Metsästyskiväärin puhdistaminen ja huolto.

AINA ENNEN ASEEN PUHDISTAMISTA VARMISTA, ETTEI ASE OLE LADATTU.

Metsästyskiväärin puhdistamiseen on monta tapaa. Esittelen nyt omat tapani, joita olen vuosien varrella käyttänyt. Kivääriä puhdistaessa tulee käydä läpi seuraavat aseen kohdat: piippu, patruunapesä, lukko, lukkolaite, lipas, mahdolliset piipun vaimenninkierteet, aseen tukki, hihnalenkit / -pidikkeet, avotähtäimet, tähtäinkiikarin jalustat ja tähtäinoptiikka.

Puhdistusvälineitä ja kemikaaleja.

Kesällä, metsästysammuntaharjoitusten sesonkiaikana ei kivääriä välttämättä tarvitse puhdistaa ja huoltaa samalla tavalla kuin metsästyskaudella, jolloin ase on enemmän alttiina kosteudelle ja erillaisille rasituksille, sekä epäpuhtauksille. Rataharjoitusten jälkeen olen puhdistanut pelkästään suurimmat palojäämät kivääristä Boresnakella tai puhdistuspuikolla ja öljytupolla. Suurempien laukausmäärien jälkeen olen poistanut piipun rihloihin kertyneet mahdolliset kuparijäämät. Kuparijäämien kertyminen kiväärin piipun rihloihin on monesti asekohtaista. Toiset kiväärit keräävät kuparia piippuihin enemmän kuin toiset.

Metsästyskaudella joutuu metsästysreissun jälkeen kiinnittämään enemmän huomiota aseen huoltamiseen. Sisälle tuodun kostean ja kylmän aseen kannattaa antaa olla hetken aikaa huoneen lämmössä ennen puhdistamista. Aseen kastuneet metalli- ja puuosat tulee kuivata ja metalliosat kevyesti öljytä kangasliinalla tai talouspaperilla. Myös aseen sisäiset osat; piippu, patruunapesä, lukkolaitteen (lukonkehys) sisäpuoli, lipas ja lukko on kuivattava, puhdistaa ja kevyesti öljytä.

Metsästyskauden jälkeen voi tehdä aseelle perusteellisemman huollon. Huoltotöiden yhteydessä on hyvä irrottaa kivääristä samalla tukki ja tarvittaessa myös tähtäinoptiikka. Mikäli tähtäinkiikarin jalustat ja tähtäin näyttävät puhtailta ja asennus on kiinteä, ei jalustojen ja tähtäimen irrottamista välttämättä tarvitse tehdä. Pikajaloilla varustetun tähtäinkiikarin yhtenä hyvänä puolena on se, että se helpottaa jalustojen, tähtäinkiikarin ja kiväärin puhdistamista.

PIIPPU, PATRUUNAPESÄ JA VAIMENNINKIERTEET

Kiväärin piipun puhdistus tulee aina tehdä patruunapesän puolelta, ei piipun päästä. Kiväärin piippua puhdistettaessa kannattaa käyttää yksiosaista kuulalaakeroitua puhdistuspuikkoa tai Boresnakea (puhdistusnaru).

Yksiosainen kuulalaakeroitu puhdistuspuikko.

Yksi työntö patruunapesästä piipun suuhun päin. Ei mielellään edestakaista puhdistus- / hankausliikettä. Mikäli puhdistus tehdään piipun päästä on riskinä vahingoittaa piipun rihloja ja heikentää kiväärin tarkkuutta. Puhdistuspuikon käytössä kannattaa käyttää puhdistuspuikon ohjuria. Monet ohjurit suojaavat patruunapesän ja ylimenokartion lisäksi samalla asetta liialliselta aseöljyjen valumiselta puhdistustuposta aseen muihin osiin. Mikäli aseen rakenteen johdosta ei ole mahdollista suorittaa puhdistusta patruunapesän puolelta kannattaa hankkia piipun päähän ohjuri / suoja, joka suojaa piipunpään kruunausta.

Piipun vaimenninkierteet ja kruunaus.

Piippuun mahdollisesti kertyneen kuparin (luodin vaippamateriaali) olen poistanut pääsääntöisesti Forrest- puhdistusvaahdolla. Vaahdon olen laittanut jo hyvissä ajoin ennen piipun puhdistusta. Yleensä piippu on vielä kuuma ammunnan jäljiltä. Yksi tapa on ruiskuttaa Forrest-puhdistusvaahtoa tyhjään limsapulloon ja antaa vaahdon muuttua nesteeksi. Puhdistustuppo kostutetaan nesteeseen, jonka jälkeen tuppo piipun läpi. Lisäksi voi vielä laittaa vaahdot piippuun. Ensimmäisellä työntökerralla piipun läpi työnnetyn puhdistustupon tulee olla kauttaaltaan sininen. Kuvaamallani tavalla tehtynä olen puhdistanut piipun jo puolen tunnin tai muutaman tunnin kuluttua. Valmistaja lupaa aineen vaikuttavan 15-30 minuutin kuluttua.

Forrest-vaahdon muuttaminen nesteeksi.

Forrest-puhdistusvaahto sisältää piippua suojaavia aineita. Mikäli kivääri on jatkuvassa käytössä esimerkiksi kesällä ratakautena, niin en ole piippuun välttämättä laittanut Forrest-puhdistuksen jälkeen aseöljyä. Markkinoilta löytyy myös muunlaisia kuparinpoistoon tarkoitettuja piipun puhdistusaineita. Olen käyttänyt myös Tetra Gunin Copper Solventia ja Bore Tech Inc:n Copper Removeria. Tetra Gunin ja Bore Techin tuotteiden käytön jälkeen tulee muistaa öljytä piippu.

Patruunapesä on myös muistettava puhdistaa. Patruunapesän puhdistamisessa olen käyttänyt  .30 kaliipereissa 9,3 mm kokoluokan VFG-huopatulppia ja pienemmissä kaliipereissa pienempiä VFG-tulppia. Tiptonin puhdistustupot (Shooters Swabs), joissa on taivutettava ohut metallinen varsi, ovat myös erittäin hyviä patruunapesän puhdistamisessa. Erillaisia puhdistuspuikkojen pesuripäitä voi myös käyttää patruunapesän puhdistamiseen.

Kun kiväärin piippu ja patruunapesä on puhdistettu, tulee piippu puhdistaa myös ulkopuolelta. Kevyesti öljytyllä rätillä tai siihen tarkoitetulla erillisellä puhdistustarvikkeella. Tänä päivänä vaimenninkierteet on jo monessa uudessa aseessa vakiona. Vaimenninkierteet on tärkeää puhdistaa ja öljytä kevyesti. Muista puhdistaa myös piipunsuun kruunaus. Aserasvoja kannattaa välttää vaimenninkierteissä. Rasvat saattavat herkemmin kerätä likaa kierteisiin. Myös äänenvaimentimen kierteet on syytä puhdistaa.

LUKONKEHYS, LUKKO JA LAUKAISULAITE

Lukonkehyksen sisäpuoleiseen puhdistamiseen olen käyttänyt vanupuikkoja, talouspaperia ja erillaisia puhdistuspuikkojen pesuripäitä. Kiväärin lukon olen purkanut, puhdistanut ja öljynnyt kevyesti, mikäli kyseinen ase on ollut jahtikautena alttiina kosteudelle. Lukon osien öljyämiseen kannattaa käyttää hyvälaatuista aseöljyä ja välttää liikaöljyämistä. Lukon toiminta saattaa muuttua epävarmaksi kovilla pakkasilla, mikäli aseöljy on huonolaatuista tai öljyä on käytetty liikaa. Laukaisulaitteen olen puhdistanut vain laitteen pinnalta ja suuremmat roskat puhaltanut pois paineilmalla. Kiväärin irtolippaan olen puhdistanut samalla tavalla. Kiinteällä makasiinilla varustetun kiväärin makasiinin osat olen puhdistanut tarkemmin tukin irrottamisen yhteydessä.

TUKKI

Kiväärin tukki on hyvä irrottaa raudoista jahtikauden jälkeen. Tukin irrottamisen jälkeen voi pyyhkiä kiväärin metallipinnoille kertyneet epäpuhtaudet. Tukista tulee tarkastaa hihnapidikkeiden kiinnittyminen ja kunto, sekä rekyylinvastin ja mahdollinen petaus. Puutukkisissa aseissa kannattaa tarkastuksessa kiinnittää huomiota metallin ja puun yhtymäkohtiin. Vanhat aseiden petausmassat saattavat olla kuluneita tai käytetty petausmassa liian pehmeää. Puu- ja metalliosien yhteenliittymäkohdat saattavat aiheuttaa aseen tukkiin rasituksia ja halkemia. Pienet alkavat halkeamat on syytä korjata tai korjauttaa ammattilaisella. Kiväärin tukki tulee myös öljytä. Olen käsitellyt aseen tukin öljyämistä täällä.

TÄHTÄIMET JA TÄHTÄINJALUSTAT

Avotähtäimet tulee myös puhdistaa, kevyesti öljytä ja samalla tarkastaa tähtäimien kiinnitys. Optisten tähtäinlaitteiden puhdistamiseen kannattaa käyttää niihin suunniteltuja puhdistusvälineitä. Likaisella öljyisellä rätillä tai paidan hihansuulla puhdistamalla saa aikaiseksi vain lian levittämisen optiikan lasipinnalle. Linssien puhdistamisessa voi käyttää hivenen mietoa astianpesuainetta ja vettä sormenpäissä pyörittäen kevyesti lasipintaa puhdistaen. Puhdistamisen jälkeen talouspaperilla kuivaus. Ennen pesua on kuitenkin syytä puhaltaa irtolika pois lasin pinnalta. Optisten tähtäimien rungon voi pyyhkiä puhtaalla kostealla liinalla tai vastaavalla. Ei kuitenkaan öljyisellä aseen puhdistamiseen käytetyllä liinalla. Kiikaritähtäimen jalustojen ja renkaiden kiinnitys kannattaa tarkastaa samalla kun jalustat puhdistetaan. 

PUHDISTUSVÄLINEET JA KEMIKAALIT

Suosittelen erillistä aseen huoltotelineen hankkimista. Huoltotelineet eivät ole kovinkaan kalliita niiden pitkää käyttöikää ajatellen. Huoltotelineessä voit puhdistamisen lisäksi asentaa esimerkiksi tähtäinkiikarin. Joitain telinemalleja voi käyttää ampumatukena. Puhdistuspuikon ohjureita on erillaisia. Tunnetuimpia on VFG:n ja Tiptonin tuotteet. Tarkista ohjurin soveltuvuus kiväärillesi ennen hankintaa.

Puhdistuspuikon adapteri taustalla oleville VFG-tulpille.

Piipun puhdistuksessa olen käyttänyt kaliiperikohtaisia VFG:n huopatulppia tai leikkaamiani kangaspaloja. Puhdistuspuikkona käytän yksiosaista puhdistuspuikkoa, jossa on kuulalaakeroitu kahvaosa. Puhdistuspuikon päässä olen käyttänyt tarpeen mukaan erillaisia adaptereita, joko huopatulpille tai kangaspaloille. Kuulalaakeroidun puhdistuspuikon ja huopatulppien etuna on rihlojen mukainen pyöriminen, jolloin lika irtoaa piipusta tehokkaammin. Edullisemmin piipun puhdistaa vanhoista vaatteista ja kodin tekstiileistä sopivan kokoisiksi leikatuilla kangaspaloilla. Pronssiharjapäitä olen käyttänyt vain todella pinttyneen lian poistamiseen. Nylonharjoja olen käyttänyt joidenkin kuparin poistoaineiden ja aseöljyjen levittämiseen.

Lampaantaljapala (Rig-Rag) ja Shooters Swabs

Metallipintojen puhdistamiseen olen käyttänyt talouspaperia, vanhoja tekstiilejä, vanupuikkoja ja aiemmin mainitsemiani Tiptonin puhdistustuppoja (Shooters Swabs). Metallipintojen puhdistamiseen ja kevyeen öljyämiseen olen käyttänyt lampaantaljapalaa (RIG-RAG). Puhdistusaineina olen käyttänyt mm. Tetra Gunin Action Blasteria ja WD-40 yleisöljyä. Metallipintojen voiteluun ja suojaamiseen olen käyttänyt mm. Safarilandin Break Free CLP:tä ja Ballistolin tuotteita.

Optiikan puhdistamiseen olen käyttänyt Zeissin omaa optiikan puhdistussarjaa. Puhdistussarja sisältää; Mikrokuituliinan, kosteita puhdistusliinoja, puhdistusnesteen, pölyharjan, pumpun ja laukun puhdistusvälineille. Vastaavalaisia tuotteita valmistaa mm. Swarovski, LensPen ym.

Zeiss optiikan puhdistussarja.

ASEIDEN VARASTOINTI

Aseet ja patruunat tulee säilyttää siten, ettei ulkopuoliset pääse niihin käsiksi. Suositeltavin tapa varastoida ampuma-aseet ja patruunat on poliisin hyväksymässä säilytystilassa tai hyväksytyssä asekaapissa. Aseiden varastoinnissa asekassakaapissa olen käyttänyt joka toisessa aseessa asesukkaa mahdollisten kolhujen välttämiseksi. Kivääreiden optiikka tulee myös suojata ja varoa optiikan kolhimista. Haulikot varastoin aina piipunsuu alaspäin, ettei mahdollinen aseöljy valu aseen laukaisukoneistoon ja aseen puuosiin. Tarvittaessa asekaapissa voi pitää myös kosteuden poistajia. Varastoinnin jälkeen ennen ammuntaa on kiväärin piipusta syytä muistaa poistaa sinne kertynyt aseöljy.

Teksti ja kuvat; P.O.

Riistametsällä (Nak & Æd) tv-ohjelma.

Luonnosta voi nauttia monin tavoin. Yksi niistä nautintatavoista on luonnollisesti metsästys. Yle on esittänyt jo vuosien ajan tanskalaista tv-sarjaa Riistametsällä. Ohjelma poikkeaa totutusta luonto-ohjelmasta. Ohjelmassa on tarkoitus onnistua ja saada saalista, sekä valmistaa saadusta saaliista luonnonolosuhteissa maittavaa ruokaa. Varasuunnitelmakin löytyy, mikäli ohjelman aikana ei ole jahtionnea. Suunnitelma poikkeaa yleensä normaalista riistaruoasta. Varasuunnitelmana on syöty mm. varista, pesukarhua, näätää jne.

Metsästyksen hoitaa Jörgen Skoubue ja kokin tehtävät hoitaa ammattikokki Nikolaj Kirk. Ohjelma on huumoripainoitteinen ja miesten välinen henkilökemia on mainiota seurattavaa. Ohjelmassa on tarjolla rentoa tanskalaista ulkoilma-hyggeilyä välillä aika huonoissakin sääoloissa.

Jörgen Skoubue on aloittanut työuransa Tanskan yleisradiossa jo vuonna 1977. Skoubue on esiintynyt Tanskan televisiossa erilaisissa puutarha- ja ulkoilmaohjelmissa. Skoubue on vapaa-aikanaan myös innokas mehiläistenhoitaja. Nikolaj Kirk on puolestaan työskennellyt eri ravintoloissa ja kiertänyt maailmaa tutustuakseen paremmin kansainvälisiin makuihin. Kirkin maittavat ja joskus hivenen erikoisetkin reseptit löytyvät ohjelman nettisivuilta.

Riistametsällä

Tanskalaista Nak & Æd tv-sarjaa on tehty tähän mennessä kahdeksan tuotantokautta. Tätä kirjoittaessa Suomessa näytetään viidettä tuotantokautta. Alkuvaiheen tuotantokausissa liikuttiin Tanskassa ja muissa Pohjoismaissa mukaan lukien myös Suomessa. Suomessa Vampulassa jahdattiin valkohäntäpeuraa vahtimismetsästyksenä. Kyseinen jakso esitettiin ensimmäisen kerran Suomessa kesällä 2013. Suomi-jaksossa herroja nauratti kun he joutuivat pitämään eristetyssä kyttäyskopissa silloisen lain vaatimia oransseja huomiovaatteita. Uudemmissa jaksoissa metsästetään ja kalastetaan mm. Yhdysvalloissa ja Afrikassa.

Linkki Yle Areenan sivulle.

Teksti; P.O.

Retkitukun Alaska Blaze 3D Pro metsästyspuku.

Eräalan julkaisuissa esitellään usein uusia erävaatteita ja niihin liittyviä innovaatioita. Teen tästä poikkeuksen ja esittelen käytössäni olevaa vanhaa jahtivaatetusta. Retkitukun Alaska Blaze 3D Pro metsästyspuku on ollut käytössäni reilun kolmen vuoden ajan. En ole erityisemmin kalvovaatteiden ystävä ja jos sää vain sallii, niin puen liikkuvassa jahdissa ylleni hengittävämpää vaatetusta. Metsästyksen lisäksi puku on ollut käytössäni koiran kanssa ulkoillessa. Maaseudulla maanteiden reunuksilla kulkiessa kirkkaan värinen vaatetus näkyy hyvin autoilijoille. Puvun kalvo-ominaisuudet ovat sitten lisäplussaa.

Puvulle ei ole tehty mitään kestävyystestiä vaan se on ollut normaalikäytössä. Esittelyssä oleva metsästyspuku on Retkitukun ensimmäistä mallia ja tällä hetkellä pukua on päivitetty joiltain osin. Omistan myös vanhempaa Gore-Tex- ja Miporex- kalvovaatetusta, sekä uudempaa Muston, Deerhunterin ja Browningin Pre-Vent kalvollisia metsästysvaatteita. En ole vaatealan ammattilainen. Kirjoitan pelkästään omista kokemuksistani ja havainnoista. Esittelyn metsästyspuvun olen ostanut omilla rahoillani.

Alaska Blaze 3D Pro

Lainsäädäntö määrittelee minkälaisia varusteiden tulee olla hirvieläinten metsästyksessä. Metsästysasetuksessa (22§) mainitaan seuraavaa: "Kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästyksessä metsästykseen osallistuvien on käytettävä oranssinpunaista tai oranssia päähinettä tai päähineen suojusta ja ylävartalon peittävää vaatetta. Oranssia tai oranssinpunaista väriä on oltava vähintään kaksi kolmasosaa vaatteen ja päähineen näkyvästä pinta-alasta.

Edellä 1 momentissa säädetty vaatimus ei kuitenkaan koske metsästäjää, joka metsästää rakennelman suojasta tai metsästysjousella."

Lainsäädännöllä ei puututa esimerkiksi pienriistan pyytäjien varusteisiin, mutta jokainen joka haluaa harrastaa turvallisesti, varsinkin seuruejahdissa, pukeutuu oranssiin tai vastaavanlaiseen näkyvään vaatetukseen. Näkyvän vaatetuksen etuna on myös se, että muut ulkoilijat näkevät alueella olevat metsästäjät ja käynnissä olevan metsästyksen.

Alaska Blaze-puvussa on valmistajan oma sateen ja tuulen pitävä Rain-Stop-kalvo. Puvun kankaan materiaali on 100% polyesteri. Puvun maastokuviossa (HD) on pyritty valmistajan mukaan suomalaiseen maasto- / metsätyyppiin. Takin hihoista ainakin löytyy tammenlehtiä ja joitain kuusen oksia, sekä pieniä käpyjä. Ehkä kuitenkin koivunlehdet olisivat lähempänä Suomen luontoa. Puvusta ei löydy merkintää valmistusmaasta, mutta mitä ilmeisemmin se on valmistettu Aasiassa.

Radiopuhelintasku

Takista löytyy tasku radiopuhelimelle, hihatasku, etutaskut ja ventiloitu povitasku. Takin hupussa on kiristysmahdollisuus lukoilla, sekä tarrakiinnityksellä. Takin huppu on irrotettavissa. Hupun napit ovat pitäneet hupun tiukasti kiinni takissa, eikä huppu ole irronnut kesken metsästyksen.Vyötärö on kiristettävissä lukolla ja hihansuut tarroilla.

Hupun kiristyslukko

Housuissa taskut löytyvät reisistä ja edestä. Oikean puoleisen reisitaskun sisältä löytyy patruunoille omat paikat. Takataskuja ei ole. Housuissa on joustava vyötärön säätö. Housujen kiinnitys on mahdollista joko vyöllä tai henkseleillä. Housujen henkselinapit löytyvät edestä ja takaa. Lahkeet on kiristettävissä vaelluskenkien päälle tarroilla, sekä myös pohkeiden kohdalla on tarrakiristysten avulla säätövaraa. Tarrakiinnitysten avulla saa lahkeet helpommin saappaisiin ja vaelluskenkiä käytettäessä pystyy vähentämään housujen tarttumista esimerkiksi risuihin.

Housun lahkeiden säätövara

Vetoketjut takissa on teipattu paremman vedenpitävyyden takia. Takin sisäpuoleista tuuletusta saa tarvittaessa tehostettua avaamalla kainaloiden alla olevat vetoketjut. Povitaskussa, kainaloissa ja housuissa on normaalit vetoketjut. Vetoketjuissa ei ole ilmennyt ongelmia.

Kainalon tuuletusaukko ja teipatut vetoketjut

Metsästyspukua olen käyttänyt kyttäysjahdissa alkukaudesta. Loppukaudesta olen siirtynyt lämpimämpään topattuun metsästyspukuun. Kyttäysjahdissa puku saisi olla vielä hivenen äänettömämpi. Sadekeleillä liikkuvassa jahdissa tai koiran kanssa ulkoilessa puku on ollut käytössä ympäri vuoden. Puku istuu XL-koossa ylläni hyvin ja puvun sisällä on tilaa vielä reilumpaankin kerrospukeutumiseen.

Puvun kalvo-ominaisuudet on toiminut vesisateessa ja tuulessa, eikä iän tuomaa kalvon haurastumista ole ollut havaittavissa. Puvun pesun olen pyrkinyt pitämään minimissä, ettei kalvoon tule ylimääräisiä rasituksia. Pesun olen tehnyt pyykinpesukoneessa urheilutekstiiliohjelmalla ilman linkousta. Pesuohjeet löytyvät sekä takista että housuista.

Pesuohjeet

Yleensä housut joutuvat kovemmalle rasitukselle kuin takki. Tätä kirjoittaessa huomasin koiran kynnen tehneen noutoharjoitusten yhteydessä kynsillään reiän takin selkämyksen alaosaan. Alla olevaa kuvaa klikkaamalla saa kuvan suuremmaksi. Kuvasta näkee Rain-Stop-kalvon vahamaisen pinnan.

Rain-Stop-kalvo koirankynnen jäljiltä

Mikäli puvun kanssa joutuu sateella metsässä ryömimään ja muutenkin pitämään kovaa vauhtia yllä, niin ainakin allekirjoittanut on joka tapauksessa märkänä hiestä puvun sisäpuolelta - kuten kaikissa muissakin kalvovaatteissa vastaavanlaisissa olosuhteissa. Sateella varsikenkiä käytettäessä housunlahkeiden kastuessa, muuttuvat lahkeet epämielyttäviksi. Siksi olen käyttänyt sateella maastossa mielummin kumisaappaita, joihin housujen lahkeet menevät ihan mukavasti ilman lahkeiden aiheuttamaa painetta tai hankautumista jalkaa vasten. Radiopuhelin taskussa saattaa häiritä ampumista vasemmalta puolelta. Takin oikealla puolella ei ole taskua radiopuhelimelle.

Enemmän rahaa sijoittamalla saisi varmaan paremman ja laadukkaamman metsästyspuvun, mutta mielestäni Alaska Blaze 3D Pro-puvussa on hintalaatusuhde kohdillaan. Metsässä tätä jahtipukua ei tarvitse säästellä tai varoa jos jokin puvussa menee rikki. Puvun rikkoutuessa ei tapahdu kovinkaan suurta taloudellista tappiota. Vuosien aikana olen ollut metsästyspukuun tyytyväinen. Edessä on nyt kuitenkin uuden takin hankinta. Uusia housuja en vielä tarvitse.


Teksti ja kuvat; P.O.

Baschieri & Pellagri Supermagnum STEEL 42 EXTRA VELOCITY 12/89

Aiemmin toukokuussa kirjoitin B&P:n Dual Shock 12/76 patruunoista. Tällä kertaa koeammuin B&P:n Supermagnum Steel 42 Extra Velocity 12/89 teräshaulipatruunoita. Haulilataus on patruunan nimen mukaisesti 42 grammaa. Lähtönopeudeksi tehdas lupaa kyseiselle lataukselle 435 m/s ja paineeksi 950 baria. Nyt testatun patruunan haulikoko on kooltaan suurempi verrattuna aiemmin sivuillani tehtyihin patruunatesteihin. Haulikoon numero on 2 (3,5 mm). Tehdas suosittelee patruunaa käytettäväksi hanhen kokoiselle riistalinnulle.

Avatun patruunan latauskomponentit

Avasin patruunan nähdäkseni patruunan komponentit ja samalla laskin patruunan sisällä olevien haulien määrän. Hauleja patruunassa oli yhteensä 237 kappaletta. Patruunan ruuti on B&P:n M410/3. Ruuti on väriltään tumman harmaata nitroselluloosaruutia. Patruunan sisällä oleva muovinen haulikuppi on mallia STEEL 44 CAL 12 H 7.  Ammuttaessa haulikuppi avautuu neljään sakaraan. Patruunan muovihylsyn metallikanta on 20 mm.

RADALLA

B&P Supermagnum STEEL 42 EXTRA VELOCITY 12/89

Patruunat koeammuin 35 metrin matkalta tuelta ampuen. Matkan olin mitannut Leupoldin laseretäisyysmittarilla. Patruunat koeammuin tuttuun tapaan 120 x 120 cm:n kokoiseen pahvitauluun (remonttisuoja). Koeammunnan aikana lämpötila oli + 21 astetta. Testiaseena oli Winchesterin SX3 haulikko ja vaihtosupistajana Carlson`s Ported Cremator Long Range. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin Competition Electronicsin ProChrono Digital luodinnopeusmittarilla. Lähtönopeudet mittasin piipunsuulta.

Ensimmäisenä koeammunnan jälkeen kiinnitin huomion patruunoiden nopeusvaihteluihin. Ryhdyin jo epäilemään luodinnopeusmittarin paristojen hiipuvan. Testasin varmuudeksi toisia patruunoita, jotka tiesin tasalaatuisiksi. Kyseiset patruunat käyttäytyivät nopeuksiltaan kuten ennenkin.

Vika ei siis ollut luodinnopeusmittarissa vaan B&P:n patruunoiden lähtönopeusvaihtelut olivat nopeusmittarin näytön mukaisia. Patruunoiden lähtönopeusvaihtelut olivat 302 ja 413 m/s välillä. Suurin osa ammutuista patruunoista lähempänä 300 m/s.

Osumakuvioita tarkastellessa sain osumaprosentin keskiarvoksi 67%, tiheyden keskiarvoksi 2,5 ja aukkojen keskiarvoksi 7. Aukot vaihtelivat 5-10 välillä. Ammutut haulikupit näyttivät normaaleilta.

YHTEENVETO

Tällä kertaa koeammunta osoitti kyseisen patruunaerän olevan nopeuksiltaan vaihtelevaa, eikä osumakuviokaan ollut riittävän hyvä jahtikäyttöön. Patruunat eivät osoittautuneet ammuttaessa tasalaatuisiksi. Osumakuvioita tarkastellessa löytyi ampumataulusta 75 cm:n ympyrästä liikaa aukkoja. Patruunoiden lähtönopeudet jäivät reilusti alle tehtaan ilmoittaman lähtönopeuden. Jollain toisella ase- ja supistajayhdistelmällä tulokset saattaisivat olla parempia.

Välillä patruunoita kannattaa koeampua myös muiltakin etäisyyksiltä. Varsinkin mikäli ammutulla patruunalla saa hyvän osumakuvion 35 metrin matkalta. Tuolloin kannattaa kokeilla miten kyseinen patruuna käyttäytyy lyhyemmillä ja pidemmillä matkoilla. Haulikuvioita tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomio kuvion tasalaatuisuuteen koko 75 cm:n ympyrän sisällä, eikä pelkästään tiheisiin haulikuvioihin.

TEHTAAN PATRUUNATIEDOT

Kaliiperi: 12/89
Haulikoko: nro 2 (3,5 mm)
Lataus: 42 g
Lähtönopeus: 435 m/s
Paine: 950 bar
Made in Italy

Tämän kesän osalta vesilintupatruunoiden testiammunnat olen saanut päätökseen. Kaikkia koeammuntoja en ehtinyt käsitellä blogissani. Osan koeammunnoista tein avarammalla supistajalla. Alkavan jahtikauden osalta saattaa blogi-kirjoituksiin tulla hivenen taukoa. Pyrin olemaan enemmän metsällä ja vähemmän tietokoneen äärellä. Toivotan lukijoille mieleenpainuvia ja antoisia jahtihetkiä.

Teksti ja kuvat; P.O.
           

FOB Sweet Copper patruunat ja Carlson`s Ported Cremator.

Ranskalainen FOB-patruunatehdas on toiminut yli 30-vuoden ajan ja kuuluu Nobelsport-konserniin yhdessä ranskalaisen Tunet-patruunatehtaan kanssa. Yritys mainostaa tuotteitaan pääasiassa ranskankielellä.

Sweet Copper ja Carlson`s Ported Cremator

Kyseessä on kuparihauleilla ladattu patruuna. Patruunoiden käyttötarkoitus on vesilinnustuksessa. Yritys mainostaa käyttävänsä patruunoiden valmistuksessa laadukkaita CIP-mitat omaavia latauskomponentteja. Patruunoiden tuotekehittely tehdään yhdessä aseseppien, metsästäjien ja urheiluampujien kanssa. Patruunoiden valmistusprosessi käy läpi tarkan laadunvalvonnan, jossa panostetaan ennen kaikkea turvallisuuteen.

Päätin kokeilla kuinka patruunat toimisivat Winchester SX3-haulikossani Carlson`s Ported Cremator Long Range tarvikesupistajalla. Kokeilin kahta eri kuparihaulipatruunaa. Toinen patruunoista on 12/70 kaliiperissa, jonka haulilataus on 34 grammaa. Haulikoko kyseisessä patruunassa on numero 5 ( 3.0 mm ). Toinen patruunoista on kaliiperissa 12/76, jonka haulilataus on 40 g ja haulikoko numero 4 ( 3.25 mm ). Patruunat on suunniteltu lyijyn korvaaviksi patruunoiksi. Ammuttaessa kyseisiä patruunoita haulikon tulee olla teräshaulikelpoinen.

Carlson`s Choke Tubs on toiminut Yhdysvalloissa supistajien ja asetarvikkeiden valmistajana 25 vuotta. Carlson`s Ported Cremator Long Range tarvikesupistaja on uusimpia Carlsonin supistajia. Cremator-supistaja julkistettiin vuonna 2015. Carlson`s mainostaa käyttävänsä supistajassaan uutta Triple Shot Technology eli TST-tekniikkaa, jossa supistuskartio rakentuu kolmesta vähittäin tiukentuvasta renkaasta. Näin ollen lopullinen supistusaste saavutetaan sulavammin vähentäen mm. hauliparven epämuodostumia, hajahaulien määrää, sekä lyhentää hauliparven pituutta eli pitää haulit paremmin kasassa pitkittäissuunnassa. Supistajan piipun ulkopuolelle jäävän osan reiìtys vähentää aseen nousua ja rekyyliä laukauksen aikana.

Carlson`s Ported Cremator Long Range

Ennen testiä purin molemmat patruunat ja laskin käsin patruunoiden haulimäärän. 12/70 patruunassa oli hauleja yhteensä 253 kappaletta ja 12/76 patruunassa hauleja oli yhteensä 245 kappaletta.

Patruunarasiasta patruunoita tarkastaessa yritin löytää poikkeavuuksia esimerkiksi patruunan stuukkauksen, mahdollisten pintavikojen tai ulkoisten mittojen suhteen. Kummassakin patruunarasiassa on patruunoita yhteensä 25 kappaletta.

Kaliiperin 12/70 patruunoista löysin kaksi patruunaa tarkempaan tarkasteluun. Näissä patruunoissa toisessa näytti stuukkaus tiukemmalta ja toisessa avarammalta verrattuna muihin patruunoihin. Otin nämä patruunat sivuun lähtönopeusvertailua varten.

Kaliiperin 12/76 patruunarasiasta löysin myös kaksi sivuun otettavaa patruunaa. Toisessa patruunoista on patruunan stuukkaus jäänyt hivenen avoimemmaksi verrattuna muihin rasian patruunoihin. Toisesta patruunasta löysin hylsyn kannan ja hylsyn välistä ylimääräistä materiaalia. Päätin ottaa molemmat patruunat koeammuntatestiin nähdäkseni mahdollisia lähtönopeusvaihteluita. Mitään käyttöriskiä ei kyseisissä patruunoissa näkynyt, vain pientä poikkeavuutta muihin rasian patruunoihin verrattuna.

RADALLA

Patruunoiden haulikuviotestin toteutin ampumaradalla tuelta ammuttuna. Ampumaetäisyyden 35 metriä olin mitannut laseretäisyysmittarilla. Patruunat koeammuin 120 x 120 kokoiseen pahvitauluun. Koeammunnan jälkeen etsin taulusta osumakeskipisteen, jonka ympärille piirsin kaksi ympyrää. Ulompi ympyrä taulussa oli halkaisijaltaan 75 cm ja sisempi ympyrä 37,5 cm.

Patruunoiden lähtönopeudet mittasin piipunsuulta Competition Electronicsin ProChrono Digital luodinnopeusmittarilla. Lämpötila koeammuntojen aikana oli +21 astetta.

Koeammunnassa FOB 12/70 patruunoiden osumaprosentin keskiarvoksi tuli 67 ja tiheysluvun keskiarvo 2.1. Aukkojen keskiarvo oli 5. FOB 12/76 magnum-patruunan osumaprosentin keskiarvoksi sain 76 ja tiheysluvun keskiarvoksi 2.6. Aukkojen keskiarvo 7. Lähtönopeuksien keskiarvo 12/70 patruunalla oli 412 m/s. 12/76 magnum-patruunan lähtönopeuden keskiarvo oli 336 m/s.

YHTEENVETO

Luodinnopeusmittarilla mitattaessa molemmat FOB-patruunat osoittautuivat lähtönopeuksiltaan erittäin tasalaatuisiksi. 12/70 patruunoiden lähtönopeus oli suurempi kuin maahantuojan esitteessä ilmoittamat tuotetiedot.

Patruunoiden latauskomponenteista sai laadukkaan vaikutelman. Poikkeavuus stuukkauksessa tai muut poikkeamat patruunassa eivät vaikuttaneet patruunoiden toimivuuteen. Myös haulikupit toimivat ammuttaessa normaalisti. Koeammunnassa FOB-patruunat osoittautuivat laatupatruunoiksi.

Carlson`s Ported Cremator Long Range tarvikesupistajalla sai aikaiseksi todella tiukkoja kuvioita 35 metrin ampumamatkalta. Yhtään aukkoa ei tullut ampumataulun 37,5 cm:n sisäympyrään. Koeammuntatulosten perusteella kyseisellä supistajalla voi ampua pidemmältäkin matkalta.

Ammuin aiemmin Winchesterin Drylok 12/89 patruunoita Carlson`s Blind Side Long Range tarvikesupistajalla. Blind Side-supistajalla ammuttu patruunaesittely löytyy täältä.

Vaikka molemmat supistajat on tarkoitettu pidemmille ampumamatkoille, niin siitä huolimatta eroja löytyy. Tuolloin Blind Side-supistajalla ammuttaessa Drylok-patruunoiden osumaprosentin keskiarvo oli 61 ja tiheysluvun 1.8. Cremator-supistajalla osumaprosentin keskiarvo on 74 ja tiheysluvun 2.6. Koeammunta.net sivulla on yksi Drylok 12/89 koeammuntatulos, joka on ammuttu Cremator-supistajalla.

Osumat ampumataulussa ovat keskipainotteisia, eikä taulun ulommalla kehällä. Mikäli ammuttaessa tulee 35 metrin tai lyhyemmältä matkalta osumaksi napakymppi, saattaa olla, ettei riistasta jää paljoa syötävää lautaselle. Ainakin saa sylkeä hauleja ruokailun lomassa.

Carlson`s Ported Cremator Long Range tarvikesupistaja on nimensä mukaisesti tarkoitettu pidemmille matkoille ja ainakin nyt käytetyssä testihaulikolla osumakuvion tiheysluvut sen myös osoittivat. 35 metrin matkalta ammuttaessa ampumatauluun tuli joka tapauksessa aukkoja taulun ulkokehään. Haulikuvion tulisi olla tasainen ja 75 cm ympyrän sisällä aukkoja mahdollisimman vähän.

TEHTAAN TUOTETIEDOT (Oy Hjorth Ab:n tuotekuvasto)

FOB Sweet Copper 12/70

Kaliiperi: 12/70
Haulikoko: nro 5 (3.0 mm)
Lataus: 34 g
Lähtönopeus: 375 m/s
Made in France

FOB Sweet Copper 12/76

Kaliiperi: 12/76
Haulikoko: 4 (3.25 mm)
Lataus: 40g
Lähtönopeus: 345 m/s
Made in France

CARLSON`S Ported Cremator Long Range

Valmistajan kotisivut


Teksti ja kuvat P.O.

Winchester Drylok ja Blind Side 12/89 vesilinnustuspatruunat.

Yli 150 vuotta vanha Winchester on tunnettu metsästysaseiden ja -patruunoiden valmistaja. Yrityksen historia sai alkunsa Yhdysvalloissa toukokuussa 1866.

Ensimmäiset haulikonpatruunat Winchester esitteli vuonna 1886. Kyseessä oli metallihylsyinen ja myöhemmin pahvihylsyinen haulikonpatruuna kaliipereissa 10, 12, 14, 16 ja 20. Vuonna 1900 Winchester esitteli ensimmäiset savuttomat haulikonpatruunat. 1920-luvulta alkaen Winchesteriltä ilmestyi lisää uusia haulikkokaliipereita ja niihin soveltuvia patruunoita eri käyttötarkoituksiin. Ensimmäiset teräshaulipatruunat Winchester julkisti jo vuonna 1976.

Patruunoiden lisäksi Winchester on yksi merkittävä uudisraivaaja mitä tulee haulikuvioiden kehittelyyn ja parantamiseen. Vuonna 1969 Winchester julkisti haulikon piipun sisään kierrettävän supistajaholkin (WinChoke). Vaihdettava supistajaholkki tuli vakiintuneeksi käytännöksi lähes kaikkiin haulikoihin 1990-luvulta alkaen. Winchester kuuluu yhdessä Browningin ja Mirokun kanssa FN-Herstal yhtymään.

Koeammun kaksi Winchesterin eri merkkistä vesilinnustuspatruunaa kaliiperissa 12/89. Molempien patruunoiden haulimateriaali on terästä. Drylokin haulit ovat perinteisiä pyöreitä hauleja, kun taas Blind Side-patruunan haulit ovat kuution muotoisia. Drylok esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1993 ja Blind Side-patruunat esiteltiin Shot Showssa vuonna 2011. Outdoor Life ja NRA American Hunter lehdet valitsivat Blind Side-patruunat vuoden tuotteeksi.

Winchester Blind Side ja Drylok 12/89

WINCHESTER DRYLOK 12/89

Winchester Drylok-patruunat on suunniteltu pysymään sisältä kuivina märissä vesilinnustusolosuhteissa. Winchester Drylok-patruunoiden vesitiiviys on valmistettu Drylok-menetelmällä. Patruunan tähtistuukkaus on tehty kuumahitsauksella kosteuden estämiseksi. Patruunan välitulppa on vedenpitävä sen kaksiosaisen rakenteen johdosta ja patruunan nalli on lakattu vesitiiviiksi. Patruunan teräshaulit on pinnoitettu ruostumisen ehkäisemiseksi. Drylok-patruunoita valmistetaan kaliipereissa: 12/70, 12/76, 12/89 ja 20/76.

Kaksiosainen rakenne.

WINCHESTER BLIND SIDE 12/89

Blind Side-patruunoissa on myös käytetty Drylok-menetelmää patruunoiden vesitiiviyden aikaan saamiseksi. Blind Side-patruunat  poikkeavat kuitenkin Drylok-patruunoista teräshaulien ja haulikuppien osalta. Blind Side-patruunoiden haulit ovat kuution muotoisia "tiiliskiviä" ja ammuttaessa haulikupit aukeavat kolmeen timantinmuotoiseen sakaraan.

Ammuttu Blind Side-haulikuppi.

Timanttileikattu haulikuppi  ei avaudu ammuttaessa kokonaan, vaan haulikupin sivuilta kolmesta valmiiksi leikatuista timantin muotoisista kohdista. Teräshaulit ovat muodoltaan kuutiomaiset, jonka johdosta patruunaan saadaan ladattua hauleja tavallisiin pyöreisiin hauleihin verrattuna 15% enemmän.

Haulien kuutioisuuden johdosta patruunanvalmistaja mainostaa patruunoiden maaliballistiikan olevan tehokkaampaa verrattuna pyöreisiin hauleihin. Neliskanttinen hauli osuessaan kohteeseen aiheuttaa lihaskudoksissa suurempia haavakanavia verrattuna pyöreisiin hauleihin. Blind Side-haulit "leikkaavat" kohdetta tehokkaammin. Nopean lähtönopeuden ja leikkaavien haulien johdosta valmistaja mainostaa Blind Side-patruunoita tappavammaksi verrattuna tavallisiin teräshaulipatruunoihin. Blind Side-patruunoita valmistetaan kaliipereissa: 12/70, 12/76, 12/89 ja 20/76.

RADALLA

Mainospuheiden jälkeen on aika siirtyä radalle testiolosuhteisiin. Ennen koeammuntaa purin yhden patruunan kummastakin patruunamerkistä ja laskin haulien määrän. Drylok-patruuna sisälsi hauleja yhteensä 244 kappaletta ja Blind Side-patruuna sisälsi hauleja yhteensä 261 kappaletta.

Patruunat koeammuin tuelta 35 metrin matkalta. Koeammuntataulu oli kooltaan 120 x 120 cm. Lämpötila koeammunnan aikana oli +7 astetta. Koeammunnan tarkoituksena oli selvittää patruunoiden tasalaatuisuus.

Patruunat koeammuin Winchester SX3 haulikolla. Supistajana käytin Carlsonin Blind Side Long Range tarvikesupistajaa. Ammuttujen patruunoiden lähtönopeudet mittasin ProChrono Digital-luodinnopeusmittarilla.

Drylok-patruunoiden lähtönopeuden keskiarvo oli 360 m/s. Alle tehtaan ilmoittaman lähtönopeuden yhtenä syynä on patruuna, jonka hylsyn sulkeminen (stuukkaus) oli jäänyt tehtaan jäljiltä hivenen avonaiseksi. Patruunan päästä näkyi osittain hylsymateriaalin väliin jäänyt hauli. Ammuttaessa kyseisen patruunan lähtönopeudeksi luodinnopeusmittari ilmoitti 285 m/s.

Ampumataulusta laskettujen haulimäärien tuloksena Drylok-patruunoiden osumaprosentin ja tiheymän keskiarvoiksi tuli 61 / 1,8. Aukkojen keskiarvo oli 7.

Blind Side-patruunoiden lähtönopeuden keskiarvo oli 416 m/s. Patruunoiden lähtönopeudet olivat tasalaatuisia, mutta kuitenkin alle tehtaan ilmoittaman lähtönopeuden. Blind Side-patruunoiden osumaprosentin ja tiheymän keskiarvoiksi tuli 58 / 1,8. Aukkojen  keskiarvo oli myös 7.

YHTEENVETO

Drylok-patruunoiden lähtönopeuksia mitatessa oli yksi patruunoista teholtaan huomattavasti muita hitaampi. Kyseisen patruunan stuukkaus oli jäänyt tehtaalla vajaaksi. Lähtönopeudeltaan hitaammaksi jäänyt patruuna ei ollut kuitenkaan osumaprosentiltaan, tiheydeltään, eikä aukkoisuudeltaan muista patruunoista poikkeava.

Koska en testannut haulien uppoumaa, niin jää vain arvailujen varaan kuinka syvälle kyseisen patruunan haulit uppoutuisivat lihaskudoksessa, verrattuna patruunoihin, joiden lähtönopeus oli lähempänä tehtaan ilmoittamaa lähtönopeutta. Tehdaspatruunat olisi aina hyvä käydä läpi ennen jahtitilannetta ja tarkastaa silmämääräisesti, ettei patruunoista löydy tehtaan jäljiltä virheellisiä patruunoita.

Blind Side-patruunat olivat lähtönopeuksiltaan tasalaatuisia, vaikka nopeudet eivät olleet kuitenkaan samalla tasolla kuin mitä tehdas ilmoittaa patruunoiden lähtönopeudeksi. Blind Side-patruunoiden osumakeskipiste oli koeammuntataulussa tähtäyspisteestä hivenen vasemmalla.

Osa latauskomponenteista

Molempien patruunoiden haulikupit (välitulpat) toimivat ammuttaessa moitteetta, eikä ammutuista haulikupeista löytynyt poikkeamia. Molempien Winchesterin patruunoiden latauskomponenteista sai laadukkaan vaikutelman. Koeammunnan tulokset saattaisivat olla vielä paremmat jollain muulla ase- ja supistajayhdistelmällä kuin nyt testatun haulikon ja supistajan osalta saadut tulokset.

Kaliiperi 12/89 ei ole ammuttaessa niitä miellyttävämpiä haulikonpatruunoita. Rekyyli tuntuu ampujassa, varsinkin tuelta ammuttaessa. Kaliiperin 12/89 tarpeellisuudesta on montaa eri mielipidettä. Mikäli kuitenkin omistaa 12/89 kaliiperisen haulikon, niin mielestäni kannattaa käyttää koko potentiaali hyödyksi - varsinkin lyijyn korvaavilla hauleilla ammuttaessa.

TEHTAAN TUOTETIEDOT:

Winchester Drylok

Kaliiperi: 12/89
Haulikoko: nro 3 (3,3 mm)
Lataus: 44 g (teräshauli)
Lähtönopeus: 400 m/s
Made in USA

Winchester Blind Side

Kaliiperi: 12/89
Haulikoko: nro 3 (2,8/3,3 mm)
Lataus: 46 g (teräshauli)
Lähtönopeus: 425 m/s
Made in USA

Teksti PO, kuvat Winchester ja PO

Lähteet; Cartridges Of The World (14th Edition) kirja, sekä Winchesterin kotisivut.

Haulikon koeammunta.

Kaikki tietävät, että kivääri tulee aina kohdistaa käytettävälle metsästyspatruunalle. Kaikki eivät kuitenkaan tee samaa haulikolle. Haulikko tulisi myös kohdistaa käytettävälle supistajalle ja patruunalle. Haulikon kohdistaminen tapahtuu siten, että siihen etsitään koeammunnalla parhainta osumakuviota tuottava patruuna. Samalla havaitaan kyseisen patruunan osumakeskipiste. Eli osuuko kyseisellä patruunalla siihen mihin tuelta ammuttaessa tähdätään.

Koeammunta 35 metriä tuelta ammuttuna.

Oikein tehtynä patruunan testaaminen on aikaa vievä tapahtuma. Koeammunta on kuitenkin tärkeä prosessi, jolla vähennetään epäonnistumisia jahtitilanteissa taikka ampumaurheilussa. Ennen kaikkea se lisää luottamusta käytettävissä olevaan ase- ja patruunayhdistelmään. Luotettavalla ase- ja patruunayhdistelmällä on positiivinen psykologinen vaikutus ampujaan.

Patruunoita koeammuttavaksi.

Maailmalla on muutamia eri koeammuntatapoja, joilla voidaan testata mikä haulikonpatruuna antaa parhaimman tai käyttötarkoitukseen sopivimman osumakuvion. Euroopassa on mm. Wannseen ja Halenseen koeammuntataulut ja Yhdysvalloissa oma vastaavanlainen tuumajärjestelmään perustuva koeammuntataulu.

Ensimmäiset haulikon patruunatestit tein 80-luvulla suurikokoiseen paperiin/kartonkiin ja tarkastin osumat silmämääräisesti ja valitsin mielestäni sopivimman patruunan. Tänä päivänä suoritan koeammunnan samalla tavalla kuin täällä.

Koeammunta.netistä löytyy seikkaperäiset ohjeet koeammunnan suorittamiseen. Sivuilta lainattua: "Koeammunta.net on verkkopalvelu osumakuvioiden tilastointiin sekä haulikoiden ja patruunoiden vertailuun. Palvelussa voit ladata, sekä etsiä kiinnostavia haulikon osumakuvioita. Sivujen monipuoliset hakutoiminnot auttavat sopivan patruunan etsimisessä haulikkoosi."

Kesä on hyvää aikaa suorittaa metsästyshaulikolle koeammuntoja ennen jahtikauden alkua. Riistanhoitoyhdistysten pitämät ampumaradat ovat pääsääntöisesti auki ja monella radalla on myös mahdollisuus koeammunnoille.

Maanomistajana tai maanomistajan luvalla voit suorittaa koeammunnat myös maastossa. Mikäli suoritat koeammunnat maastossa, niin muista ottaa huomioon turvallisuustekijät ja turvalliset ampumaetäisyydet. Koeammunnan jälkeen muista siivota jälkesi, niin ampumaradalla kuin maastossa.

Koeammun ja esittelen kesän aikana muutamia vesilinnustuspatruunoita. Koeammunnat olen suorittanut tai suoritan lähinnä kaliiperissa 12/89 muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Teksti ja kuvat PO