa |
Ruskista lapa padassa molemmin puolin. Lisää juurekset ja sipulit takaisin pataan. Lisää silputtuja yrttejä muutama desi. Jos et halua lisätä silputtuja yrttejä, niin voit tehdä yrttinippuja, jolloin yrtit eivät leviä ympäriinsä pataan. Lisää lihaliemi ja muutama desi punaviiniä oman maun mukaan. Lisää nestettä sen verran pataan, että lapa peittyy. Laita pata uuniin muutamaksi tunniksi noin 180 asteeseen. Kauris on valmista kun liha "putoaa" luista. Voit myös hauduttaa pienemmällä lämmöllä kauemmin. Valurautapadan käytön jälkeen pesen padan kuumalla vedellä, kuivaan ja levitän padan pinnalle ruokaöljyä ruosteensuojaksi. Lisukkeeksi lihan seuraan sopii keitetyt perunat ja esimerkiksi hunajassa ja voissa paistetut ruusukaalit.
METSÄKAURISPAISTI PAISTOPUSSISSA
METSÄKAURISPAISTI PAISTOPUSSISSA
Ainekset:
1 kpl kauriinvasan paisti (sama ohje käy myös peuralle tai hirvelle)
4 salottisipulia
1 punasipuli
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
pala lanttua
pala selleriä
pala palsternakkaa
porkkana
tuoreita yrttejä; timjami ja rosmariini.
n. 1 dl pussin pohjalle lihalientä (joko itsetehtyä tai riistafondia)
n. 1 dl. pussin pohjalle punaviiniä
1-2 rkl. suuruste (Maizena)
1-2 rkl. suuruste (Maizena)
suolaa
mustapippuria
puolukka- tai karpalohilloa
korkillinen konjakkia
Ota paisti pari tuntia ennen uuniin laittamista huoneen lämpöön. Kuivaa paisti. Poista kalvot ja isommat rasvat. Paloittele sipulit ja juurekset. Ruskista paisti pannulla molemmin puolin ruokaöljyvoiseoksessa. Ruskistamisen jälkeen hiero suolaa ja pippuria paistin pinnalle molemmin puolin (käytän maustamisessa merisuolaa ja mustapippuria). Laita paisti paistopussiin uunipellin päälle. Lisää paistopussiin paloittellut juurekset ja sipulit, sekä yrttiniput. Lisää lihaliemipunaviinisekoitus. Aseta paistomittari paistin paksuimpaan kohtaan. Sulje paistopussin suu pussin mukana tulleella sulkijalla. Leikkaa paistopussin yläosaan pieni reikä. Aseta paisti uuniin 180-190 asteeseen noin kahden tunnin ajaksi.
Paistoaika riippuu paistin koosta ja halutusta kypsyydestä. Paistomittarista voit päätellä paistin sisälämpötilan ja halutun kypsyysasteen. Kun paisti on valmis leikkaa paistopussin pohjaan reikä ja valuta paistinesteet siivilän läpi kattilaan. Keitä valutettu neste kasaan. Kiehauta ja lisää kiehumisen aikana hivenen suuruustetta (esimerkiksi Maizena 1-2 rkl.) ja sekoita muutama minuutti. Lisää kuohukerma, puolikas ruokalusikka puolukka- tai karpalohilloa ja korkillinen konjakkia. Kiehauta nopeasti vielä kerran ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.
puolukka- tai karpalohilloa
korkillinen konjakkia
Ota paisti pari tuntia ennen uuniin laittamista huoneen lämpöön. Kuivaa paisti. Poista kalvot ja isommat rasvat. Paloittele sipulit ja juurekset. Ruskista paisti pannulla molemmin puolin ruokaöljyvoiseoksessa. Ruskistamisen jälkeen hiero suolaa ja pippuria paistin pinnalle molemmin puolin (käytän maustamisessa merisuolaa ja mustapippuria). Laita paisti paistopussiin uunipellin päälle. Lisää paistopussiin paloittellut juurekset ja sipulit, sekä yrttiniput. Lisää lihaliemipunaviinisekoitus. Aseta paistomittari paistin paksuimpaan kohtaan. Sulje paistopussin suu pussin mukana tulleella sulkijalla. Leikkaa paistopussin yläosaan pieni reikä. Aseta paisti uuniin 180-190 asteeseen noin kahden tunnin ajaksi.
Paistoaika riippuu paistin koosta ja halutusta kypsyydestä. Paistomittarista voit päätellä paistin sisälämpötilan ja halutun kypsyysasteen. Kun paisti on valmis leikkaa paistopussin pohjaan reikä ja valuta paistinesteet siivilän läpi kattilaan. Keitä valutettu neste kasaan. Kiehauta ja lisää kiehumisen aikana hivenen suuruustetta (esimerkiksi Maizena 1-2 rkl.) ja sekoita muutama minuutti. Lisää kuohukerma, puolikas ruokalusikka puolukka- tai karpalohilloa ja korkillinen konjakkia. Kiehauta nopeasti vielä kerran ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.
HUNAJASSA JA VOISSA PAISTETUT PEKONIRUUSUKAALIT
Keitä ruusukaaleja suolavedessä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen laita sivuun jäähtymään. Paista pannulla muutama siivu pekonia ja laita sivuun. Halkaise jäähtyneet ruusukaalit. Leikkaa pekonit pienemmiksi paloiksi. Lisää pannulle reilu nokare voita ja laita pannulle halkaistut ruusukaalit ja pekonipalat. Lisää joukkoon juoksevaa hunajaa ja paista jonkin aikaa pannulla. Lopuksi mausta suolalla ja mustapippurilla. HUOM! Voit myös tarjoilla pekonit erikseen ruusukaaleista.
KAURIIN MAKSAA JA SYDÄNTÄ
Ainekset:
kauriin maksaa ja sydäntä
pekonia
sipulia
4 rkl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa (tai reilu 1 tl Falksalt OAK-SMOKED savustettua suolaa)
1/2 tl valkopippuria
ruohosipulia
Leikkaa maksa ja sydän reilun sentin paksuisiksi siivuiksi. Laita litraan vettä kaksi ruokalusikallista etikkaa ja laita maksa ja sydän etikkaveteen muutamaksi tunniksi. Leikkaa sipulirenkaita ja kuullota pannulla. Laita sivuun. Paista pannulla neljä (tai enemmänkin) pekoniviipaletta, mutta älä ruskista liikaa pekoneita. Laita pekonit sivuun. Laita kulhoon vehnäjauhoja, suola ja pippuri. Valuta etikkaliemessä olleet sisäelimet ja pyörittele vehnäjauhoissa. Lisää pannulle pekonirasvan joukkoon hivenen ruokaöljyä ja reilu nokare voita. Paista maksa ja sydän pannulla molemmin puolin noin 3 minuuttia. Lisää pannuun kerma ja anna sisäelimien hautua hetken aikaa. Lisää lopuksi pekonit ja sipulit ja kiehauta. Pinnalle voit vielä lopuksi lisätä silputtua ruohosipulia. Kermassa haudutetun maksan ja sydämen voit nauttia yhdessä makeiden uunissa paistettujen bataattilohkojen kanssa.
KAURIIN MAKSAA JA SYDÄNTÄ
 |
| Kauriin maksaa ja sydäntä kermassa haudutettuna. |
kauriin maksaa ja sydäntä
pekonia
sipulia
4 rkl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa (tai reilu 1 tl Falksalt OAK-SMOKED savustettua suolaa)
1/2 tl valkopippuria
ruohosipulia
Leikkaa maksa ja sydän reilun sentin paksuisiksi siivuiksi. Laita litraan vettä kaksi ruokalusikallista etikkaa ja laita maksa ja sydän etikkaveteen muutamaksi tunniksi. Leikkaa sipulirenkaita ja kuullota pannulla. Laita sivuun. Paista pannulla neljä (tai enemmänkin) pekoniviipaletta, mutta älä ruskista liikaa pekoneita. Laita pekonit sivuun. Laita kulhoon vehnäjauhoja, suola ja pippuri. Valuta etikkaliemessä olleet sisäelimet ja pyörittele vehnäjauhoissa. Lisää pannulle pekonirasvan joukkoon hivenen ruokaöljyä ja reilu nokare voita. Paista maksa ja sydän pannulla molemmin puolin noin 3 minuuttia. Lisää pannuun kerma ja anna sisäelimien hautua hetken aikaa. Lisää lopuksi pekonit ja sipulit ja kiehauta. Pinnalle voit vielä lopuksi lisätä silputtua ruohosipulia. Kermassa haudutetun maksan ja sydämen voit nauttia yhdessä makeiden uunissa paistettujen bataattilohkojen kanssa.
RIISTAMAKKARAA
Varhaisimmat makkaranteko-ohjeet on Sumerista noin 5000 vuotta sitten. Sumerin alue sijaitsi nykyisessä Etelä-Irakissa. Makkaranteko-ohjeet on kirjoitettu savitaululle maailman vanhimmalla tunnetulla kielellä. Roomalaisten tiedetään olleen makkaran ystäviä, joiden mukana jauhetulla lihalla täytetyt kuoret levisivät kaikkialle keisarikuntaan. Heidän kauttaan levisi myös sana makkara, joka on latinaksi salsisium. Salsisium sana tarkoittaa "jotain suolaista". Kyseessä oli siis lihansäilöntätapa aikana jolloin ei ollut kylmälaitteita.
Tällä kertaa päädyin tekemään tuoremakkaraa metsäkauriista, koska muuta riista ei ollut tuoreena tarjolla. Yleensä teen riistamakkaraa peurasta tai hirvestä. Mieluiten säilön valmiit makkarat raakana. Suolta ja silavaa tilattaessa kannattaa lihakauppiaalle painottaa, ettei tilattuja silava- ja suolituotteita laiteta kaupassa pakkaseen vaan myydään pakastamattomana.
Ainekset:
n. 1 kg kauriin jauhelihaa
n. 300 g silavaa
sian- tai lampaansuolta (siansuoli kestävämpää)
2 Timjaminoksa
2 Rosmariinioksa
n. 1 dl tuoretta lehtipersiljaa ja korianteria
1 rkl ruohosipulia
3 tl suolaa
1-2 tl chiliä
2 tl murskattua kuminaa
3 tl paprikajauhetta (savustettua La Chineta)
5 maustepippuria rouhittuna
1 laakerinlehti
2-3 valkosipulin kynttä ( voi laittaa enemmänkin)
korkillinen konjakkia
Laita suolet kylmään veteen muutamaksi tunniksi. Aloita taikinan valmistus. Käytä silava lihamyllyn läpi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon riistajauheliha ja sekoita. Aja massa vielä kerran lihamyllyn läpi. Seuraavaksi voit lisätä lihamassan joukkoon mausteet. Käytä mausteita vähemmän jos haluat riistan maistuvan enemmän. Silppua tuoreyrtit ja lisää joukkoon. Voit sekoittaa makkarataikinan koneella tai käsin. Tee muutamia pieniä koepaloja paistinpannulla paistettavaksi. Mikäli mielestäsi tarvitsee jotain maustetta tai suolaa lisätä, tee se tässä vaiheessa ja paista maustamisen jälkeen uusi koepala. Kun taikina on mielestäsi sopivasti maustettu laita taikina hetkeksi jääkaappiin.
Aseta lihamyllyyn tai makkarakoneen suuttimeen suoli paikoilleen. Tee suolen päähän solmu elintarvikenarulla (käytän samaa narua lintujen ja paistien sitomiseen). Nyt voit aloittaa makkaranteon. Olen tehnyt pitkää pötköä ja massan loppumisen jälkeen pyöritellyt makkarat sopivan kokoisiksi. Makkaran päät pyöritellään eri suuntiin ja tarvittaessa sidotaan narulla. Alla lyhyt video makkaran pursottamisesta suoleen.
Kun olen saanut makkarat valmiiksi laitan makkarat kahden tai neljän makkaran erissä vakuumipusseihin ja vakuumikoneeseen. Tämän jälkeen makkarat ovat valmiita jääkaappiin tai pakkaseen. Silavan huonon säilyvyyden takia valmiita raakamakkaroita ei kannata säilöä kovinkaan pitkää aikaa pakkasessa.
 |
| Valmiit riistamakkarat vakuumissa. |
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; Makkaroita maailmalta kirja.
torstai 22. marraskuuta 2018
Metsäkauriin viimeinen ateria.
Mahdollisuuksien mukaan vietän aina silloin tällöin jahtitornissa aikaa kameran ja kiväärin kanssa. Jahtikauden aikana harrastusvälineenä on yleensä kivääri ja jahtikauden ulkopuolella kamera. Molemmilla välineillä saa aikaiseksi mieleenpainuvia hetkiä. Hyvällä tuurilla kameralla saa pidempiaikaisempia muistoja ja kiväärillä taas vatsan täyteen hyvää riistalihaa. Kiväärin kanssa saalistaessa myös metsästyskoira saattaa päästä mukaan jännittävään jahtitapahtumaan.
Peuroilla oli marraskuussa kiimakausi parhaassa vauhdissa ja riistapellolta tuli yöaikaan riistakamerakuvia peurapukeista. Naaraspeurat ja vasat sen sijaan olivat harvinaisempia lokakuuhun verrattuna. Myös metsästysseuramme kaatotilastot osoittavat marraskuun huonoksi ajankohdaksi väijyntämetsästykselle. Marraskuussa valoisan aika on lyhyt ilman maassa olevaa lumipeitettä. Liikkeelle peurat saattavat lähteä hämärässä vähän ennen pimeää. Yöeläiminä valkohäntäpeurat liikkuvat pääsääntöisesti pimeän aikaan.
Metsästysseuramme oli päättänyt aloittaa tänä vuonna metsäkauriiden verottamisen kauriskantojen kasvun rinnalla. Aiempina vuosina ilvekset pitivät huolen kauriskantojen liikakasvusta. Ilvesten vähentyessä alueemme metsäkauriskannat alkoivat jälleen kasvaa lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Metsäkauris on pienistä hirvieläimistä nopeimmin lisääntyvä laji. Seuramme alueelle oli myös ketut palanneet takaisin verottamaan metsäkauriiden vasatuottoa. Ketut eivät kuitenkaan heti aluetta vallanneet, joten kauriit ehtivät lisääntyä yhden kesäkauden aikana mukavasti ilman suurempaa predaatiota.
Tällä kertaa jahtitorniin olin ottanut mukaan kameran metsäkauriiden päiväkuvaamista varten ja kiväärin hirvieläimiä varten. Riistakohteena oli valkohäntäpeura ja varalla metsäkauris. Kerron nyt yhdestä marraskuisesta jahti-illan tapahtumasta, jolloin pääsin käyttämään molempia harrastusvälineitä.
Puolen tunnin istumisen jälkeen tornin vasemmalle puolelle ruokinta-automaatille saapui kaksi kaurista. Uros- ja naaraskauris maistelivat automaatin rehutarjontaa. Nimenomaan maistelivat. Kauriita tarkaillessa ja kuvatessa huomaa kauriiden maistelevan sieltä sun täältä aina jotain kohtuudella. Petojen tapaista ruoan ahmimista ei näillä märehtelijöillä ole, vaan pikemminkin nautiskelua.
Illan edetessä ja valon vähentyessä siirsin kameran syrjään ja keskityin enemmän kivääriin ja mukanani oleviin katselukiikareihin. Kiikareilla en löytänyt ympäristöstä peuran peuraa, mutta sen sijaan metsäkauriiden määrä näytti lisääntyvän. Nyt ruokinta-automaattien luona oli yhteensä kuusi metsäkaurista. Automaattien rehuohra ja maassa olevat omenat maistuivat kauriille. Talvi tekee tuloaan ja kauriit alkavat liikkua vähän isommissa laumoissa. Lumien tultua kaurislaumat kasvavat vielä puolta suuremmiksi.
Muutaman tunnin istumisen jälkeen alkoi aika tornissa loppua. Oli enää muutamia minuutteja hämärän aikaa ennen pimeää. Lähimmällä automaatilla ruokaili kauriinvasa, jonka päätin ottaa eräksi. Nostin kiväärin perän varovasti olkaani vasten ja kiväärin etutukin kaiteeseen asennetun ampumatuen päälle. Etäisyyttä vasaan oli noin 50 metriä. Vasa söi automaatista ohraa tyytyväisenä. Annoin vasan ruokailla viimeistä ateriaa vielä hetken aikaa jos vaikka peuroja ilmestyisi viime hetkellä riistapellon läheisyyteen. Peuroja ei näkynyt.
Työnsin kiväärin varmistimen eteen ja tarkensin katseeni tähtäinristikon keskellä olevaan pieneen mustaan pisteeseen. Hahmotin tähtäinkuvan vasaan siten, että tähtäimen ristikon piste on hivenen etulavan takana. Puristin liipaisimesta ja luoti singahti matkaan kohti maalia. Vasa loikkasi metsään ja katosi näköpiiristä. Kaurislaumasta osa jähmettyi hetkeksi paikalleen ja muutama kauris singahti välittömästi metsään houkutellen hetkeksi paikalle jämähtäneet mukaansa.
Olin varma hyvästä osumasta ja aloin pakkailla varusteita reppuuni. Tornista poistuessani ajattelin hakea kauriinvasan samantien autooni. Päätin kuitenkin hakea koiran kotoa pienen jäljestysharjoituksen ja iltalenkin takia. Takaisin paikalle päästyämme oli koira jäljestysvaljaissa ja -hihna suoraksi vedettynä. Asetuin korkeaan polviasentoon ruokinta-automaatin vierelle ja kutsuin koirani paikalle. Annoin hakukomennon ja sitten mentiin. Arvelin, ettei pimeässä tarvitse montaa askelta ottaa, kun vasa jo löytyy. Koira kuitenkin lähti lujaa kohti syvemmälle metsään. Vauhti oli sitä luokkaa, että aloin epäillä koiran seuraavan loppulauman pakojälkiä. 100 metrin jälkeen koirani ryhtyi paskomaan ja loi kysyvän katseen. Taisimme olla väärillä jäljillä.
Siirryimme takaisin ruokinta-automaatille ja osoitin aiempaa selvemmin maassa olevia verijälkiä. Nyt mentiin hitaammin ja koiran kuono maata viistäen. Metsän reunassa koirani kurvasi jyrkästi vasemmalle ja menimme aivan eri suuntaan kuin mihin alun harhajäljet johtivat. Vasaa ei kuitenkaan ihan läheltä löytynyt. Eteen tuli tiheä ryteikkö ja matalakasvuisia kuusia, joiden oksat olivat lähes kiinni maassa. Koira sukelsi oksien alle ja alkoi peuhaamaan siten, etten nähnyt mitä kuusen juurella oikein tapahtui. Kiersin kuusen toiselta puolelta ja huomasin koirani retuuttavan kuollutta kauriinvasaa.
Olin osunut vasaa etulavan taakse ja luoti oli tullut ulos viistosti vastapuolelta. Barnesin 308 Tipped tsx-kupariluoti oli avautunut sen verran reilusti, että kauriin sisältöä tuli ulos vastapuolelta. Hyvästä osumasta huolimatta vasa oli juossut reilut 50 metriä ja piiloutunut siten, ettei sitä olisi välttämättä löytynyt ilman koiraa kuin vasta seuraavana päivänä valoisan aikaan.
Pieni hirvieläin ja 30- kaliiperinen metsästyskivääri saattavat luoda kuvitelman helposta saaliista. Pienikin hirvieläin saattaa kuitenkin olla sitkas kuolemaan ja juosta pitkänkin matkan metsästäjän ulottuvilta. Tuleva jahtitapahtuma ja jahdissa käytettävä varustus kannattaa suunnitella huolella. Hirvipatruunoiden luodin poikkipinta-ala ja lähtönopeus ovat pääsääntöisesti toimivia kaikille hirvieläimille. Hirvipatruuna ei ole kuitenkaan se ainoa oikea valinta pieniä hirvieläimiä metsästettäessä.
Kupariluodit tai bondatut lyijyluodit avautuvat hitaammin ja eläimet saattavat juosta hyvänkin laukauksen jälkeen vielä pitkän matkan vaikeuttaen eläimen löytämistä. Lumettomalla maalla ilman koiraa metsästettäessä kannattaa käyttää nopeasti avautuvaa luotia. Pääsuunnitelman lisäksi on hyvä olla varasuunnitelma jos jahdissa menee jokin pieleen. Mikäli sinulla ei ole omaa koiraa jäljestykseen, niin varmista ennen jahtia, että saat tarvittaessa jostain muualta metsästyskoiran.
Kauris on pienenä hirvieläimenä helposti käsiteltävä ja metsästäjä pärjää kauriin käsittelyssä alusta loppuun yksin. Vasan erottaa aikuisesta parhaiten laumasta, jolloin on helpompaa tehdä kokovertailua. Lopullisen iänmäärityksen saa selville metsäkauriin hampaista. Metsäkauriin liha on äärettömän hyvänmakuista ja mureaa riistalihaa, josta voi loihtia monenlaisia herkkuja. Tämä kauris päätyi valikoidusti metsästäjän saaliiksi kauriin ruokaillessa rauhallisena vailla tietoa tulevasta kohtalostaan.
Ohessa linkki Riistakeskuksen sivulle, jossa lisätietoa metsäkauriista. Alla olevassa Riistakeskuksen Youtube-videolla tarkemmin iänmäärityksestä kohdasta 7:03 alkaen.
Teksti ja kuvat; P.O.
Youtube-video; Suomen Riistakeskus
 |
| Metsäkauris (Capreolus capreolus) |
Metsästysseuramme oli päättänyt aloittaa tänä vuonna metsäkauriiden verottamisen kauriskantojen kasvun rinnalla. Aiempina vuosina ilvekset pitivät huolen kauriskantojen liikakasvusta. Ilvesten vähentyessä alueemme metsäkauriskannat alkoivat jälleen kasvaa lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen.
 |
| Metsäkauriit riistapellossa |
Tällä kertaa jahtitorniin olin ottanut mukaan kameran metsäkauriiden päiväkuvaamista varten ja kiväärin hirvieläimiä varten. Riistakohteena oli valkohäntäpeura ja varalla metsäkauris. Kerron nyt yhdestä marraskuisesta jahti-illan tapahtumasta, jolloin pääsin käyttämään molempia harrastusvälineitä.
Puolen tunnin istumisen jälkeen tornin vasemmalle puolelle ruokinta-automaatille saapui kaksi kaurista. Uros- ja naaraskauris maistelivat automaatin rehutarjontaa. Nimenomaan maistelivat. Kauriita tarkaillessa ja kuvatessa huomaa kauriiden maistelevan sieltä sun täältä aina jotain kohtuudella. Petojen tapaista ruoan ahmimista ei näillä märehtelijöillä ole, vaan pikemminkin nautiskelua.
 |
| Riistapellon apila maistuu. |
Muutaman tunnin istumisen jälkeen alkoi aika tornissa loppua. Oli enää muutamia minuutteja hämärän aikaa ennen pimeää. Lähimmällä automaatilla ruokaili kauriinvasa, jonka päätin ottaa eräksi. Nostin kiväärin perän varovasti olkaani vasten ja kiväärin etutukin kaiteeseen asennetun ampumatuen päälle. Etäisyyttä vasaan oli noin 50 metriä. Vasa söi automaatista ohraa tyytyväisenä. Annoin vasan ruokailla viimeistä ateriaa vielä hetken aikaa jos vaikka peuroja ilmestyisi viime hetkellä riistapellon läheisyyteen. Peuroja ei näkynyt.
Työnsin kiväärin varmistimen eteen ja tarkensin katseeni tähtäinristikon keskellä olevaan pieneen mustaan pisteeseen. Hahmotin tähtäinkuvan vasaan siten, että tähtäimen ristikon piste on hivenen etulavan takana. Puristin liipaisimesta ja luoti singahti matkaan kohti maalia. Vasa loikkasi metsään ja katosi näköpiiristä. Kaurislaumasta osa jähmettyi hetkeksi paikalleen ja muutama kauris singahti välittömästi metsään houkutellen hetkeksi paikalle jämähtäneet mukaansa.
Olin varma hyvästä osumasta ja aloin pakkailla varusteita reppuuni. Tornista poistuessani ajattelin hakea kauriinvasan samantien autooni. Päätin kuitenkin hakea koiran kotoa pienen jäljestysharjoituksen ja iltalenkin takia. Takaisin paikalle päästyämme oli koira jäljestysvaljaissa ja -hihna suoraksi vedettynä. Asetuin korkeaan polviasentoon ruokinta-automaatin vierelle ja kutsuin koirani paikalle. Annoin hakukomennon ja sitten mentiin. Arvelin, ettei pimeässä tarvitse montaa askelta ottaa, kun vasa jo löytyy. Koira kuitenkin lähti lujaa kohti syvemmälle metsään. Vauhti oli sitä luokkaa, että aloin epäillä koiran seuraavan loppulauman pakojälkiä. 100 metrin jälkeen koirani ryhtyi paskomaan ja loi kysyvän katseen. Taisimme olla väärillä jäljillä.
Siirryimme takaisin ruokinta-automaatille ja osoitin aiempaa selvemmin maassa olevia verijälkiä. Nyt mentiin hitaammin ja koiran kuono maata viistäen. Metsän reunassa koirani kurvasi jyrkästi vasemmalle ja menimme aivan eri suuntaan kuin mihin alun harhajäljet johtivat. Vasaa ei kuitenkaan ihan läheltä löytynyt. Eteen tuli tiheä ryteikkö ja matalakasvuisia kuusia, joiden oksat olivat lähes kiinni maassa. Koira sukelsi oksien alle ja alkoi peuhaamaan siten, etten nähnyt mitä kuusen juurella oikein tapahtui. Kiersin kuusen toiselta puolelta ja huomasin koirani retuuttavan kuollutta kauriinvasaa.
 |
| Jäljestys on päättynyt. |
Pieni hirvieläin ja 30- kaliiperinen metsästyskivääri saattavat luoda kuvitelman helposta saaliista. Pienikin hirvieläin saattaa kuitenkin olla sitkas kuolemaan ja juosta pitkänkin matkan metsästäjän ulottuvilta. Tuleva jahtitapahtuma ja jahdissa käytettävä varustus kannattaa suunnitella huolella. Hirvipatruunoiden luodin poikkipinta-ala ja lähtönopeus ovat pääsääntöisesti toimivia kaikille hirvieläimille. Hirvipatruuna ei ole kuitenkaan se ainoa oikea valinta pieniä hirvieläimiä metsästettäessä.
Kupariluodit tai bondatut lyijyluodit avautuvat hitaammin ja eläimet saattavat juosta hyvänkin laukauksen jälkeen vielä pitkän matkan vaikeuttaen eläimen löytämistä. Lumettomalla maalla ilman koiraa metsästettäessä kannattaa käyttää nopeasti avautuvaa luotia. Pääsuunnitelman lisäksi on hyvä olla varasuunnitelma jos jahdissa menee jokin pieleen. Mikäli sinulla ei ole omaa koiraa jäljestykseen, niin varmista ennen jahtia, että saat tarvittaessa jostain muualta metsästyskoiran.
Kauris on pienenä hirvieläimenä helposti käsiteltävä ja metsästäjä pärjää kauriin käsittelyssä alusta loppuun yksin. Vasan erottaa aikuisesta parhaiten laumasta, jolloin on helpompaa tehdä kokovertailua. Lopullisen iänmäärityksen saa selville metsäkauriin hampaista. Metsäkauriin liha on äärettömän hyvänmakuista ja mureaa riistalihaa, josta voi loihtia monenlaisia herkkuja. Tämä kauris päätyi valikoidusti metsästäjän saaliiksi kauriin ruokaillessa rauhallisena vailla tietoa tulevasta kohtalostaan.
Ohessa linkki Riistakeskuksen sivulle, jossa lisätietoa metsäkauriista. Alla olevassa Riistakeskuksen Youtube-videolla tarkemmin iänmäärityksestä kohdasta 7:03 alkaen.
Teksti ja kuvat; P.O.
Youtube-video; Suomen Riistakeskus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)