Haulikon koeammunta.

Kaikki tietävät, että kivääri tulee aina kohdistaa käytettävälle metsästyspatruunalle. Kaikki eivät kuitenkaan tee samaa haulikolle. Haulikko tulisi myös kohdistaa käytettävälle supistajalle ja patruunalle. Haulikon kohdistaminen tapahtuu siten, että siihen etsitään koeammunnalla parhainta osumakuviota tuottava patruuna. Samalla havaitaan kyseisen patruunan osumakeskipiste. Eli osuuko kyseisellä patruunalla siihen mihin tuelta ammuttaessa tähdätään.

Koeammunta 35 metriä tuelta ammuttuna.

Oikein tehtynä patruunan testaaminen on aikaa vievä tapahtuma. Koeammunta on kuitenkin tärkeä prosessi, jolla vähennetään epäonnistumisia jahtitilanteissa taikka ampumaurheilussa. Ennen kaikkea se lisää luottamusta käytettävissä olevaan ase- ja patruunayhdistelmään. Luotettavalla ase- ja patruunayhdistelmällä on positiivinen psykologinen vaikutus ampujaan.

Patruunoita koeammuttavaksi.

Maailmalla on muutamia eri koeammuntatapoja, joilla voidaan testata mikä haulikonpatruuna antaa parhaimman tai käyttötarkoitukseen sopivimman osumakuvion. Euroopassa on mm. Wannseen ja Halenseen koeammuntataulut ja Yhdysvalloissa oma vastaavanlainen tuumajärjestelmään perustuva koeammuntataulu.

Ensimmäiset haulikon patruunatestit tein 80-luvulla suurikokoiseen paperiin/kartonkiin ja tarkastin osumat silmämääräisesti ja valitsin mielestäni sopivimman patruunan. Tänä päivänä suoritan koeammunnan samalla tavalla kuin täällä.

Koeammunta.netistä löytyy seikkaperäiset ohjeet koeammunnan suorittamiseen. Sivuilta lainattua: "Koeammunta.net on verkkopalvelu osumakuvioiden tilastointiin sekä haulikoiden ja patruunoiden vertailuun. Palvelussa voit ladata, sekä etsiä kiinnostavia haulikon osumakuvioita. Sivujen monipuoliset hakutoiminnot auttavat sopivan patruunan etsimisessä haulikkoosi."

Kesä on hyvää aikaa suorittaa metsästyshaulikolle koeammuntoja ennen jahtikauden alkua. Riistanhoitoyhdistysten pitämät ampumaradat ovat pääsääntöisesti auki ja monella radalla on myös mahdollisuus koeammunnoille.

Maanomistajana tai maanomistajan luvalla voit suorittaa koeammunnat myös maastossa. Mikäli suoritat koeammunnat maastossa, niin muista ottaa huomioon turvallisuustekijät ja turvalliset ampumaetäisyydet. Koeammunnan jälkeen muista siivota jälkesi, niin ampumaradalla kuin maastossa.

Koeammun ja esittelen kesän aikana muutamia vesilinnustuspatruunoita. Koeammunnat olen suorittanut tai suoritan lähinnä kaliiperissa 12/89 muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Teksti ja kuvat PO

Baschieri & Pellagri DUAL SHOCK 12/76 vesilinnustuspatruuna.

Italialainen Baschieri & Pellagri on Euroopan merkittävimpiä haulikonpatruunoiden valmistajia. B & P on perustettu vuonna 1885 Pohjois-Italian Bolognassa.Yhtiön alkutaipaleella metsästäjä Settimio Baschieri ja kemisti Guido Pellagri ryhtyivät kehittämään parempaa ruutia sen aikaisen mustaruudin tilalle. Tuloksena syntyi savuton Acapnia-ruuti. Baschieri & Pellagrin kehitystyö haulikonpatruunoiden saralla on jatkunut läpi 1900-luvun, aina tähän päivää saakka - kehitystyö jatkuu edelleen.

Sain maahantuojalta esittelyä ja koeammuntaa varten Baschieri & Pellagrin Dual Shock 12/76 haulikonpatruunoita. Dual Shock patruunat julkistettiin muutama vuosi sitten ja Suomeen patruunat saapuivat kuluttajille viime kesänä. Patruunoita myydään kolmella eri 12-kaliiperin latauksella; 32 g, 34 g ja nyt esittelyssä oleva 36 g:n magnum-patruuna. Patruunat on suunniteltu lyijynkorvaaviksi vesilinnustuspatruunoiksi. Patruunoita ei kuitenkaan suositella ammuttaviksi haulikoilla, joista puuttuu Lilja-merkintä (teräshaulikelpoisuus). Dual Shock patruunat käyvät kaikille supistuksille.

B&P DUAL SHOCK 12/76

Haulikon patruunan rakenne koostuu patruunan kannasta, nallista, muovihylsystä, välitulpasta / haulikupista, ruudista (MG2) ja hauleista. Dual Shock poikkeaa muista B & P:n metsästyspatruunoista haulien osalta. Hauliannos koostuu normaalin yhden sijasta kahdesta eri haulikoosta ( nrot 5 ja 3 ). Isompien haulien materiaali on kuparia ja pienempien haulien sinkittyä kuparia. Haulit ovat kokonaisuudessaan hylsyn sisällä olevassa muovisessa haulikupissa. Haulikuppi avautuu ammuttaessa neljään sakaraan.

Tehdas lupaa patruunalle vähemmän haulien epämuodostumia, syvemmän haavakanavan ja vesilinnustuksessa teräkseen verrattuna tiheämpää haulikuviota pidemmille matkoille. Kupari ( 9g/cm3 ) on koostumukseltaan terästä ( 7,85g/cm3 ) pehmeämpi ja raskaampaa, joten teräkseen verrattuna toimintaetäisyys saattaa muutamilla metreillä parantuakin.

Ennen koeammuntaa purin yhden patruunoista ja laskin haulien määrän. Patruuna sisälsi 3,3 mm kuparihauleja 120 kpl ja sinkittyjä 2,9 mm kuparihauleja 112 kpl. Yhteensä hauleja siis 232 kappaletta.

Osa latauskomponenteista

 RADALLA

Haulikonpatruunan toimivuus haulikossa on monen osatekijän summa. Parhaiten käyvän patruunan saa selville testaamalla. Jo pelkän haulikuvion selvittäminen omaan haulikkoon auttaa metsästäjää oikean patruunan löytämisessä.

Luotettavaa materiaalia haulien uppouman selvittämiseksi minulla ei ollut, joten patruunoiden testaaminen jäi ainoastaan lähtönopeuden ja haulikuvion tarkasteluun.

Patruunat ammuin 120 x 120 kokoiseen tauluun 35 metrin matkalta. Ampumaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla. Koeammunnan suoritin tuelta ampumalla ja ampumatukena käytin Protektor Modelin ampumatukia. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin ProChrono Digital luodinnopeusmittarilla.

Ulkolämpötila oli testin aikana  + 7 astetta. Patruunat koeammuin Winchester SX3 12/89 ja Winchester Select Midnight Field 12/76 haulikoilla. SX3 haulikossa käytin Carlson`s Blindside Long Range vaihtosupistajaa ja Select haulikossa käytin Winchesterin omaa Invector Plus M vaihtosupistajaa. Molempien haulikkojen piippujen pituus on 28". SX3:n tarvikesupistaja jatkaa piippua muutamalla senttimetrillä. Koeammunnan tarkoituksena oli selvittää patruunoiden tasalaatuisuus.

Radalla

Päällekkäispiippuisella Select-haulikolla ammuttaessa patruunoiden lähtönopeuden keskiarvo oli 436 m/s. Itselataavalla SX3:lla ammuttaessa mitattujen lähtönopeuksien keskiarvo oli 442 m/s. Patruunoiden lähtönopeudet olivat molemmilla haulikoilla ammuttaessa tasalaatuisia. Ampumataulusta laskettu (haulimäärät) Select-haulikon kokonaisosumaprosentin keskiarvo oli 53% ja tiheyden keskiarvo 1,6 ja SX3:n keskiarvot olivat 64% ja 1,7. Aukkojen keskiarvo oli Select-haulikossa 7 ja SX3:n aukkojen keskiarvo oli 5.

Osumakeskipisteen ympärille piiretty 75:n ja 37,5 cm:n ympyrät.

YHTEENVETO

Dual Shock-patruunan latauskomponenteista sai laadukkaan vaikutelman ja ammuttujen patruunoiden mitatut lähtönopeudet olivat tasaisia. Ammuttujen patruunoiden haulikupeista ei myöskään löytynyt huomautettavaa. Koeammunnan tulokset saattaisivat olla vielä paremmat jollain muulla ase- ja supistajayhdistelmällä ammuttaessa kuin nyt testattujen haulikkojen ja supistajien osalta saadut tulokset.

Mikäli omaan haulikkoon on vaikeaa löytää sopivaa patruunaa, kannattaa hyvän haulikuvion etsimiseen kokeilla eri supistajavaihtoehtoja. Varsinkin tarvikesupistajilla voi saada aikaan erittäin hyviä haulikuviotuloksia verrattuna asevalmistajan omiin supistusholkkeihin. Tarvikesupistajavalmistajien kesken on kilpailua, joten tuotteiden kehittelyyn ja laatuun todella panostetaan.

Tehtaan mainoksissa 36 gramman Dual Shock-patruuna on tarkoitettu hivenen suuremmalle vesilinnulle kuin saman perheen 32 gramman lataus. Jahtikauden alkua varten voisi Dual Shock-patruunaperhettä kasvattaa 12/76 kaliiperissa myös pienemmillä hauleilla ladattuna. Esimerkiksi 32 gramman latauksissa käytetyillä 2,7 mm ja 3,1 mm hauleilla.

TEHTAAN TUOTETIEDOT

Baschieri & Pellagri DUAL SHOCK 12/76 Magnum

Kaliiperi: 12/76
Lataus: 36 g
Nopeus: 440 m/s
Paine: 830 bar

Tehtaan sivut; Baschieri & Pellagri

Teksti ja valokuvat PO

Muovisen huuhkajakaaveen tuunaaminen.

Olin vuosi sitten luovuttanut huuhkajakaaveeni metsästysseuralleni kosteikolla tapahtuvaan varisten poikkeuslupapyyntiin. Nyt tarvitsin kuitenkin omaa huuhkajaa myös muualla tapahtuvaa varisten houkuttelupyyntiä varten. Löysin tarvitsemani kaaveen Klaukkalasta Juhani Sinisalo Oy:stä.

Aiemman kaaveen olin tuunannut kanan sulilla ja höyhenillä. Sulat ja höyhenet kuitenkin ajansaatossa irtosivat kaaveesta. Liikkeen myyjä ehdotti muovihuuhkajan tuunaamista rusakon turkiksella. Tähän hätään en löytänyt rusakon nahkaa, mutta loppujen lopuksi löysin vielä paremman, tuuheamman turkiksen.

Nahkapalojen liimaus.

Olin joskus teetättänyt supikoiran nahasta turkislakin, josta oli jäänyt ylijäämäpaloja. Nyt kyseiset supin turkispalat liimasin epoksiliimalla huuhkajaan kiinni.

Tässä huuhkajakaavemallissa ei ollut heilutettavia muovisiipiä. Kaaveen molempien siipien kohdalle liimasin turkiksen nahkapalan yläosasta kiinni ja alaosan jätin liimaamatta, jotta karvat nahkapalassa heiluisivat paremmin tuulessa mukaillen siipiä ja höyheniä. Liimasin myös selkäosaan turkispalan. Huuhkajan korvanpäihin liimasin karvatupsut.

Valmis huuhkajakaave.

Huuhkajan kynsien kohdalle liimasin vielä roikkuvan nahkapalan supikoiran tassusta anturoineen ja kynsineen. Roikkuva jalan nahkapala saisi luvan esittää huuhkajan saalista. Kaaveen etuosan jätin alkuperäiseen kuntoon.

Liimaus pyöreään ja röpelöpintaiseen muoviin oli hivenen hankalaa, mutta onnistui loppujen lopuksi kiristämällä liimatut turkispalat tuorekelmua muovihuuhkajan ympäri pyörittäen. Tulee vain huomioida, ettei liima pääse vahingossa tarttumaan tuorekelmuun. Liiman on parempi antaa kuivua muutaman tovin ennen tuorekelmun pyörittämistä kaaveen ympärille. Yksi vaihtoehto on liimata turkispala kerralla ja antaa liimatun palan kuivua ennen uuden palan liimaamista.

Pienellä tuunaamisella sai tähänkin muovihuuhkajaan enemmän aidon huuhkajan olemusta. Toivottavasti huuhkajan karvoittaminen saa varikset paremmin raivonpartaalle ja kiinnittämään huomion huuhkajaan, eikä metsästäjään. Se selviää sitten varisjahdissa.

Teksti ja kuvat PO

RWS SPEED TIP Professional .30-kaliiperin metsästyspatruunat.

Metsästysvarusteiden tekniset ominaisuudet varsinkin optiikan ja aseiden osalta kehittyvät koko ajan. Varusteiden ja patruunoiden kehittyminen mahdollistaa muun muassa ampumaetäisyyksien kasvattamisen. Patruunan valmistajista RWS julkisti vuonna 2016 pidemmille ampumaetäisyyksille tarkoitetun metsästyspatruunan SPEED TIP PRO:n kaliiperissa .338 Lapua Magnumin.

Tälle vuodelle RWS on julkistanut uusia kaliipereita SPEED TIP PRO-metsästyspatruunalle. Professional-patruunavalikoima laajenee .308 Win, .30-06 ja .300 Winchester Magnum-patruunoilla.

Professional-patruunat poikkeavat normaaleista Speed Tip-patruunoista siten, että ne on suunniteltu pidemmille ampumaetäisyyksille. Professional-luodin rakenne on tuttu aiemmasta HM-luodista (H-vaippa). Eroja kuitenkin löytyy. Professional-luodin vaipparakenne on nikkelipäällysteinen. Luodin kärkiosa ei ole reikäpää, vaan Speed Tip-kärjellä varustettu, jolloin ilmanvastusta on saatu pienemmäksi. Luodin veneperä vakauttaa lentorataa ja parantaa osuntaa.

Muuten luodin maaliballistiikka on toiminnaltaan vastaavanlainen kuin esimerkiksi UNI-Professional, UNI-Classic, ID-Classic, DK-Geschoss ja HM-luodeissa. Luodin pehmeä kärkiosa sirpaloituu heti osuessaan eläimeen. Luodin kovempi peräosa jatkaa matkaa lävistäen riistaeläimen ja aiheuttaa selkeän luodin ulostulon ja verijäljen.

Vaikka metsästystuotteet kehittyvätkin, niin metsästäjän tulee aina harjoitella varusteidensa käyttöä, tuntea omat rajansa ja selvittää soveltuuko patruuna kyseiselle riistaeläimelle. Ammattitaitoinen metsästäjä osaa olla myös ampumatta.

Tätä kirjoittaessa en löytänyt tarkempia ballistisia tietoja uusista Speed Tip PRO-patruunoista.

Linkki tehtaan uutisiin; RWS Speed Tip Professional

Teksti PO

LURE Predator Decoy pienpetohoukutin.

Kaaveita ja houkuttimia ovat metsästäjät käyttäneet läpi koko metsästyksen historian. Kaaveita on lukuisia erilaisia. Alkeellisista kyhäelmistä aina taideteoksiin asti. Vanhan ajan saaristolaisten vesilintukaaveet ovat tänä päivänä keräilykohteita ja kotien sisustuselementtejä.

Kevättalvi on parasta aikaa pienpetojen houkutteluun. Houkutuspillillä matkitun eläimen hätähuudon lisäksi voi pienpetojen houkuttelua tehostaa moottoroidulla houkuttimella. Hätääntyneen eläimen äänen lisäksi pientä jänistä muistuttava maastossa liikehtivä elektroninen houkutin kiinnittää pienpedon katseen houkuttimeen, pois houkutuspilliä puhaltavasta metsästäjästä.

Löysin netistä yhdysvaltalaisen Flextone Game Calls robottihoukuttimen, joka oli hinnaltaan edullinen. 20€ maksava houkutin näytti myös kätevän pieneltä. Elektronisen houkuttimen rakenne koostuu neljästä osasta. Jäniksen tekoturkki (sukka), yläosan moottoroitu runko, pohjaosa ja muovinen tukikeppi.

Houkuttimen rakenne.

Laitteen asennus on yksinkertaista. Yläosan pohjasta kierretään paristokotelon kansi irti ja paristokoteloon asennetaan kaksi  AA-paristoa. Tekoturkin sukkaosa pujotetaan yläosan rungon päälle ja kiinnitetään rungon sivuilla oleviin tarrakiinnikkeisiin. Yläosa asennetaan alaosaan, johon on kiinnitetty muovinen tukikeppi. Nyt elektroninen houkutin on käyttövalmis. Laite kytketään päälle ja sammutetaan yläosan kyljessä olevaa oranssia nappia painamalla.

Otin uuden houkuttimen mukaan vuoden ensimmäiselle aamun pillitysreissulle. Elektroninen houkutin mahtui paremmin reppuun kuin omistamani isompi aikuisen rusakon kokoinen elektroninen houkutin. Uusi houkutin oli myös kevyempi kantaa. Asensin laitteen lumiselle pellolle ja kytkin houkuttimen napista päälle. Menin noin kymmenen metrin päähän metsän reunaan puuta vasten maahan istumaan.

LURE Predator Decoy

Houkuttimen moottori piti yllättävän kovaa ääntä. Moottorin ääni kuului passipaikkaani asti. Rusakon poikasta muistuttava houkutin liikkui mielestäni liian vähän. Liike saisi mielestäni olla selkeämpää, jotta houkutin varmasti kiinnittäisi pedon huomion pois metsästäjästä. Otin laitteen muovisen tukikepin irti ja asensin houkuttimen pelkän alaosan varassa maahan. Nyt jänis näytti liikkuvan hivenen rivakammin. Jänis oli kuitenkin alempana ja kauempaa katsottuna vaikeammin erotettavissa.

Houkutin ilman tukikeppiä

Saalista ei tällä reissulla tullut. Se ei kuitenkaan ollut uuden houkuttimen vika, vaan normaalia metsästykseen kuuluvaa. Alla tiivistettynä.

+ Pienikokoinen ja kevyt
+ Hinta
- Äänekäs moottori
- Liikkuminen / liikerata

Valmistaja: Flextone
Paino: 340 g
Mitat: yläosan korkeus 350 mm ja tukikepin kanssa yhteensä 600 mm.
Virtalähde: 2 x AA-paristo


Teksti ja kuvat PO

Helmikuun fasaanijahti.

Aamulla vähän ennen yhdeksää pakkasin auton ja tein koiran kanssa pikaisen pissalenkin. Lenkin jälkeen koira ja mies autoon ja Volvon nokka kohti Savijokea. Edessä oli reilun tunnin ajomatka. Päivä oli aurinkoinen ja kylmä helmikuun pakkaskeli. Auton mittari näytti ulkolämpötilaksi -16 astetta. Päivän ohjelma oli selvä. Vietän jahti- ja koirankoulutuspäivän Korpimaan fasaanitilalla. Peurajahti oli takana ja edellisestä lintujahdista oli kulunut jo monta kuukautta. Koiran riistageenit vaativat jahtitilanteita - samoin myös isännän. Kyseiset geeniperimät ovat molemmilla vahvat, joten ne oli nyt tyydytettävä.

Perille päästyämme fasaanitilan isäntä Markku Laihonen tuli pihalle vastaan ja pyysi sisälle toimistoon kartan hakuun. Toimistossa kävimme kartalta läpi jahtialueen ja paikat, johon fasaanit oli aamulla laskettu vapaaksi. Alueella oli toki lisäksi aiemmin vapaaksi laskettuja fasaaneja. Alkuohjeistuksen jälkeen siirryin fasaanitilan kodalle, josta lähdin koiran kanssa suoraan jahtiin.

Metsäsaareke

Korpimaan fasaanitilan metsästysalue on noin 70 hehtaarin kokoinen. Osa metsästysalueesta näytti olevan peltoa. Pellon keskellä oli metsäsaareke ja peltojen reunat tiheäkasvuista ojistoa, metsää, taimikkoa ja vanhaa turpeenottoaluetta. Aloitimme jahdin turpeenottoalueen vierestä. Koira löysi yölliset jäniksen jäljet ja ryhtyi seuraamaan jälkiä. Koirani oli vielä edellisen päivän haavoittuneen rusakon jäljestyksen takia jänismaailmassa. Sain kuitenkin houkuteltua sen tiheään pusikkoon, josta se saikin naarasfasaanin lentoon. Ensimmäinen laukaus osui välissä olevaan pusikkoon, mutta toisella laukauksella täyssuppealla piipulla sain fasaanin alas. Koira nouti linnun ja palautti nätisti isännälle. Ensimmäinen lintu oli nyt repussa ja koirakin näytti tajuavan, mitä tänään jahdataan.

Haku käynnissä

Jahdin alussa koiralla oli liikaa vauhtia ja intoa. Yksi lintu pääsikin karkuun liian etäältä. Koirani innostui fasaanijahdista niin, että ongelmaksi tuli liian pitkä etäisyys. Jouduin komentamaan koiraa lähemmäksi ja ohjaamaan lähimpään tarkastettavaan pusikkoon. Taktiikkaa piti muuttaa sen verran, että ohjasin koiraa ryteikköisempään maastoon. Vaikeakulkuisessa maastossa vauhti hidastui, mutta myös ampumisesta tuli vaikeampaa. Ammuin kahdesta kukosta ohi. Yritin osua lentäviin lintuihin liian läheltä. Siirryin hivenen aukeammalle, koiran jatkaessa fasaanien etsintää ja karkottamista tiheiköstä.

Haku jatkuu

Jonkin ajan kuluttua fasaanikukko nousi kotkottaen ilmaan ja lensi suoraan kohti. Ammuin taas ensimmäisen piipun liian läheltä. Maltoin mieleni ja annoin linnun lentää hivenen kauemmaksi, jolloin pääsin pudottamaan kukon haulikon täyssuppealla piipulla. Kukko putosi risukkoon siipiään räpyttäen. Ohjasin koiran putoamispaikalle. Hetken päästä koira jo tulikin fasaanikukko suussa. Nyt linnun palauttaminen käteeni ei onnistunutkaan niin kuin ohjekirjoissa. Piti hivenen kovistella ennen kuin koira suostui laskemaan linnun suustaan. Haavakoista luopuminen on vaikeampaa.

Päivän saalis

Jahdin kulku oli nopeaa ja myös tilanteet linnun nostosta laukaukseen. Fasaanijahti on pääsääntöisesti seuruejahti, jossa on yleensä monta ampujaa. Yksin karkottavan koiran kanssa toimiessa fasaanijahti on haasteellisempaa. Koirani lähentyvän riistakontaktin näkee tiuhaan heiluvasta hännästä. Seisovan lintukoiran kanssa metsästäessä pystyy valmistautumaan ehkä paremmin, ellei lintu lähde juoksentelemaan esimerkiksi pitkin ojia. Koirani pitää yllä kuitenkin kovaa vauhtia, jonka seurauksena fasaanit eivät yritä juoksukilpailua, vaan yrittävät pelastautua koiran suusta nousemalla lentoon. Räväkässä ja nopeassa vauhdissa koira kuitenkin väsyy nopeasti. Reilun tunnin jahdin jälkeen vauhti hidastui huomattavasti. Syksyn lintujahdeista oli kulunut jo tovi, mikä osaltaan vaikutti nopeaan väsymiseen.

Vauhdikkaassa jahdissa tulee varautua mahdollisiin koiran loukkaantumisiin ja revähdyksiin. Väsymisen lisäksi koira saattaa loukkaantua tiheikössä liukkaalla talvikelillä. Oksat ja risut saattavat aiheuttaa tiheikössä pintaruhjeita. Lisäksi jäinen lumikerros saattaa rikkoa paljaat tassut. Koiraa on syytä tarkkailla ja pitää välillä taukoja. Varsinkin mikäli aikoo viettää jahdissa koko päivän. Koiralle tulee varata mukaan raikasta vettä ja ensiaputarvikkeet.

Merkel 47E ja fasaanit

Työvälineeksi jahtiin olin ottanut rinnakkaispiippuisen Merkel 47E  haulikon kaliiperissa 12/70. Jahdissa käytin Gyttorpin Pheasant Hunting 12/65 (30 g) pahvihylsyisiä patruunoita, joiden haulikoko oli US nro 6 (2,8 mm). Ampuminen osoittautui kovalla pakkasella yllättävän haasteelliseksi yksinkertaisesti siitä syystä, että olen tottunut ampumaan kiekkoja kesäkautena huomattavasti vähäisemmällä vaatetuksella. Toppavaatteissa haulikon perä poskea vasten ei noussutkaan yhtä sujuvasti kuin alkukauden jahdeissa. Kyseinen hankaluus olisi korjattavissa talvikauden kiekkoharjoittelulla.

Koiran ohjaamisessa ja omassa intoutumisessa pitää olla tarkkana ja vauhdikkaista tilanteista huolimatta pyrkiä huomioimaan koulutuksellisia seikkoja. Jos ohjaaja innostuu ja antaa määrätietoisuuden herpaantua, sekä antaa omalle saalistusvietille periksi, saattaa jahdin koulutuksellinen anti olla laiha. Helpompaa kuitenkin sanottuna kuin tehtynä.

Täytyy tunnustaa, etten oikein odottanut samanlaisia tilanteita kuin olen kokenut aiemmin fasaanijahdeissa seisovalla lintukoiralla. Aiemmissa fasaanijahdeissa koirani on toiminut pelkästään noutajana. Ennakkoluuloista poiketen reissu onnistui erittäin hyvin ja koira toimi paremmin kuin odotin. Tilanteita oli mukavasti. Koirani nautti päivästä täysin rinnoin – kuin myös koiran omistajakin. Tänne täytyy tulla uudestaan.

Tästä fasaanitilan sivuille; Korpimaan fasaanitila

Teksti ja kuvat PO

ASEHIHNAT METSÄSTYKSESSÄ

Olen joskus kuullut sanonnan: "mikäli aiot käyttää metsästysasettasi et tarvitse hihnaa". Moni kuitenkin kantaa kiväärinsä asehihnan varassa. Myös haulikolla metsästävät kantavat haulikkoa pääsääntöisesti hihnan kanssa - linnustajat ehkä kuitenkin ilman hihnaa. Kuinka moni metsästäjä keskittyy siihen millaisen asehihnan hankkii, vai tyytyykö aseoston yhteydessä kauppiaalta kaupan päälle saatuun halvimpaan asehihnaan?

Väijyntämetsästyksessä tai passissa istuessa ei välttämättä asehihnaa tarvitse, mikäli kuljettaa kiväärin passipaikalle metsästysaseen suojapussissa tai käyttää jahdeissa asereppua. Liikkuvassa jahdissa ja huonokulkuisessa maastossa asehihna on hyvä apuväline aseen kantamiseen ja kiväärillä ampuessa tarvittaessa myös ampumatukena. Ampumatukena hihnan tulee olla nopeasti ja helposti muunneltavissa. Koiranohjaajat tarvitsevat myös aseen kantamiseen asehihnan tai valjaat, koska koiranohjaajan kädet tulee olla vapaina koiran ohjaamiseen.

Asehihnan yleisimmät materiaalit ovat joko nahka, kangas (canvas), kumi/muovi tai keinokuidut (nylon, neopreeni, cordura) tai jokin näiden yhdistelmä. Nahkatuotteet laadukkaasta nahasta käsintehtynä ovat kestäviä ja hyvin hoidettuina pitkäikäisiä. Kangashihnat eivät ole yhtä jäykkiä kuin nahasta valmistetut. Yhdistelmähihnat, joissa valmistusmateriaaleina on esimerkiksi corduraa sekä liukumisen estämiseksi hihnan joukkoon sijoitettuja kumisuikaleita, pitävät kiväärin paremmin kantajansa hartialla.

Liukueste

Perinteinen safarityyppinen kangashihna saattaa liikkua liiaksi kantajan hartialla. Kyseisellä hihnalla on kuitenkin muita hyviä ominaisuuksia, kuten joustavuus ja keveys. Hihna ei myöskään ohuutensa ansiosta haittaa ampumatuelta ampumista. Leveämpi asehihna jakaa myös aseen painon paremmin hartiaa vasten. Afrikassa tasankoriistaa jahdatessa ammutaan usein ampumatuelta esim. kaksi- tai kolmehaaraisen kepin tukemana. Tuelta ammuttaessa asehihnan ei ole pakko olla kiväärin tukin alla, mutta jotkut metsästäjistä haluavat kontrolloida hihnan käyttöä, eivätkä anna hihnan roikkua missä tahansa. Asehihna saattaa ilman kontrollia tarttua oksaan tai muuhun vastaavaan. Vaarallisen riistan jahdissa ei asehihnaa tulisi käyttää lainkaan. Esimerkiksi metsästysoppaat Afrikassa eivät pääsääntöisesti käytä aseissaan hihnoja.

Safarityyppinen asehihna

Materiaalien lisäksi asehihnojen tekniset ominaisuudet ovat myös erilaisia. Hihnan säädeltävyys, kannattimet ja hihnan kiinnitysratkaisut metsästysaseeseen poikkeavat toisistaan. On myös asehihnoja, jotka ovat aseen kantamisen lisäksi suunniteltu erityisesti ampumatueksi tai ovat pikahihnoja, joilla asetta pidetään ampujan etupuolella helpottaen nopeaa riistalaukausta. Kiinnitysratkaisuina ovat hihnan niittikiinnitys, metalli- ja muovisoljet, sekä pikakiinnitysjärjestelmät eli pikalukot. Pikalukoissa on erilaisia teknisiä ratkaisuja. Jotkin lukoista aukeaa nastaa painamalla ja osassa pikalukoista tulee sormin pyörittää lukon ruuvia, jolloin lukko aukeaa.

Pikalukkoja

On myös asehihnojen kiinnitysjärjestelmiä, joissa asehihnaa irrottaessa kannattimien pidikkeet irrotetaan kiväärin tukista painamalla. Hihnojen kannattimet pidikkeissään saattavat pitää turhaa kilinää, jolloin ne on teipattava. On myös asehihnoja, joissa on jo valmiiksi pehmusteet kilinän estämiseksi.

Asehihnaa hankkiessa kannattaa miettiä, minkälaiseen metsästykseen hihna tulee käytettäväksi. Hankkiiko asehihnan liikkuvaan ja mahdollisesti nopeatempoiseen jahtiin, jossa aseen tulee pysyä kantajansa hartialla luisumatta. Vai tuleeko hihna rauhalliseen samoilumetsästykseen, jolloin hihna voi olla perinteisempi asehihna. Sorkkariistan ajojahdissa passilinjalla voisi yhtenä vaihtoehtona olla passihihna, jolloin asetta pidetään ampujan edessä nopeita riistatilanteita varten. Samalla passimies voi lepuuttaa käsiään aseen roikkuessa vartaloa vasten. Latvalintuja jahtaava voisi löytää ratkaisun hihnasta, jota voidaan käyttää myös ampumatukena.

Kuva suuremmaksi klikkaamalla

Asehihnan käyttömukavuuden lisäksi asehihnan kiinnitysratkaisu on tärkeä asia asehihnaa hankittaessa. Metsämiehen kivääri ja kiväärin kallis optiikka ovat painava yhdistelmä. Mikäli asehihnan kiinnitysratkaisu ajan saatossa pettää, saattaa halpa hihna tulla käyttäjälleen kalliiksi. Asehihnatkin tulee huoltaa ja tarkastaa säännöllisesti. Hihnan nahkaosat on syytä käsitellä jahtikauden päätteeksi nahanhoitoaineella. Hihnat irrotetaan aseista säilytyksen ajaksi. Varsinkin, jos hihna on kostea, tulee hihna irrottaa aseesta ja ripustaa kuivumaan hyvin tuulettuvaan paikkaan. Näin tehtynä suojataan asetta ja hihnaa.


Teksti ja kuvat PO