RWS SPEED TIP Professional .30-kaliiperin metsästyspatruunat.

Metsästysvarusteiden tekniset ominaisuudet varsinkin optiikan ja aseiden osalta kehittyvät koko ajan. Varusteiden ja patruunoiden kehittyminen mahdollistaa muun muassa ampumaetäisyyksien kasvattamisen. Patruunan valmistajista RWS julkisti vuonna 2016 pidemmille ampumaetäisyyksille tarkoitetun metsästyspatruunan SPEED TIP PRO:n kaliiperissa .338 Lapua Magnumin.

Tälle vuodelle RWS on julkistanut uusia kaliipereita SPEED TIP PRO-metsästyspatruunalle. Professional-patruunavalikoima laajenee .308 Win, .30-06 ja .300 Winchester Magnum-patruunoilla.

Professional-patruunat poikkeavat normaaleista Speed Tip-patruunoista siten, että ne on suunniteltu pidemmille ampumaetäisyyksille. Professional-luodin rakenne on tuttu aiemmasta HM-luodista (H-vaippa). Eroja kuitenkin löytyy. Professional-luodin vaipparakenne on nikkelipäällysteinen. Luodin kärkiosa ei ole reikäpää, vaan Speed Tip-kärjellä varustettu, jolloin ilmanvastusta on saatu pienemmäksi. Luodin veneperä vakauttaa lentorataa ja parantaa osuntaa.

Muuten luodin maaliballistiikka on toiminnaltaan vastaavanlainen kuin esimerkiksi UNI-Professional, UNI-Classic, ID-Classic, DK-Geschoss ja HM-luodeissa. Luodin pehmeä kärkiosa sirpaloituu heti osuessaan eläimeen. Luodin kovempi peräosa jatkaa matkaa lävistäen riistaeläimen ja aiheuttaa selkeän luodin ulostulon ja verijäljen.

Vaikka metsästystuotteet kehittyvätkin, niin metsästäjän tulee aina harjoitella varusteidensa käyttöä, tuntea omat rajansa ja selvittää soveltuuko patruuna kyseiselle riistaeläimelle. Ammattitaitoinen metsästäjä osaa olla myös ampumatta.

Tätä kirjoittaessa en löytänyt tarkempia ballistisia tietoja uusista Speed Tip PRO-patruunoista.

Linkki tehtaan uutisiin; RWS Speed Tip Professional

Teksti PO

LURE Predator Decoy pienpetohoukutin.

Kaaveita ja houkuttimia ovat metsästäjät käyttäneet läpi koko metsästyksen historian. Kaaveita on lukuisia erilaisia. Alkeellisista kyhäelmistä aina taideteoksiin asti. Vanhan ajan saaristolaisten vesilintukaaveet ovat tänä päivänä keräilykohteita ja kotien sisustuselementtejä.

Kevättalvi on parasta aikaa pienpetojen houkutteluun. Houkutuspillillä matkitun eläimen hätähuudon lisäksi voi pienpetojen houkuttelua tehostaa moottoroidulla houkuttimella. Hätääntyneen eläimen äänen lisäksi pientä jänistä muistuttava maastossa liikehtivä elektroninen houkutin kiinnittää pienpedon katseen houkuttimeen, pois houkutuspilliä puhaltavasta metsästäjästä.

Löysin netistä yhdysvaltalaisen Flextone Game Calls robottihoukuttimen, joka oli hinnaltaan edullinen. 20€ maksava houkutin näytti myös kätevän pieneltä. Elektronisen houkuttimen rakenne koostuu neljästä osasta. Jäniksen tekoturkki (sukka), yläosan moottoroitu runko, pohjaosa ja muovinen tukikeppi.

Houkuttimen rakenne.

Laitteen asennus on yksinkertaista. Yläosan pohjasta kierretään paristokotelon kansi irti ja paristokoteloon asennetaan kaksi  AA-paristoa. Tekoturkin sukkaosa pujotetaan yläosan rungon päälle ja kiinnitetään rungon sivuilla oleviin tarrakiinnikkeisiin. Yläosa asennetaan alaosaan, johon on kiinnitetty muovinen tukikeppi. Nyt elektroninen houkutin on käyttövalmis. Laite kytketään päälle ja sammutetaan yläosan kyljessä olevaa oranssia nappia painamalla.

Otin uuden houkuttimen mukaan vuoden ensimmäiselle aamun pillitysreissulle. Elektroninen houkutin mahtui paremmin reppuun kuin omistamani isompi aikuisen rusakon kokoinen elektroninen houkutin. Uusi houkutin oli myös kevyempi kantaa. Asensin laitteen lumiselle pellolle ja kytkin houkuttimen napista päälle. Menin noin kymmenen metrin päähän metsän reunaan puuta vasten maahan istumaan.

LURE Predator Decoy

Houkuttimen moottori piti yllättävän kovaa ääntä. Moottorin ääni kuului passipaikkaani asti. Rusakon poikasta muistuttava houkutin liikkui mielestäni liian vähän. Liike saisi mielestäni olla selkeämpää, jotta houkutin varmasti kiinnittäisi pedon huomion pois metsästäjästä. Otin laitteen muovisen tukikepin irti ja asensin houkuttimen pelkän alaosan varassa maahan. Nyt jänis näytti liikkuvan hivenen rivakammin. Jänis oli kuitenkin alempana ja kauempaa katsottuna vaikeammin erotettavissa.

Houkutin ilman tukikeppiä

Saalista ei tällä reissulla tullut. Se ei kuitenkaan ollut uuden houkuttimen vika, vaan normaalia metsästykseen kuuluvaa. Alla tiivistettynä.

+ Pienikokoinen ja kevyt
+ Hinta
- Äänekäs moottori
- Liikkuminen / liikerata

Valmistaja: Flextone
Paino: 340 g
Mitat: yläosan korkeus 350 mm ja tukikepin kanssa yhteensä 600 mm.
Virtalähde: 2 x AA-paristo


Teksti ja kuvat PO

Helmikuun fasaanijahti.

Aamulla vähän ennen yhdeksää pakkasin auton ja tein koiran kanssa pikaisen pissalenkin. Lenkin jälkeen koira ja mies autoon ja Volvon nokka kohti Savijokea. Edessä oli reilun tunnin ajomatka. Päivä oli aurinkoinen ja kylmä helmikuun pakkaskeli. Auton mittari näytti ulkolämpötilaksi -16 astetta. Päivän ohjelma oli selvä. Vietän jahti- ja koirankoulutuspäivän Korpimaan fasaanitilalla. Peurajahti oli takana ja edellisestä lintujahdista oli kulunut jo monta kuukautta. Koiran riistageenit vaativat jahtitilanteita - samoin myös isännän. Kyseiset geeniperimät ovat molemmilla vahvat, joten ne oli nyt tyydytettävä.

Perille päästyämme fasaanitilan isäntä Markku Laihonen tuli pihalle vastaan ja pyysi sisälle toimistoon kartan hakuun. Toimistossa kävimme kartalta läpi jahtialueen ja paikat, johon fasaanit oli aamulla laskettu vapaaksi. Alueella oli toki lisäksi aiemmin vapaaksi laskettuja fasaaneja. Alkuohjeistuksen jälkeen siirryin fasaanitilan kodalle, josta lähdin koiran kanssa suoraan jahtiin.

Metsäsaareke

Korpimaan fasaanitilan metsästysalue on noin 70 hehtaarin kokoinen. Osa metsästysalueesta näytti olevan peltoa. Pellon keskellä oli metsäsaareke ja peltojen reunat tiheäkasvuista ojistoa, metsää, taimikkoa ja vanhaa turpeenottoaluetta. Aloitimme jahdin turpeenottoalueen vierestä. Koira löysi yölliset jäniksen jäljet ja ryhtyi seuraamaan jälkiä. Koirani oli vielä edellisen päivän haavoittuneen rusakon jäljestyksen takia jänismaailmassa. Sain kuitenkin houkuteltua sen tiheään pusikkoon, josta se saikin naarasfasaanin lentoon. Ensimmäinen laukaus osui välissä olevaan pusikkoon, mutta toisella laukauksella täyssuppealla piipulla sain fasaanin alas. Koira nouti linnun ja palautti nätisti isännälle. Ensimmäinen lintu oli nyt repussa ja koirakin näytti tajuavan, mitä tänään jahdataan.

Haku käynnissä

Jahdin alussa koiralla oli liikaa vauhtia ja intoa. Yksi lintu pääsikin karkuun liian etäältä. Koirani innostui fasaanijahdista niin, että ongelmaksi tuli liian pitkä etäisyys. Jouduin komentamaan koiraa lähemmäksi ja ohjaamaan lähimpään tarkastettavaan pusikkoon. Taktiikkaa piti muuttaa sen verran, että ohjasin koiraa ryteikköisempään maastoon. Vaikeakulkuisessa maastossa vauhti hidastui, mutta myös ampumisesta tuli vaikeampaa. Ammuin kahdesta kukosta ohi. Yritin osua lentäviin lintuihin liian läheltä. Siirryin hivenen aukeammalle, koiran jatkaessa fasaanien etsintää ja karkottamista tiheiköstä.

Haku jatkuu

Jonkin ajan kuluttua fasaanikukko nousi kotkottaen ilmaan ja lensi suoraan kohti. Ammuin taas ensimmäisen piipun liian läheltä. Maltoin mieleni ja annoin linnun lentää hivenen kauemmaksi, jolloin pääsin pudottamaan kukon haulikon täyssuppealla piipulla. Kukko putosi risukkoon siipiään räpyttäen. Ohjasin koiran putoamispaikalle. Hetken päästä koira jo tulikin fasaanikukko suussa. Nyt linnun palauttaminen käteeni ei onnistunutkaan niin kuin ohjekirjoissa. Piti hivenen kovistella ennen kuin koira suostui laskemaan linnun suustaan. Haavakoista luopuminen on vaikeampaa.

Päivän saalis

Jahdin kulku oli nopeaa ja myös tilanteet linnun nostosta laukaukseen. Fasaanijahti on pääsääntöisesti seuruejahti, jossa on yleensä monta ampujaa. Yksin karkottavan koiran kanssa toimiessa fasaanijahti on haasteellisempaa. Koirani lähentyvän riistakontaktin näkee tiuhaan heiluvasta hännästä. Seisovan lintukoiran kanssa metsästäessä pystyy valmistautumaan ehkä paremmin, ellei lintu lähde juoksentelemaan esimerkiksi pitkin ojia. Koirani pitää yllä kuitenkin kovaa vauhtia, jonka seurauksena fasaanit eivät yritä juoksukilpailua, vaan yrittävät pelastautua koiran suusta nousemalla lentoon. Räväkässä ja nopeassa vauhdissa koira kuitenkin väsyy nopeasti. Reilun tunnin jahdin jälkeen vauhti hidastui huomattavasti. Syksyn lintujahdeista oli kulunut jo tovi, mikä osaltaan vaikutti nopeaan väsymiseen.

Vauhdikkaassa jahdissa tulee varautua mahdollisiin koiran loukkaantumisiin ja revähdyksiin. Väsymisen lisäksi koira saattaa loukkaantua tiheikössä liukkaalla talvikelillä. Oksat ja risut saattavat aiheuttaa tiheikössä pintaruhjeita. Lisäksi jäinen lumikerros saattaa rikkoa paljaat tassut. Koiraa on syytä tarkkailla ja pitää välillä taukoja. Varsinkin mikäli aikoo viettää jahdissa koko päivän. Koiralle tulee varata mukaan raikasta vettä ja ensiaputarvikkeet.

Merkel 47E ja fasaanit

Työvälineeksi jahtiin olin ottanut rinnakkaispiippuisen Merkel 47E  haulikon kaliiperissa 12/70. Jahdissa käytin Gyttorpin Pheasant Hunting 12/65 (30 g) pahvihylsyisiä patruunoita, joiden haulikoko oli US nro 6 (2,8 mm). Ampuminen osoittautui kovalla pakkasella yllättävän haasteelliseksi yksinkertaisesti siitä syystä, että olen tottunut ampumaan kiekkoja kesäkautena huomattavasti vähäisemmällä vaatetuksella. Toppavaatteissa haulikon perä poskea vasten ei noussutkaan yhtä sujuvasti kuin alkukauden jahdeissa. Kyseinen hankaluus olisi korjattavissa talvikauden kiekkoharjoittelulla.

Koiran ohjaamisessa ja omassa intoutumisessa pitää olla tarkkana ja vauhdikkaista tilanteista huolimatta pyrkiä huomioimaan koulutuksellisia seikkoja. Jos ohjaaja innostuu ja antaa määrätietoisuuden herpaantua, sekä antaa omalle saalistusvietille periksi, saattaa jahdin koulutuksellinen anti olla laiha. Helpompaa kuitenkin sanottuna kuin tehtynä.

Täytyy tunnustaa, etten oikein odottanut samanlaisia tilanteita kuin olen kokenut aiemmin fasaanijahdeissa seisovalla lintukoiralla. Aiemmissa fasaanijahdeissa koirani on toiminut pelkästään noutajana. Ennakkoluuloista poiketen reissu onnistui erittäin hyvin ja koira toimi paremmin kuin odotin. Tilanteita oli mukavasti. Koirani nautti päivästä täysin rinnoin – kuin myös koiran omistajakin. Tänne täytyy tulla uudestaan.

Tästä fasaanitilan sivuille; Korpimaan fasaanitila

Teksti ja kuvat PO

ASEHIHNAT METSÄSTYKSESSÄ

Olen joskus kuullut sanonnan: "mikäli aiot käyttää metsästysasettasi et tarvitse hihnaa". Moni kuitenkin kantaa kiväärinsä asehihnan varassa. Myös haulikolla metsästävät kantavat haulikkoa pääsääntöisesti hihnan kanssa - linnustajat ehkä kuitenkin ilman hihnaa. Kuinka moni metsästäjä keskittyy siihen millaisen asehihnan hankkii, vai tyytyykö aseoston yhteydessä kauppiaalta kaupan päälle saatuun halvimpaan asehihnaan?

Väijyntämetsästyksessä tai passissa istuessa ei välttämättä asehihnaa tarvitse, mikäli kuljettaa kiväärin passipaikalle metsästysaseen suojapussissa tai käyttää jahdeissa asereppua. Liikkuvassa jahdissa ja huonokulkuisessa maastossa asehihna on hyvä apuväline aseen kantamiseen ja kiväärillä ampuessa tarvittaessa myös ampumatukena. Ampumatukena hihnan tulee olla nopeasti ja helposti muunneltavissa. Koiranohjaajat tarvitsevat myös aseen kantamiseen asehihnan tai valjaat, koska koiranohjaajan kädet tulee olla vapaina koiran ohjaamiseen.

Asehihnan yleisimmät materiaalit ovat joko nahka, kangas (canvas), kumi/muovi tai keinokuidut (nylon, neopreeni, cordura) tai jokin näiden yhdistelmä. Nahkatuotteet laadukkaasta nahasta käsintehtynä ovat kestäviä ja hyvin hoidettuina pitkäikäisiä. Kangashihnat eivät ole yhtä jäykkiä kuin nahasta valmistetut. Yhdistelmähihnat, joissa valmistusmateriaaleina on esimerkiksi corduraa sekä liukumisen estämiseksi hihnan joukkoon sijoitettuja kumisuikaleita, pitävät kiväärin paremmin kantajansa hartialla.

Liukueste

Perinteinen safarityyppinen kangashihna saattaa liikkua liiaksi kantajan hartialla. Kyseisellä hihnalla on kuitenkin muita hyviä ominaisuuksia, kuten joustavuus ja keveys. Hihna ei myöskään ohuutensa ansiosta haittaa ampumatuelta ampumista. Leveämpi asehihna jakaa myös aseen painon paremmin hartiaa vasten. Afrikassa tasankoriistaa jahdatessa ammutaan usein ampumatuelta esim. kaksi- tai kolmehaaraisen kepin tukemana. Tuelta ammuttaessa asehihnan ei ole pakko olla kiväärin tukin alla, mutta jotkut metsästäjistä haluavat kontrolloida hihnan käyttöä, eivätkä anna hihnan roikkua missä tahansa. Asehihna saattaa ilman kontrollia tarttua oksaan tai muuhun vastaavaan. Vaarallisen riistan jahdissa ei asehihnaa tulisi käyttää lainkaan. Esimerkiksi metsästysoppaat Afrikassa eivät pääsääntöisesti käytä aseissaan hihnoja.

Safarityyppinen asehihna

Materiaalien lisäksi asehihnojen tekniset ominaisuudet ovat myös erilaisia. Hihnan säädeltävyys, kannattimet ja hihnan kiinnitysratkaisut metsästysaseeseen poikkeavat toisistaan. On myös asehihnoja, jotka ovat aseen kantamisen lisäksi suunniteltu erityisesti ampumatueksi tai ovat pikahihnoja, joilla asetta pidetään ampujan etupuolella helpottaen nopeaa riistalaukausta. Kiinnitysratkaisuina ovat hihnan niittikiinnitys, metalli- ja muovisoljet, sekä pikakiinnitysjärjestelmät eli pikalukot. Pikalukoissa on erilaisia teknisiä ratkaisuja. Jotkin lukoista aukeaa nastaa painamalla ja osassa pikalukoista tulee sormin pyörittää lukon ruuvia, jolloin lukko aukeaa.

Pikalukkoja

On myös asehihnojen kiinnitysjärjestelmiä, joissa asehihnaa irrottaessa kannattimien pidikkeet irrotetaan kiväärin tukista painamalla. Hihnojen kannattimet pidikkeissään saattavat pitää turhaa kilinää, jolloin ne on teipattava. On myös asehihnoja, joissa on jo valmiiksi pehmusteet kilinän estämiseksi.

Asehihnaa hankkiessa kannattaa miettiä, minkälaiseen metsästykseen hihna tulee käytettäväksi. Hankkiiko asehihnan liikkuvaan ja mahdollisesti nopeatempoiseen jahtiin, jossa aseen tulee pysyä kantajansa hartialla luisumatta. Vai tuleeko hihna rauhalliseen samoilumetsästykseen, jolloin hihna voi olla perinteisempi asehihna. Sorkkariistan ajojahdissa passilinjalla voisi yhtenä vaihtoehtona olla passihihna, jolloin asetta pidetään ampujan edessä nopeita riistatilanteita varten. Samalla passimies voi lepuuttaa käsiään aseen roikkuessa vartaloa vasten. Latvalintuja jahtaava voisi löytää ratkaisun hihnasta, jota voidaan käyttää myös ampumatukena.

Kuva suuremmaksi klikkaamalla

Asehihnan käyttömukavuuden lisäksi asehihnan kiinnitysratkaisu on tärkeä asia asehihnaa hankittaessa. Metsämiehen kivääri ja kiväärin kallis optiikka ovat painava yhdistelmä. Mikäli asehihnan kiinnitysratkaisu ajan saatossa pettää, saattaa halpa hihna tulla käyttäjälleen kalliiksi. Asehihnatkin tulee huoltaa ja tarkastaa säännöllisesti. Hihnan nahkaosat on syytä käsitellä jahtikauden päätteeksi nahanhoitoaineella. Hihnat irrotetaan aseista säilytyksen ajaksi. Varsinkin, jos hihna on kostea, tulee hihna irrottaa aseesta ja ripustaa kuivumaan hyvin tuulettuvaan paikkaan. Näin tehtynä suojataan asetta ja hihnaa.


Teksti ja kuvat PO

RIISTANRUOKINTA: riistarehut makutestissä.

Olen pitänyt riistanruokintaa lähes ympäri vuoden. Riistarehuna käytän kauraa. Ruokintakauden aloitan alkusyksystä hyvissä ajoin ennen termisen kasvukauden päättymistä. Aikaisin aloitettu ruokinta totuttaa sorkkariistan ruoansulatuksen tarjottavaan rehuun. Vaikka pääasiallinen rehu onkin kaura, niin täydennysrehuna käytän mm. Riista-Eloa.

Riistarehuja

Täydennysrehua olen käyttänyt pieniä määriä, jotta eläinten ruoansulatus tottuu rehuun. Täydennysrehu on kuitenkin hyvä lisä. Yksipuolinen viljarehu saattaa aiheuttaa hirvieläimille ruoansulatusongelmia. Riista-Elon huonona puolena on rehun nopea pehmeneminen kosteassa. Rehu puuroutuu.

Rehujen lisäksi tarjoan eläimille omenoita ja juureksia. Juurekset ovat tärkeitä varsinkin talvikaudella. Juureksista eläimet saavat tarvittavan nesteytyksen. Isommat kakkoslaadun porkkanaerät olen hakenut peräkärryllä paikallisilta tuottajilta. Runsaslumisina talvina olen tarjonnut heinää vaihtelevalla menestyksellä. Aina ei tarjottavat ruoat maistu eläimille. Naapuriseuran ruokintapaikalla saattaa olla sillä hetkellä paremmat tarjoilut tai ruokailuseura.

Ruokintapaikat ovat riistapellolla ja riistapellon läheisyydessä. Monipuolinen tukiruokinta nuolukivineen avonaisessa maastossa on sorkkariistalle turvallinen ja hyvä tapa ohjata eläimet pois maanviljelyksiltä, taimikoilta ja  maanteiden läheisyydestä. Runsaslumisen talven lisäksi kevättalvi ja alkukevät ovat kovaa aikaa riistaeläimille. Riistaruokinta tuleekin lopettaa vasta siinä vaiheessa, kun eläimet siirtyvät kesälaitumille.

Minulle riistan ruokintaan on tullut uutena tuotteena maissi. Päätin kokeilla rakentamani uuden ruokinta-automaatin avulla, mikä mainitsemistani tuotteista on maistuvin valkohäntäpeuroille ja metsäkauriille. Rehulaarin pohjalle laitoin pienen määrän eri lajikkeita: ohraa, kauraa, maissia ja Riista-Eloa. Asensin riistakameran kuvaamaan "rehubuffettia".

Buffet-tarjoilu valmiina

Ensimmäisenä paikalle makutestiin saapuivat kaksi nuorta peurapukkia. Yleensä Riista-Elo on ollut maistuvin vaihtoehto, mutta nyt peuroille näytti maistuvan maissi.

Parhaiten pukeille maistui maissi.

Vuodenaika saattaa vaikuttaa peurojen ruokailuun. Juurekset oli jätetty rauhaan ja omenoita oli vain hivenen maisteltu. Jatkoin makutestiä kiimakauden aikana.

Kiima-aikana valkohäntäpeuroilla on muutakin mielessä, kuin pelkästään ruokailu. Tämän huomasin jahtitornissa istuessani ja odotellessani sopivan peuran kellistämistä. Nuori pukki söi ruokinta-automaatista 15 minuutin ajan, jonka jälkeen poistui paikalta. Hetken päästä ruokinta-automaatin ympärille tuli todella isokokoinen pukki. Peurapukki ei ollut kiinnostunut ruokailusta laisinkaan, vaan haisteli ruokinta-automaatin ympäristöön jääneitä hajujälkiä muutaman minuutin ajan, jonka jälkeen poistui takaisin tulosuuntaansa.

Kiima-ajan jälkeen alkaa tankkaus vähälle jääneen ruokailun ja tulevan talven varalle. Peurojen pitää saada paksu rasvakerros kuluttavaa talvea varten. Tänä vuonna Etelä-Suomessa talvi alkoi hetkellisesti jo marraskuun alussa. Marraskuussa lunta oli parhaimmillaan 30 cm. Vähän ennen lumen tuloa oli jo monet pellot käännetty mullokselle ja aikaisin alkanut talvi toi peurat normaalia aiemmin ruokintapaikoille. Peurojen ruokailua oli mukava seurata pimeässä, lumisen maaston valaistaessa ruokintapaikkaa. Etelä-Suomessa pääsee harvoin tarkkailemaan yöaikaan peurojen kiima-ajan käyttäytymistä. Ruokinta-automaatilta katosi aina ensimmäisenä maissit. Syöjinä pääasiassa peurat. Satunnaisina vierailijoina rusakot, kauriit, supikoirat ja mäyrä. Jos ei halua ruokkia kuin peuroja, tulee automaatin rehulaarin syöttökorkeus nostaa korkeammalle.

Täydennysrehut ovat kalliita verrattuna riistarehuihin (kaura ja ohra). Täydennysrehuista ainakin maissi saattaa ruokinnoillani syrjäyttää osittain Riista-Elon ja uuden Peuran-Herkun http://www.raisioagro.com/documents/12626/830481/Riistarehumainos_A4.pdf/628b417b-9290-496a-a2e7-fe4f234a9148 Riista-Elon ja Peuran-Herkun huonoina puolina on hukkamäärät tuotteen nopean huonontumisen takia, varsinkin kosteissa olosuhteissa. Kuiva ja aurinkoinen kevättalven sää on parasta aikaa Riista-Elon ja Peuran-Herkun säilyvyydelle. Toivottavasti uuden Peuran-Herkun kilohinta tulee olemaan kuluttajaystävällinen. Maissi on täydennysrehuista säänkestävin ja makutestin aikana maistuvin. Ruokintapaikoillani päärehuna säilyy edelleen rehukaura edullisuuden, säilyvyyden ja maistuvuuden takia. Riistamaissin käyttö lisääntyy kuitenkin täydennysrehuna.

Riistan ruokinta-automaateista lisää täällä.


Teksti ja kuvat; PO

ÄÄNENVAIMENTIMET METSÄSTYKSESSÄ

Äänenvaimentimen yhtenä tarkoituksena on vähentää laukaisuäänestä johtuvaa melualtistusta. Ampuma-aseen aiheuttamaa laukausmelua kutsutaan impulssimeluksi. Työterveyslaitoksen määrittelyssä impulssimelulla tarkoitetaan nopeita äkillisiä iskuääniä sisältävää melua, esimerkiksi takomista, ampumisesta tai sähköpurkauksista syntyviä painehuippuja. Puhutaan myös iskumelusta.

Äänenvaimentimet metsästykseen

Liian voimakas melualtistus ampujan ja ampumaympäristön läheisyydessä oleville saattaa aiheuttaa kuulovaurion. Kuulovaurio voi ilmetä kuulon alenemana, tinnituksena eli korvien soimisena tai ääniyliherkkyytenä.

Tämän päivän ampuma-aseiden kompaktit äänenvaimentimet hidastavat laukauksesta syntyviä ruutikaasuja erittäin hyvin. Äänenvaimentimien valikoima on myös runsas. Kiitos siitä kuuluu osittain pohjoismaisille äänenvaimenninvalmistajille. Kilpailu vaimenninmarkkinoista parantaa vaimentimien laatua ja pudottaa kuluttajahintoja alaspäin.

Omassa käytössäni äänen vaimentaminen eli vaimennustehokkuus voisi olla oikeastaan viimeisenä valintakriteerinä. Kyttäysjahdissa pyrin suojaamaan korvani joka tapauksessa kuulevilla kuulosuojaimilla. Valinta painottuu enemmän lyhyisiin ja kevyisiin vaimentimiin. Kompaktit vaimentimet ovat mieluisia käyttää jahdissa. Kevyet vaimentimet eivät myöskään muuta metsästyskiväärin tasapainoa liian häiritsevästi.

Toinen kriteeri on parempi osunta. Vaimennin vähentää rekyyliä ja laukausmelua parantaen näin ollen omalta osaltaan kiväärin käyntiä. Olen kuullut myös väitteitä, että vaimentimet vähentävät piipun jännityksiä ja värähtelyä, jonka takia vaimennin parantaisi osuntaa. Uskon kuitenkin enemminkin rekyylin ja äänen vähentymisen vaikuttavan parantavasti osuntaan.

Kolmantena tärkeänä seikkana pidän suuliekin vähentämistä. Suuliekin vaimentaminen on tärkeä ominaisuus kyttäysjahdissa. Patruunan syttyminen patruunapesässä synnyttää suuliekin, joka saattaa hämärässä hetkellisesti sokaista ampujan vaikeuttaen riistaeläimen kuolinjuoksun seuraamista. Mikäli ei ole tiedossa ammutun riistaeläimen oikea pakosuunta, vaikeutuu riistaeläimen jäljestys.

Kevyissä metsästyskäyttöön suunnitelluissa alumiini- ja hiilkuituvaippaisissa äänenvaimentimissa on laukausrajoituksia. Esimerkiksi AimZonic Predatorissa laukausrajana on kymmenen laukausta, jonka jälkeen vaimentimen tulee antaa jäähtyä.

Kompaktit äänenvaimentimet ovat kuitenkin kompromisseja. Ne eivät välttämättä vähennä suuliekkiä ja ääntä yhtä hyvin kuin isot äänenvaimentimet. Tämän päivän lyhyet ja kevyet vaimentimet kuitenkin vaimentavat riittävästi ääntä, vähentävät suuliekkiä ja rekyyliä.

Vaimentimen valinnassa kannattaakin keskittyä omaan jahtimuotoon ja radalla tehtyihin harjoittelumääriin. Mikäli olet innokas harjoittelemaan liikkuvaan hirvitauluun, niin suosittelen teräksistä vaimenninta. Alumiinisillakin vaimentimilla pärjää radalla, kunhan muistaa kohtuuden laukausmäärissä ja antaa vaimentimen hirvisarjojen välissä jäähtyä kunnolla.

Metsästys- ja asealan lehdissä on ollut erilaisia uusien vaimentimien testejä ja esittelyjä. Esittelyjä käytetyistä vaimentimista ei sen sijaan ole. Seuraavaksi käyn läpi muutamia vaimentimia joita olen käyttänyt jahdeissa ja ampumaradalla. En tee vaimentimille desibelimittauksia yksinkertaisesti siitä syystä, ettei minulla ole oikeanlaisia välineitä impulssimelun desibelimittauksiin. Vaimentimet olen punninnut talousvaa`alla. Vaimennustehot ovat maahantuojan ilmoittamia. 

ASE UTRA SL5i (cal .30)

Ase Utra SL5i

Vihdoin ja viimein myös Joensuun yrityskin on keventänyt äänenvaimennintaan. SL5i vaimentimet ovat uudistettuja ja kevyempiä versioita aikaisemmasta S series SL5 vaimentimesta. Ase Utran SL5i vaimentimet on valmistettu tarkkuusvalukomponenteista ja kokoonpantu hitsaamalla. Materiaalina SL5i vaimentimissa on 300 sarjan ruostumaton teräs.

SL5i on ollut kivääreideni (6,5x55 ja .308 win) nokassa keväästä alkaen ja olen ollut vaimentimeen tyytyväinen. Laukausmäärä vaimentimella on tähän mennessä ollut noin 300 laukausta. SL5i:n mukana tulee cordurasta valmistettu väreilysuoja, joka vähentää väreilyä. Väreilysuoja helpottaa myös kuuman vaimentimen irrottamista tai kiinnityksen tarkastamista.

Peura ammuttu apuna mm. Ase Utra SL5i

SL5i toimii hirviradalla, eikä vaimentimessa ole laukausrajoituksia. Ainoa miinus tähän mennessä on lämpöväreily. Lämpöväreily häiritsee pääasiassa metsästyslatausten testaamista. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikki vaimentimet lämpöväreilevät useamman laukauksen aikana, varsinkin kesähelteillä. Hirviradalla ja metsästyskäytössä olen ollut vaimentimeen tyytyväinen.

Pituus: 105 mm + kierreosuus ( jatkaa asetta n. 108 mm. )

Paino: 350 g

Halkaisija: 44,70 mm

Vaimennusteho: 22-30 dB

Valmistaja: Ase Utra

Maahantuoja: Sako Oy

Sh: 309€

AIMZONIC PREDATOR (cal .30)

AimZonic Predator

Tämä vaimennin on ollut jo muutaman vuoden mukana tositoimessa. Vaimennin on mukavan kevyt, mutta jatkaa rakenteestaan johtuen hivenen muita vaimentimia enemmän aseen pituutta. Tämä vaimennin on kuitenkin kumimaisen pintamateriaalin johdosta ollut käytössäni vähiten ”helähtävä” osuessaan oksaan tms.

Maahantuoja mainostaa vaimentimen valmistetun kevyestä alumiinista, jossa vaimentimen patentoitu Cyclone-teknologia varmistaa hyvän vaimennustason ja tehokkaan rekyylin vähennyksen.

AimZonic:iin saa myös kierreadapterin (piippumutterijärjestelmä), jolloin vaimenninta voi käyttää myös muissa aseissa, joiden piipuissa on eri vaimenninkierre. Vaimentimen värivalikoima on laaja, tai oikeastaan poikkeuksellinen verrattuna muihin markkinoilla oleviin vaimentimiin. On camo-kuvioista, valkoista, keltaista, oranssia ja perinteistä yksiväristä mustaa.

Olen käyttänyt vaimenninta myös hirvirataharjoituksissa. Jokaisen hirvisarjan (10 lks.) jälkeen olen pitänyt tauon vaimentimen jäähtymistä varten maahantuojan suosituksen mukaisesti. Laukausmäärä tällä vaimentimella on ollut tähän mennessä noin 500 laukausta. Olen ollut vaimentimeen tyytyväinen. Miinuksena laukausrajoitukset ja vaimentimen pituus.

Pituus: 150 mm ( jatkaa asetta n. 138 mm. )

Paino: 320 g

Halkaisija: 49,50 mm

Vaimennusteho: 23-26 dB

Valmistaja: AimSport Sweden AB

Maahantuoja: Hjorth Urheilutukku Oy

Sh: 249€

SCHULTZ & LARSEN  HARDCORE TMD 45

Schultz & Larsen Hardcore TMD 45

Tätä vaimenninta mainostetaan vaimentimena, joka ei helähdä osuessaan oksaan tms. verrattuna muihin vaimentimiin. Kyseinen vaimennin helähtää kuitenkin ihan samalla tavalla kuin muutkin ontot metalliputket. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta.

Maahantuoja mainostaa vaimentimen kiinnityksen kiristyvän ammunnan aikana tiukemmaksi. Olen ampunut vaimentimella noin 1600 laukausta. Alkuvaiheessa ammunnan jälkeen vaimentimen teräsydin kierteineen juuttui piippuun kiinni kun taas ulkokuori (vaimentimen alumiinivaippa) irtosi teräsytimen kierteistä. Sain vian korjattua ruuvilukitteella, jonka jälkeen teräksinen sisuskalu on pysynyt kiinni ulkokuoressa. Vaimentimen pitää jäähtyä kunnolla ennen irrottamista.

Vaimennin vaimentaa hyvin ja on ollut käytössä riittävän hyvä. Vaimenninta pystyy lyhentämään maksimipituudestaan irrotettavien modulien ansiosta. Moduleiden irrottamiseen tarkoitetut työkalut voi tilata maahantuojalta. Olen lyhentänyt vaimenninta alkuperäisestä yhden modulin verran. Moduleiden vähentäminen luonnollisesti lisää suuliekin määrää hämärässä. Tämän huomasin ampuessani lyhennyksen jälkeen hämärässä naaraspeuraa.

Peuran vasa kaadettu apuna mm. S&L TMD 45

Kiväärin piippu menee osittain vaimentimen sisälle jo ennen kiinnityskierteitä, josta johtuen vaimennin ei kuitenkaan kovinkaan paljoa lisää aseen pituutta verrattuna kooltaan lyhyempiin vaimentimiin. Vaimennin ei myöskään häiritse aseen alkuperäistä tasapainoa.

Vaimentimen moduliratkaisusta löytyy hyvää ja huonoa. Hyvä puoli on vaimentimen muunneltavuus metsästettäessä sekä vaimenninta huoltaessa. Tämä vaimennin mahtuu purettuna pienempäänkin ultraäänipesuriin. Miinuksena on liian monta liikkuvaa osaa eli vaimennin on alttiimpi vioille kuin yhdestä komponentista valmistettu vaimennin. Laukausmäärä huomioituna alumiininen vaimennin on ollut kuitenkin hyvä metsästyskäyttöön suunniteltu perusäänenvaimennin.

Pituus: 198 mm ( jatkaa asetta n. 116 mm. yhden poistetun modulin jälkeen )

Paino: 380 g

Halkaisija: 49,55 mm (paksuimmasta kohtaa)

Vaimennusteho: Ei tiedossa.

Valmistaja: Schultz & Larsen, Tanska

Maahantuoja: Gyttorp Finland

Sh: 239€

BR-TUOTE

BR-tuotteen vaimentimet

BR-tuotteen vaimentimet ovat tunnettuja Reflex-vaimentimistaan. Nämä ”perunanuijat” toimivat vielä hyvin kyttäysjahdissa ja ampumaradalla. Ne vähentävät hyvin suuliekkiä ja vaimentavat laukausääntä. Laajemmin metsästyskäytössä ja ampumaradalla liikkuvaan maaliin ammuttaessa vaimentimet häiritsevät aseen tasapainoa ja ovat raskaita käytössä. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä jatka aseen pituutta yhtä paljon kuin uusimmat äänenvaimentimet. Vaimentimen kiinnityskierteet eivät sijaitse heti vaimentimen päässä, vaan vaimentimen sisällä noin puolivälissä vaimenninta.

Kaalivaras kaadettu, apuna mm. BR-tuotteen vaimennin

Liikkuvaan jahtiin ja riistamaaliammuntaan löytyy jo parempia vaimentimia. Aiemmin omistamani vastaavanlainen AseUtran Northstar oli pudota kiväärin kanssa jahtitornista liian etupainoisuuden takia. Yhtenä hyvänä puolena näissä vaimentimissa on kuitenkin laukauskestävyys. Vastaavanlaisia vaimentimia käytetäänkin edelleen mm. riistamaali- ja reserviläisammunnoissa.

.338 Win Mag.

Pituus: 215 mm ( jatkaa asetta n. 110 mm. )

Paino: 600 g

Halkaisija: 50,73 mm

Vaimennusteho: Ei tiedossa

Valmistaja: BR-tuote

7,7 mm

Pituus: 200 mm ( jatkaa asetta n. 95 mm. )

Paino: 570 g

Halkaisija: 50,50 mm

Vaimennusteho: Ei tiedossa

Valmistaja: BR-tuote

ÄÄNENVAIMENTIMEN HUOLTAMINEN

Ammunnan ja metsästysreissun jälkeen tulee vaimennin irrottaa aseen piipusta. Piipun vaimenninkierteet on hyvä puhdistaa piipun puhdistuksen yhteydessä ja öljytä laadukkaalla aseöljyllä. Kierteiden puhdistuksessa voi käyttää apuna hammasharjaa tai piipun puhdistukseen tarkoitettuja nylon- tai kupariharjoja. Riippuen tietenkin lian määrästä ja pinttyneisyydestä. Myös vaimentimen kiinnityskierteet tulee puhdistaa ja öljytä. Vaimennin kannattaa säilyttää hyvin tuulettuvassa paikassa.

Vaimentimen huoltaminen

Jotkin vaimenninvalmistajat myyvät myös omaa vaseliinia / aserasvaa kierteisiin. Vaseliinin / aserasvan huonona puolena on lian kertyminen kierteisiin. Olen käyttänyt kierteiden puhdistamiseen Tetra Gunin Action Blasteria ja öljyämiseen Break Freen CLP:tä. Yksi hyvä aine kierteiden puhdistamiseen on myös yleisöljy WD-40.

Vaimentimet kannattaa huoltaa kunnolla vähintään kerran vuodessa. Vaimentimet voi puhdistaa perusteellisesti esim. ultraäänipesurissa. Yksi valmistajien suosittelema puhdistustapa on vaimentimen liottaminen valopetroolissa, jonka jälkeen vaimennin kuivataan esimerkiksi paineilmalla. Valmistajan huolto-ohjeita kannattaa noudattaa tuotteen toimivuuden ja ampumaturvallisuuden takia.

Teksti ja kuvat PO

Lähteet; Työterveyslaitos ja maahantuojien käyttöohjeet.

HIRVI TIETOSANAKIRJA

Kirjaesittelyn kirjan on julkaissut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kirja on julkaistu vuonna 2001. Kirjan tekijät ovat Kaarlo Nygren ja Maija-Leena Wallen. Tekijät ovat seuranneet hirven tutkimusta ja hirven metsästystä aitiopaikalta lähes kolmenkymmentä vuotta. Tekijät ovat merkinneet muistiin vuosien ajalta ihmisten kysymyksiä, joihin kirjassa pyritään antamaan vastauksia. Kirjan avustajat ovat tutkijoita, luontoharrastajia, ammunnan asiantuntijoita ja luontovalokuvaajia.

Hirvi Tietosanakirja

Sivuja kirjassa on yhteensä 163. Aineisto on luokiteltu aakkosjärjestyksessä. Kirjassa on piirroksia, sekä mustavalko- ja värivalokuvia.

Kirjan kuvitusta

Hirvi tietosanakirja on erinomainen kirja hirvimiehelle tai -naiselle, joka haluaa tietää enemmän hirvistä ja hirvenmetsästykseen liittyvistä aihealueista. Tämä kirja kannattaa ostaa ja samalla tukea suomalaista riistan tutkimustyötä. Kirjaa myy Luonnonvarakeskuksen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos http://www.rktl.fi/julkaisut/j/377.html


Teksti ja kuvat PO